arpoa

Suomi

Verbi

arpoa (52-E) (taivutus[luo])

1. valita satunnaisesti; ratkaista arvalla
2. (arkikieltä) epäröidä, toimia epävarmasti; vetkutella

   Mitähän se taas arpoo siellä, kun pitäisi jo lähteä?

   Kaks jamppaa jäi arpomaan alaoven koodia, vaikka olisivat päässy sisään mun kanssa samalla ovenavauksella. (tweet)

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrpoɑˣ/
• tavutus: ar‧po‧a

Etymologia

germaanisperäisestä arpa-vartalosta

Käännökset

1. valita satunnaisesti; ratkaista arvalla

englanti: to draw lots, to draw hollanti: verloten italia: sorteggiare

ranska: tirer au sort, (Kanadassa) piger turkki: kura çekmek

Liittyvät sanat

• arpominen

Johdokset

• substantiivit: arpoja, arvonta

Aiheesta muualla

• arpoa Kielitoimiston sanakirjassa