annostus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]annostus (39)
- määrä, joka lääkettä tms. annetaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑnːost̪us/
- tavutus: an‧nos‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | annostus | annostukset |
| genetiivi | annostuksen | annostusten annostuksien |
| partitiivi | annostusta | annostuksia |
| akkusatiivi | annostus; annostuksen |
annostukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | annostuksessa | annostuksissa |
| elatiivi | annostuksesta | annostuksista |
| illatiivi | annostukseen | annostuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | annostuksella | annostuksilla |
| ablatiivi | annostukselta | annostuksilta |
| allatiivi | annostukselle | annostuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | annostuksena | annostuksina |
| translatiivi | annostukseksi | annostuksiksi |
| abessiivi | annostuksetta | annostuksitta |
| instruktiivi | – | annostuksin |
| komitatiivi | – | annostuksine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | annostukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
annostus- | |