Siirry sisältöön

amma

Wikisanakirjasta
Katso myös: ämma, ämmä

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

amma (9)

  1. imettäjä
  2. (arkikieltä) lapsenvahti

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi amma ammat
genetiivi amman ammojen
(ammain)
partitiivi ammaa ammoja
akkusatiivi amma;
amman 		ammat
sisäpaikallissijat
inessiivi ammassa ammoissa
elatiivi ammasta ammoista
illatiivi ammaan ammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ammalla ammoilla
ablatiivi ammalta ammoilta
allatiivi ammalle ammoille
muut sijamuodot
essiivi ammana ammoina
translatiivi ammaksi ammoiksi
abessiivi ammatta ammoitta
instruktiivi – ammoin
komitatiivi – ammoine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo amma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia

[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Islanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi amma amman ömmur ömmurnar
akkusatiivi ömmu ömmuna ömmur ömmurnar
datiivi ömmu ömmunni ömmum ömmunum
genetiivi ömmu ömmunnar amma ammanna

amma f.

  1. isoäiti

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

amma yl. (1) (yks. määr. amman [luo], mon. epämäär. ammor [luo], mon. määr. ammorna [luo])

  1. imettäjä

Verbi

[muokkaa]

amma (1)

  1. imettää

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus – amma
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens ammar [luo] ammas
imperfekti ammade ammades
supiini ammat ammats
imperatiivi amma –
Nominaalimuodot

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • amma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Turkki

[muokkaa]

Adverbi

[muokkaa]

amma

  1. vielä, yhä; kuitenkin

Etymologia

[muokkaa]
  • laina arabiasta.

Konjunktio

[muokkaa]

amma

  1. (rinnastuskonjunktio) mutta

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=amma&oldid=4274396”