aiheutus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aiheutus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑi̯heu̯t̪us/ tai /ˈɑi̯heˌut̪us/
- tavutus: ai‧heu‧tus / ai‧he‧u‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aiheutus | aiheutukset |
| genetiivi | aiheutuksen | aiheutusten aiheutuksien |
| partitiivi | aiheutusta | aiheutuksia |
| akkusatiivi | aiheutus; aiheutuksen |
aiheutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aiheutuksessa | aiheutuksissa |
| elatiivi | aiheutuksesta | aiheutuksista |
| illatiivi | aiheutukseen | aiheutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aiheutuksella | aiheutuksilla |
| ablatiivi | aiheutukselta | aiheutuksilta |
| allatiivi | aiheutukselle | aiheutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aiheutuksena | aiheutuksina |
| translatiivi | aiheutukseksi | aiheutuksiksi |
| abessiivi | aiheutuksetta | aiheutuksitta |
| instruktiivi | – | aiheutuksin |
| komitatiivi | – | aiheutuksine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aiheutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aiheutus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. aiheuttaminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- aiheutus Kielitoimiston sanakirjassa