табор

Venäjä

Substantiivi

та́бор m.

1. mustalaisleiri
2. (historia) kuormaston vaunut järjestettynä renkaaksi yöpymistä tai puolustusta varten

Taivutus

eloton	yksikkö	monikko
nominatiivi	та́бор	та́боры
genetiivi	та́бора	та́боров
datiivi	та́бору	та́борам
akkusatiivi	та́бор	та́боры
instrumentaali	та́бором	та́борами
prepositionaali	та́боре	та́борах

Etymologia

• turkkilaisesta kielestä, vrt. osmaniturkin طابور, krimintataarin tabur, "pataljoona", edelleen vertaa tábor/tabor