örähteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]örähteleminen (38)
- teonnimi verbistä örähdellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | örähteleminen | örähtelemiset |
| genetiivi | örähtelemisen | örähtelemisten örähtelemisien |
| partitiivi | örähtelemistä | örähtelemisiä |
| akkusatiivi | örähteleminen; örähtelemisen |
örähtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | örähtelemisessä | örähtelemisissä |
| elatiivi | örähtelemisestä | örähtelemisistä |
| illatiivi | örähtelemiseen | örähtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | örähtelemisellä | örähtelemisillä |
| ablatiivi | örähtelemiseltä | örähtelemisiltä |
| allatiivi | örähtelemiselle | örähtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | örähtelemisenä (örähtelemisnä) |
örähtelemisinä |
| translatiivi | örähtelemiseksi | örähtelemisiksi |
| abessiivi | örähtelemisettä | örähtelemisittä |
| instruktiivi | – | örähtelemisin |
| komitatiivi | – | örähtelemisine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | örähtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
örähtelemis- | |