neet. Ia hen meni Hahdhella erineiseen sijaan / Ia Canssa neit henen matkustauan / ia moni tunsit henen / Ia ioxit sinne ialgan / caikista Caupungeista / ia he ennetit heidhet / ia he cokounsit henen tygens. Ia IESUS vlgoskeui / ia näki palio Canssa / ia hen armachti heiden pälens / Sille he olit ninquin Lábat ilman Paimeneta. Ia rupesi heite palio opettaman.
Ia coska nyt peiue palio culunut oli / edheskeuit Opetuslapset henen tygens / sanoden / Teme sija ombi eremaa / ia aica ombi io culunut / laske heite menemähen ymberins Kylihin ia maiohin ostaman heidens leipe / sille ettei ole heille söteuete. Mutta hen wastaten sanoi heille / Andaca te heille söteuete. Ia he sanoit henelle / Pitekö meiden menemé ia cahdel sadhalla peningil leipe ostamá / ia andamá heiden södhe? Mutta hen sanoi heille / Mondaco leipe teille on? Menget ia catzocat. Ia coska he tiesit / sanoit he / Wijsi / ia caxi cala. Ia hen käski heite että he caiki istutaisit atrioitzemá / iaghetuihin iouckoihin wiherieisen Rohon päle. Ia he istuit iouckoisa sadhoin ia wisinkymenin. Ia quin hen otti ne wisi leipe ia caxi cala / Ylescatzoi Taiuasen pein / kijtti Iumala murssi ne leiuet / ia annoi henen Opetuslastens / että heiden piti ninen eten paneman / ia ne caxi cala hen iakoi caikille. Ia he söit caiki ia rauitettihin. Ia he coriasit caxitoistakymende Corgia teunens muruia / ia nijste caloista. Nin oli nijte iotca söit wijsi tuhatta mieste.
Ia cochta hen aijoi Opetuslapsens astuman Hachten / että he edhelmenisit ylitze meren Bethsaidahan / sihenasti quin hen laskis Canssan. Ia coska hen oli lowuttanut heiden / meni hen mäelle rucoleman. Ia quin Echto tuli / Haaxi oli keski meres / ia hen yxinens maalla / ia hen näki heijet hädese soutauan / Sille että tuuli oli heille wastainen. Ia liki nelienne öen wartiona hen tuli heiden tygens / kieudhen meren päle / ia tahdoi heidens ohitzens méne. Ia quin he neit henen kieuuen meren päle /
