Pohjolan neidet lännessä
| Pohjolan neidet lännessä. Kirjoittanut Lauri Soini |
- Mereltä neittä seitsemän
- toi tuuli tullessaan.
- He puitten varjoon istuivat
- rannalle länsimaan.
- Kajossa illan katsomaan
- tulivat viiksisuut,
- tulivat suuret ruunupäät
- ja pienoisemmat muut.
- Suloiset, sorjat neidet on,
- vaan kenpä tiesi sen,
- ne onko immet Vellamon
- vai keijut ilmojen.
- Vaan länsi heidän kaukaisen
- sukunsa kuulla saa,
- kun vetten taakse katsellen
- he laulun kaijuttaa.
- Se laulu kaihosointuinen
- kainosti ilmoittaa:
- etäällä pohjolassa on
- yks ihanainen maa.
- Sen lehdot veessä heijastuu
- välillä vuorien,
- ja taivas illoin, aamuisin
- luo ruskon kultaisen.
- On kansa siellä kunnokas
- ja jäyhä toimissaan;
- se korvesta on kyntänyt
- valoisan viljamaan.
- Ja taistot tuimat käynyt on
- se nuijin, miekoinkin,
- vaan ihanammat, suuremmat
- runoin ja kantelin.
- Se talviyöstä noussut on
- suv’aamun säteilyyn;
- sen laihot nosti latvojaan
- jo päivän häikäisyyn. –
- Niin pohjan neidet laulullaan
- ihasti viiksisuut,
- ihasti suuret ruunupäät
- ja pienoisemmat muut.
Syyskuulla 1899.
Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.