Maamme (Schröder)
| Maamme (Runebergin mukaan) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- O Suomi, sulo kotomaa,
- Soi, kallis sana, soi!
- Ei kullaista oo kumpua,
- Ei ookan lumolaksoa,
- Niin rakasta kuin meille on
- Tää pyhä pohjomaa.
- Kyll’ maamme köyhä, köyhäks jää,
- Jos kulta janos’ lie,
- Vaikk’ vento sitä vierastaa,
- Me tätä maata mielimme.
- Se vuorineen ja vesineen,
- On meill’ tok kultamaa.
- Meill’ kallis kuohu virtaimme
- Ja koskein kohina,
- Tuo synkän salon sohina,
- Tuo tähtiyö, tuo kesäkoi,
- Kai, kai, mist’ rinta riemahti
- Ja into ihastui.
- Täss’ kului isäin kilvoitus
- Niin mielin, miekoinkin,
- Täss’ iloneen ja itkuneen,
- Kanss’ kovin, lemmin onnineen,
- O Suomi! kansas’ sy’än syt’
- Ja kärsi kamalat.
- Ken lukee sorrot surkiat,
- Joit’ koki kansamme,
- Kuin sota ärjy surmalla,
- Kuin halla haastais’ nälällä,
- Ken mittais’ vuo’un verensä,
- Ken uroutensa?
- Ja täss’ se veri vuosikin,
- Vuos’ meille viljaksi,
- Ja täss’ se imi ilonsa,
- Ja täss’ se huokais’ huolensa,
- Jo muinon kantoi kuormamme
- Tää jalo kansamme.
- Täss’ on meill’ sulo, suotuisa,
- On kaikki annettu;
- Min onni luonee arpamme,
- Maa, isänmaa on meilläkin,
- Mi maailmassa kalliimpi
- On tätä omaamme?
- Ja täss’, ja täss’ on tämä maa,
- Sen silmä näkee täss’;
- Me näytämme nyt ilolla
- Nuo selät, salmet, saaristos
- Ja kiljaisemme: katso tuo,
- Tuo kotomaamme on!
- Ja vaikka vietäis’ asumaan
- Meit’ kultapilvihin,
- Vaikk’ tähtitansi elomme
- Pait kyyneleitä, huolia,
- Tok meiltä tämä köyhä maa
- Ois aina kaihottu.
- O maamme tuhat järvines’,
- Sä runon, uskon maa,
- Sä elon meren laulamme,
- Meill’ muinoismaa, meill’ toivonmaa
- Oot, älä ujo köyhyyttäs’,
- Vaan vapa, vaka oo.
- Ja kukoistukses’ kammitsa;
- Se kerran katkiaa;
- Kas, lemmestämme liemahtaa
- Viel’ valos’, loistos’, riemusi,
- Ja kaikuu kerran kimeemmäst’
- Tää laulu kotonen.
Lähde: Suometar 25.5.1849.