"Niin hiljaiseksi käynyt syksyn kuussa / on metsä jälkeen suven laulajain. / Vain yksinäinen pöllö kelopuussa / viel' istuu tulisilmin tuijottain. // Sen ympärillä kasvaa varjo musta, / sen yllä syttyy taivastähtihin, / kun kohti viimeisintä arvoitusta / se tähyelee katsein leiskuvin. // Minervan lintu! Minne silmäs kantaa / näät mykät tähdet vain ja pimeyden. / Ah, kaiken minkä elämä voi antaa, / jo kevään kiuru lauloi julki sen!" (V. A. Koskenniemi)
Eläinrunojen kirja. Toimittanut Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1997.
"Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa."
Psalmi 102:7 (vuoden 1992 suomennos)
"Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa."
