Itsepetos

• Tuoll' uudin häilyy ees ja taas, / sielt', armas, tänne päin / tähyilet, piillen ikkunaas, / kotiinko vain ma jäin. // Ja jäikö mustasukkaisuus / poveeni polttamaan, / kuin kalvamaan sen katkeruus / nyt jääkin ainiaan. // Moist' eipä mieless' armahan - / sen murheekseni nään - / vain illan tuuli ikkunan / sai verhon häilymään. (Johann Wolfgang von Goethe: Runoja, Otava, 1928, suomentanut Otto Manninen)