Vuonna 1984

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Winston Smith)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonna 1984
Nineteen Eighty-Four
Alkuperäisteos
Kirjailija George Orwell
Kansitaiteilija Michael Kennard
Kieli englanti
Genre dystopia
Kustantaja Secker & Warburg
Julkaistu 8. kesäkuuta 1949
Suomennos
Suomentaja Oiva Talvitie (1950)
Raija Mattila (1999)
Jussi Tuomas Kivi (2021)
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1950
Ulkoasu sidottu
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vuonna 1984 tai 1984 (engl. Nineteen Eighty-Four) on englantilaisen George Orwellin vuosina 1945–1949 kirjoittama romaani, joka julkaistiin vuonna 1949. Sitä on pidetty yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä tulevaisuusfiktioista.

Vuonna 1984 sijoittuu dystopiaan, Oseania-nimiseen valtioon. Henkilöpalvonnan kohteena oleva diktaattori nimeltä Isoveli valvoo kansalaisten kaikkia liikkeitä. Päähenkilö Winston Smith on virkamies Totuusministeriössä, joka väärentää historiaa vallanpitäjien haluamaksi. Kirjan maailmasta on tullut totalitaristisen yhteiskunnan vertauskuva. Kirjassa kuvataan valtion tapaa valvoa kansalaisia heidän yksityisyydestään välittämättä ja kykyä muokata yleistä mielipidettä vallanpitäjien kulloistenkin etujen mukaan. Kansalaisten valvonta huipentuu uuskieleen, jota käyttäen on jopa mahdotonta ajatella väärin, koska kielestä puuttuvat Puolueelle vahingollisten ajatusten ilmaisuun tarvittavat sanat.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan maailma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurvallat romaanissa Vuonna 1984.
Oseanian yhteiskuntaluokat.

Maailmassa on kolme suurvaltaa, jotka ovat jatkuvassa sodassa toistensa kanssa. Nämä ovat:

Nämä valtiot käyvät keskenään sotaa niistä osista maailmaa, jotka eivät kuulu niistä minkään varsinaiseen alueeseen. Näihin osiin kuuluvat muiden muassa Keski- ja Pohjois-Afrikka, Lähi-itä, Intia ja Indonesia sekä Euraasian ja Itäaasian välinen rajavyöhyke, johon kuuluu muun muassa Mongolia.

Oseania on toisinaan liitossa Itäaasian kanssa ja sodassa Euraasiaa vastaan, toisinaan taas liitossa Euraasian kanssa ja sodassa Itäaasiaa vastaan. Joka kerta kun tilanne tässä suhteessa muuttuu, Totuuden Ministeriö väärentää (itse käyttämänsä termin mukaan ”oientaa”) historialliset dokumentit, muun muassa arkistoidut vanhat sanomalehdet, siten että näyttäisi kuin Oseania olisi aina ollut sodassa sitä valtiota vastaan kuin se kulloinkin on.

Tapahtumapaikkana on Oseanian Ilmakaista 1 -nimisen (engl. Airstrip One) maakunnan (entinen Englanti) pääkaupunki Lontoo.

Kirjan tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Winston Smith työskentelee Totuusministeriössä. Hän inhoaa Isoveljeä, vaikkei sitä ulospäin näytä, koska se olisi ajatusrikos. Hän on kiinnostunut Emmanuel Goldsteinista, jota pidetään valtion vihollisena, koska uskoo hänen yhdessä työväenluokan kanssa olevan avain vallankumoukseen. Hän on myös kiinnostunut kaikesta vanhasta, jonka johdosta hän käy usein syrjäisessä käytetyn tavaran kaupassa. Smith epäilee työtoverinsa O’Brienin olevan Goldsteinin kannattaja.

Eräänä päivänä Smith saa lapun toiselta työtoveriltaan Julialta, jossa Julia kertoo rakastavansa Smithiä. Ennen tätä Smith piti Juliaa Isoveljen uskollisena tukijana, mutta päätyy tapaamaan tätä salaa, jolloin hän huomaa, että Julia on Isoveljen vastustaja. He tapaavat toisiaan salaa ja päätyvät yhdessä kertomaan O’Brienille olevansa ”valtion vihollisia”, jolloin O'Brien kertoo olevansa Goldsteinin tukija. Smith saa O'Brienin kautta kirjan, jossa kerrotaan valtioiden poliittisesta sekä väestöllisestä rakenteesta.

Pian tämän jälkeen ajatuspoliisi saa Smithin ja Julian kiinni ja he joutuvat Rakkausministeriöön, jossa heitä kidutetaan ja aivopestään. Smithille selviää, että O’Brien on uskollinen valtiolle, sillä tämä toimii Smithin kiduttajana. O’Brien kertoo, että Smithiä kidutetaan niin kauan, että hän rakastaa Isoveljeä, minkä jälkeen hänet tapetaan. Smithiä kidutetaan fyysisesti ja henkisesti, kunnes tämä pyytää kiduttajaa kiduttamaan Juliaa hänen sijaansa. Hänet päästetään pois Rakkausministeriöstä. Viimeisessä luvussa hän tapaa Julian, muttei ole enää kiinnostunut hänestä. Kirjan lopussa hän huomaa rakastavansa Isoveljeä Julian sijaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tarkoitus ja vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orwell sanoi vuonna 1949 vastauksena keskusteluun romaaninsa merkityksestä, että hänen mielestään totalitaristiset ajatukset ovat juurtuneet älymystön mieliin kaikkialla, ja hän halusi romaanissaan viedä nämä ajatukset aina niiden loogisiin seuraamuksiinsa asti. Hän sanoi myös, että romaania ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi sosialismia tai Britannian työväenpuoluetta vastaan, vaan se on kuvaus niistä kieroutumista, joihin keskitetty talousjärjestelmä voi johtaa. Orwellin mukaan tämä olikin jo osittain tapahtunut kommunismissa ja fasismissa. Orwell kertoi, ettei usko romaanin kuvaaman yhteiskunnan koskaan toteutuvan, vaan ehkä vain jonkin sitä muistuttavan. Romaanin tapahtumapaikaksi Orwell valitsi Britannian korostaakseen sitä, että englanninkieliset kansat eivät ole muita parempia, eikä kukaan ole turvassa totalitarismilta, ellei sitä vastusteta.[1]

Joidenkin Orwellista kirjoittaneiden mukaan Orwell otti romaaniinsa monia vaikutteita neuvostoliittolaisen Jevgeni Zamjatinin romaanista Me (1924), tai ehkä sai siitä kimmokkeen oman teoksensa kirjoittamiselle. Orwell olikin lukenut Zamjatinin romaanin, ja hän kirjoitti siitä ylistävästi ja toivoi sen julkaisua myös englanniksi. Zamjatinin teos eroaa Orwellin teoksesta kuitenkin monin tavoin. Orwellin luoma maailma on esimerkiksi monin tavoin yksityiskohtaisempi ja muutenkin erilainen kuin Zamjatinin romaanin maailma. Se on esimerkiksi sotkuinen ja väkivaltainen siinä kun Zamjatinin maailma on siisti ja rauhallinen, eikä Zamjatinilla ole mitään kaksoisajattelua tai uuskieltä vastaavia käsitteitä. Myös romaanien päähenkilöt ovat melko vastakkaisia toisiinsa nähden. Kaikista aiemmista utopioista ja dystopioista poiketen, Orwellin maailmassa vallanpitäjät eivät korvaa alamaistensa vapauden menetystä tarjoamalla näille onnellisuutta. Zamjatin myös kirjoitti jo ennen Stalinin hirmuvallan kautta ja Orwell vasta sen nähtyään.[2]

Erään teorian mukaan Orwell otti vuosiluvun romaaninsa nimeen kääntämällä romaanin valmistumisvuoden 1948 viimeiset numerot toisin päin. Lukua on myös esitetty kirjalliseksi viittaukseksi eräisiin muihin tulevaisuudenkuvauksiin, joissa se esiintyy. Orwell kertoi harkinneensa romaanille myös nimeä The Last Man in Europe, 'Euroopan viimeinen mies'.[3]

Vastaanotto ja vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 oli kielletty Neuvostoliitossa vuoteen 1988 saakka. Sen jälkeen kirjasta on julkaistu useita venäjänkielisiä käännöksiä.[4]

Suomessa kirjan alkuperäisestä suomennoksesta vuonna 1950 poistettiin kohta, jossa viitattiin Neuvostoliiton kommunistien harjoittamiin vainoihin, sillä kohta oli "ulkopoliittisesti herkkä". Viittaus on mukana vuoden 1999 suomennoksessa.[5]

Romaanista tuli ajankohtainen vuosina 1983 ja 1984, ja siihen viitattiin näihin aikoihin lukemattomia kertoja kaikenlaisissa yhteyksissä. Kirja palasi myyntilistojen kärkeen: sitä myytiin kahden vuoden aikana yli neljä miljoonaa kappaletta 62 kielellä, siitä otettiin uudistettuja painoksia, ja siitä julkaistiin lukuisia lehtiartikkeleita ja dokumentteja. Kirjasta noukittuja tuttuja sloganeja, kuten “sota on rauhaa”, käytettiin muun muassa mainonnassa. Ne, jotka lukivat romaania profetiana Orwellin oman tarkoituksen vastaisesti, totesivat, etteivät romaanin ennustukset olleet toteutuneet ainakaan Englannissa.[6] Mediatutkija Neil Postman totesi paneelikeskustelussa vuonna 1984, että television massaviihde oli tehnyt Yhdysvalloista enemmänkin Aldous Huxleyn Uuden uljaan maailman kaltaisen paikan kuin 1984:n kaltaisen valvontayhteiskunnan.[7]

Vaikka länsimaat eivät olekaan muuttuneet romaanin kuvaamiksi alati sotaa käyviksi totalitaristisiksi maiksi, ja Neuvostoliittokin lakkasi olemasta, vuotta 1984 seuranneina vuosikymmeninä romaanin teemoja on toistuvasti havaittu asiassa kuin asiassa, kuten valtionjohtajien epärehellisyydessä, demokratian rajoittamisessa, ja NSA:n salaisessa joukkovalvontaohjelmassa, joka paljastui 2010-luvulla.[8]

Romaania pidetään nykyisin universaalina varoituksena totalitarismista. Teoksen myötä on syntynyt nimitys ”orwellilainen” kuvaamaan totalitaarisia dystopioita[9] ja siitä ovat lähtöisin yleiseen kielenkäyttöön vakiintuneet käsitteet ”isoveli valvoo”, ajatuspoliisi, ajatusrikos, kaksoisajattelu, uuskieli ja ”sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa”[9].

Vuonna 1984 on The Guardian -lehden 1000 romaanin listalla, jotka jokaisen pitäisi lukea, sekä sadan parhaan romaanin listalla.[10][11] Sitä on kutsuttu 1900-luvun kuuluisimmaksi englantilaiseksi romaaniksi.[11]

Sovituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan pohjalta on tehty kaksi elokuvasovitusta, joista ensimmäinen, Michael Andersonin ohjaama 1984, sai ensi-iltansa vuonna 1956.

Michael Radfordin ohjaama toinen filmatisointi valmistui vuonna 1984. Sitä pidetään hyvin uskollisena kirjalle. Monet elokuvan kohtauksista jopa kuvattiin juuri niinä päivinä, jotka kirjassa mainittiin. Elokuvan pääosia näyttelivät John Hurt, Richard Burton ja Suzanna Hamilton.

Terry Gilliamin elokuva Brazil – tämän hetken tuolla puolen (1985) pohjautuu löyhästi Orwellin teokseen.

Viimeisimpänä Suomessa nähty teatterisovitus oli Svenska Teaternin lavalla vuonna 2015.

Kirjan ensimmäinen venäjänkielinen elokuvasovitus oli julkaistu 15 marraskuuta 2023 Amazon Primessa. Elokuva on suomalais-venäläinen yhteistuotanto. Elokuvasovituksen ohjasi Diana Ringo.[12][13]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjaan perustuu Apple Macintosh -tietokoneen mainos vuodelta 1984. Mainoksen ohjasi elokuvaohjaaja Ridley Scott. Vuonna 2010 DRM:ää eli digitaalista käyttöoikeuksien hallintaa vastustava verkkosivusto defectivebydesign.org valitsi uuden tarran suunnittelukilpailussaan työn, jossa tuota Applen mainosta parodioidaan Applen käyttämän DRM:n johdosta.[14]

Kansainvälinen televisioformaatti Big Brother on saanut nimensä kirjan Isoveljestä.

Brittimuusikko David Bowien albumi Diamond Dogs perustuu löyhästi kirjaan.[15]

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Orwell, George: Vuonna 1984. (Nineteen Eighty-Four, 1949.) Suomentanut Oiva Talvitie (1950) - 5. painos. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 9510107557
  • Orwell, George: Vuonna 1984. (Nineteen Eighty-Four, 1949.) Suomentanut Raija Mattila. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23801-5
  • Orwell, George: 1984. (Nineteen Eighty-Four, 1949.) Suomentanut Jussi Tuomas Kivi. Basam Books, 2021. ISBN 978-952-379-080-3

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lynskey, Dorian: The Ministry of Truth: The Biography of George Orwell’s 1984. Doubleday, 2019. ISBN 9780385544054
  • Steinhoff, William: George Orwell and the Origins of 1984. University of Michigan, 1975. ISBN 0472874004

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Steinhoff 1975, s. 198–199.
  2. ↑ Steinhoff 1975, s. 23–29.
  3. ↑ Robert McCrum: The masterpiece that killed George Orwell The Guardian. 10.5.2009. Viitattu 21.6.2021.
  4. ↑ Leonid Bershidsky: I Just Translated ‘1984’ Into Russian. I’m Gasping for Air The Moscow Times. 26.11.2019. Viitattu 21.6.2021.
  5. ↑ George Orwellin Vuonna 1984 ilmestyy viimein uutena, sensuroimattomana suomennoksena "Ulkopoliittisesti delikaatti" kohta jätettiin pois vuonna 1950 ilmestyneestä laitoksesta Helsingin Sanomat. 19.9.1999. Viitattu 12.6.2021.
  6. ↑ Lynskey 2019, s. 244–248.
  7. ↑ Lynskey 2019, s. 265.
  8. ↑ Lynskey 2019, s. 267–281.
  9. ↑ a b McCrum, Robert: The masterpiece that killed George Orwell The Guardian. 10.5.2009. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  10. ↑ 1000 novels everyone must read: the definitive list 23.1.2009. The Guardian. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  11. ↑ a b McCrum, Robert: The 100 best novels: No 70 – Nineteen Eighty-Four by George Orwell (1949) 19.1.2015. The Guardian. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Кто такой Александр Обманов, сыгравший главную роль в фильме «1984»? 14.12.2022. Argumenty i fakty. Viitattu 24.1.2023. (venäjäksi)
  13. ↑ Волгоградец Александр Обманов сыграл главную роль в экранизации «1984» Оруэлла 5.12.2022. Komsomolskaja Pravda. Viitattu 24.1.2023. (venäjäksi)
  14. ↑ New sticker contest winning design. defectivebydesign.org. (englanniksi)
  15. ↑ Jason Heller: On the “Future Shock” of David Bowie’s Diamond Dogs Literary Hub. 19.6.2018. Viitattu 13.9.2024. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vuonna 1984 Project Gutenberg of Australian sivuilla. (englanniksi)

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vuonna_1984&oldid=22760545”