Vuoden historiateos
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Vuoden historiateos on Historian Ystäväin Liiton vuodesta 1973 vuosittain palkitsema teos, joka on ”erittäin ansiokkaasti edistänyt historiallisen tietämyksen laajenemista ja syvenemistä suomalaisen yleisön keskuudessa”.[1]
Vuodesta 2003 alkaen Vuoden historiateos on julkistettu Suomalaisilla historiapäivillä.[1]
Palkitut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Kirjailija | Teos |
---|---|---|
1973 | Jussi T. Lappalainen | Kaarle X Kustaan Venäjän sota |
1974 | Juhani Suomi | Talvisodan tausta |
1975 | Kaarlo Wirilander | Herrasväkeä – Suomen säätyläistö 1721–1870 |
1976 | Martti Julkunen | Talvisodan kuva: ulkomaisten sotakirjeenvaihtajien kuvaukset Suomesta v. 1939–1940 |
1977 | Heikki Ylikangas | Puukkojunkkarien esiinmarssi |
1978 | Seppo Myllyniemi | Baltian kriisi 1938–1941 |
1979 | Juhani Paasivirta | Suomi ja Eurooppa |
1980 | Matti Huurre | 9500 vuotta Suomen esihistoriaa |
1981 | Sampo Ahto | Aseveljet vastakkain |
1982 | Tuomo Polvinen | Suomi kansainvälisessä politiikassa |
1983 | Stig Jägerskiöld | Mannerheim-sarja |
1984 | Osmo Jussila | Venäläinen Suomi |
1985 | Tuomo Polvinen | Valtakunta ja rajamaa |
1986 | Sakari Virkkunen | Ryti. Myrskyajan presidentti |
1987 | Osmo Rinta-Tassi | Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena |
1988 | Eino Jutikkala | Kuolemalla on aina syynsä |
1989 | Erik Tawaststjerna | Sibelius-elämäkerta |
1991 | Kari Tarkiainen | Finnarnas historia i Sverige |
1992 | Niilo Lappalainen | Valkeasaari murtuu |
1993 | Vesa Vares | Konservatiivi ja murrosvuodet: Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922 |
1994 | Kimmo Rentola | Kenen joukoissa seisot? |
1995 | Tuomo Polvinen | J.K. Paasikivi III |
1996 | Laura Kolbe | Eliitti, traditio, murros |
1997 | Jussi Nuorteva | Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun Akatemian perustamista 1640 |
1998 | Yrjö Kaukiainen | Laiva Toivo, Oulu |
1999 | Max Jakobson | Väkivallan vuodet I |
2000 | Juhani Suomi | Umpeutuva latu |
2001 | Martti Häikiö | Nokia Oyj:n historia |
2002 | Kari Hokkanen | Kekkosen maalaisliitto 1950–1962 |
2003 | Seppo Hentilä | Kaksi Saksaa ja Suomi |
2004 | Markku Kuisma | Kahlehdittu raha, kansallinen kapitalismi |
2005 | Tuomas Heikkilä | Pyhän Henrikin legenda |
2006 | Kustaa H. J. Vilkuna | Viha. Perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta |
2007 | Seppo Zetterberg | Viron historia |
2008 | Panu Rajala | Unio Mystica – Mika Waltarin elämä ja teokset |
2009 | Mirkka Lappalainen | Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa |
2010 | Teemu Keskisarja | Vihreän kullan kirous – G.A.Serlachiuksen elämä ja afäärit |
2011 | Paavo Castrén | Uusi antiikin historia |
2012 | Jukka Tarkka | Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947–1990 |
2013 | Ville Kivimäki | Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 |
2014 | Timo Vihavainen | Vanhan Venäjän paluu |
2015 | Jukka Korpela | Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn[1] |
2016 | Marjaliisa ja Seppo Hentilä | Saksalainen Suomi 1918[2] |
2017 | Nils Erik Villstrand ja Petri Karonen (toim.) | Kulkemattomat polut. Mahdollinen Suomen historia[2] |
2018 | Seppo Aalto | Kapina tehtailla |
2019 | Niklas Jensen-Eriksen, Aleksi Mainio ja Reetta Hänninen | Suomen suurin. Helsingin Sanomat 1889–2019[2] |
2020 | Lea Pakkanen ja Santeri Pakkanen | Se tapahtui meille. Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen[2] |
2021 | Timo Miettinen | Eurooppa: poliittisen yhteisön historia[3] |
2022 | Hannu Salmi | Tunteiden palo. Turku liekeissä 1827 |
2023 | Sakari Siltala | Korkea peli. Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä[4] |
Lähde:[1] (1973–2015)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Palkitut (pdf) Historian Ystäväin Liitto. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ a b c d Vuoden historiateokset Historian Ystäväin Liitto. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ Vuoden 2021 historiateos käsittelee Euroopan poliittista historiaa ja vie maanosan filosofisiin ja aatehistoriallisiin juuriin HS.fi. 4.2.2022. Viitattu 4.2.2022.
- ↑ Vuoden 2023 Historiateos -palkinto FT Sakari Siltalalle Historian Ystäväin Liitto. Viitattu 23.5.2024.