Vladimir Potanin
| Vladimir Potanin | |
|---|---|
| Владимир Олегович Потанин | |
 Vladimir Potanin vuonna 2021. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Vladimir Olegovitš Potanin |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1961 Moskova, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | liikemies |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Vladimir Olegovitš Potanin (ven. Владимир Олегович Потанин, s. 3. tammikuuta 1961 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen oligarkki.[1][2] Hän omistaa yhdessä Mihail Prohorovin kanssa osuudet Norilski nikel -konsernista ja Polyus Gold -kultakaivoksista. Potanin on Venäjän rikkain ihminen[3], ja hänen omaisuutensa arvo on 22,4 miljardia dollaria.[4] Liike-elämän aikakauslehti Forbes listasi maaliskuussa 2007 hänet maailman 38. rikkaimmaksi henkilöksi.[5] Potanin on Venäjän vaikutusvaltaisimpia ihmisiä.[6]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potaninin syntyi osaksi eliittiä, korkea-arvoiseen neuvostoperheeseen.[7] Hänen äitinsä oli lääkäri[8] ja hänen isänsä oli Neuvostoliitossa korkea-arvoinen ulkomaankaupasta vastaava talousvirkailija.[1][7]
Perhe matkusteli paljon ja Potanin aloitti koulutiensä Turkissa suurlähetystön koulussa. Turkin-vuosien jälkeen perhe muutti takaisin Moskovaan, jossa se eli pääasiassa diplomaattien ja ulkomaankauppiaiden keskuudessa. Lapsena Potaninin harrastuksena oli jalkapallo.[8]
Potanin tapasi kymmenellä luokalla Natasha Varlamovan, jonka viereen hän meni aina istumaan koulussa.[6] Hän avioitui Varlamovan kanssa valmistuttuaan,[8] jolloin he julkistivat suhteensa.[6] Potanin vaimo jätti avioerohakemuksen vuonna 2013,[9] minkä jälkeen he erosivat[10]. Erossa Varlamova vaati 5,76 miljardia puntaa[11] mutta sai sen sijaan 5 miljoonan kertakorvauksen, kolme asuntoa sekä 225 000 euron kuukausikorvauksen lopun elämänsä ajan.[12] Heillä on yhdessä kolme lasta,[5] joista vanhin lapsi Anastasia on syntynyt vuonna 1984. Nuorempi lapsi Ivan on syntynyt vuonna 1989 ja nuorin lapsi vuonna 1998.[8]
Vladimir Potanin on koulutukseltaan kandidaatti ja opiskeli Moskovan valtiollisessa kansainvälisten suhteiden instituutissa taloustieteitä.[4] Opiskeluaikana hän harrasti shakkia, jalkapalloa ja kaljanjuomista.[8] Hän sai isänsä johtamasta virastosta valmistuttuaan työpaikan.[7][8] Hän työskenteli virastossa seitsemän vuotta.[8]
Neuvostoliiton loppuaikoina hänellä oli liikemaailmassa etuna omakohtainen tietämys länsimaiden toimintatavoista lapsuuden ulkomailla asumisen takia sekä englannin ja ranskan kielitaito.[8]
Potanin viehättyi lapsuudensa asuinalueesta niin paljon, että myöhemmin vaurastuttuaan hän rakennutti alueella hulppean eliitin asuntokompleksin, jossa yhä asuu.[8] Moskovan hulppeassa asunnossa on jopa oma laskettelumäki,[1] jonka Potanin rakensi vanhimmalle tyttärelleen, jotta hän voi harjoitella laskettelua.[6] Eliitille rakennetussa taloyhtiössä on myös asukkaita varten ravintola, sauna, uimahalli, talvipuutarha, kahvila ja kampaamo. Potaninilla on loma-asunto Istrinskissä Anatoli Tšubaisin naapurina.[7]
Hänen nuorin lapsensa aloitti harrastamaan muun perheen suosiman vesihiihdon sijasta jääkiekkoa.[8] Vladimir Potanin on kertonut olevansa jääkiekkofani ja harrastavansa jääkiekkoa.[13] Potanin on ollut muun muassa Helsingin Jokereiden suurin omistaja.[14] Hän on ollut myös Venäjän jääkiekkomaajoukkueen suurin taloudellinen tukija[15] ja kertonut pelaavansa jääkiekkoa Vladimir Putinin kanssa.[16] Potanin on tukenut myös muita talviurheilulajeja, kuten curlingia.[12] Hänen yrityksissään harrastetaan sen sijaan virkistäytymispäivänä Potanin lapsuuden lempilajia jalkapalloa.[8]
Yritysjohtajana ja sijoittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton kaatuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vladimir Potaninilla oli Neuvostoliiton kaatuessa vain 5 000 puntaa rahaa. 15 vuoden aikana hän kartutti omaisuutta 4 miljardilla dollarilla.[1] Vuonna 1990, kun Neuvostoliitto alkoi avautua, Potanin käytti hyväksi ministeriössään saamiaan kontakteja.[8]
Potanin perusti Interrosin (ven. Интеррос), joka keskittyi ulkomaankauppaan, vain 10 000 dollarilla[17]. Konsernilla oli toimintaa metalleissa, teknisessä rakentamisessa, maataloudessa ja medioissa.[7] Vuonna 1992 Mihail Prohorov ja Vladimir Potanin tutustuivat toisiinsa International Bank for Economic Cooperation pankissa, jonka saivat haltuunsa sen yritysasiakkaiden kera[10]. Pankki pian kaatui ja jäi Potaninin käsiin, joka siirsi pankin jäänteet uuteen Interosista saamalla pääomalla perustamaansa MFK-pankkiinsa.[8] Monet Venäjän valtionyritykset sijoittivat rahansa hänen MFK-pankkiinsa.[7]
Vuonna 1993 Potanin ja Prokhorov perustivat United Export Import Bankin (Unexim Bank), josta tuli Venäjän suurin yksityispankki. Monet valtionyritykset siirsivät varantonsa tähänkin pankkiin.[8]
Vuonna 1995 Potanin hankki lisää omistuksia ”osakkeita lainoja vastaan” -sisäpiirioperaatioilla, jossa Venäjä myi valtion omaisuutta lainoja vastaan.[7][8] Omistuksia jaettiin kyseenalaisilla huutokaupoilla, jonka osallistujat Boris Jeltsinin tytär sai yksin valita. Potanin hankki näin huutokaupoilla yli 20 Neuvostoliiton aikaista valtionyritystä.[7] Valtionyritykset myytiin hyvin isolla alihinnalla, ja tätä tapahtumaa pidetään oligarkkien syntyhetkenä.[18][8] Huutokaupalla hän sai haltuunsa Norilski nikelin[1] sekä öljy-yhtiö Sidancon[5] käytännössä ilmaiseksi.[8]
Oligarkkien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1996 seitsemän oligarkkia, joista Potanin oli yksi, hallitsi yli 50 % Venäjän taloudesta. Potanin auttoi Boris Jeltsinin voittamaan vaalit ja sai paikan hallituksesta. Hän toimi muun muassa valtiollisen pankin johtajana ja haali itselleen lisää valtion omaisuutta virassa ollessaan. Potanin käytti asemaansa hyväksi parantaakseen yritystensä asemia.[8]
Potanin hankki määräävän osakeosuuden suuresta Izvestija sanomalehtiyrityksestä vuonna 1997 ja käytti sitä puolustautuakseen syytöksiä vastaan, joita hän sai varapääministerin toimistaan.[8] Hänen yritysryppäänsä pieneni merkittävästi vuoden 1998 talouskriisissä, mutta hän säilytti omaisuutensa piilottamalla varojansa ulkomaille.[7][8]
Öljy-yhtiö Sidancon meni talouskriisin aikana konkurssiin[7], vieden yli puoli miljardia siihen sijoittaneelta BP:ltä. Myös George Sorosilta meni miljardi dollaria, kun hän sijoitti Potaninin Svyazinvestiin, joka niin ikään kaatui. Vuonna 1999 hänen pankkinsa Unexim Bank menetti toimiluvan. Myös Norilsk nickel joutui tutkinnan alle vuosituhannen vaihteessa ulkomailla.[8]
Vuonna 2000 Potaninia vastaan nostettiin syyte Norilsk nickelin yksityistämiseen liittyen, mutta se oli huonosti valmisteltu ja hän voitti ja sai pitää omistuksensa.[8]
Taloudellinen toiminta 2000-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijoittajana ja rahoittajana häntä on kiinnostanut erityisesti vakuutusmaailma, media, maatalous, rakentaminen ja öljyteollisuus.[4] Vuoden 2007 alussa Vladimir Potanin ja Mihail Prohorov ilmoittivat teiden eroamisesta. Potanin saisi omistukseensa Norilski nikelin (ven. Норильский никель), joka on maailman suurin nikkelin ja palladiumin tuottaja, ja Prohorov kultakaivokset. Norilsk Nickel on yhä Potaninin pääasiallinen tulonlähde, ja se toi hänelle 1,1 miljardia dollaria yksistään vuoden 2018 aikana[12]. Hän omistaa yrityksensä kautta vajaa 35% Nornickelistä.
Norilski nikel on nykyään avoimempi ja ammattimaisemmin johdettu kuin aiemmin[19]. Samaan aikaan yhtiö on Arktisen alueen suurin saastuttaja[20], ja sillä on sattunut valtavia ympäristöonnettomuuksia, jotka ovat saastuttaneet ympäröivää luontoa[21]. Potanin lupasi yrityksen maksavan vahingot, kun Putin julisti alueelle hätätilan.[22] Potanin omistaa myös Yhdysvalloissa kaivosteollisuutta.[9]
Potaninilla on omistuksia muun muassa seuraavissa yhtiössä: Petrovax Pharm[4], 35 % omistus Rosbankista, Venäjän yhdestä suurimmista pankeista, 100 % omistus mediajätistä Prof Mediasta sekä 40 % omistus kiinteistösijoitusyhtiö Open Investmentsistä.
Hän omistaa myös ByteGridin, joka toimitti Yhdysvaltojen Marylandin vaalien äänestyskoneet. Sama yritys myös hallinnoi Yhdysvaltojen puolustusministeriön tietokoneita. Taloudellisten asioiden selvittyä viranomaiset vaihtoivat toimittajaa. ByteGrid on hankkinut haltuunsa useita datakeskuksia Yhdysvalloista.[9]
2020-luvun alussa Potanin oli harvoja oligarkeja, jotka eivät olleet Venäjän talouspakotelistalla.[23] Hänet lisättiin Yhdysvaltain pakotelistalle joulukuussa 2022.[24]
Urheilu ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rosa Khutor -laskettelukeskus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potanin rakennutti oman laskettelukeskuksen[1] Sotšiin Etelä-Venäjälle.[4] Laskettelukeskus on suunnattu keskiluokalle.[8]
Potaninista tuli yksi Venäjän Sotšin talviolympialaisten 2014 pääpuolestapuhuja.[8]
Helsingin Jokerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potanin on ollut omistamansa Norilsk Nickel Harjavalta -yrityksen kautta helsinkiläisen jääkiekkojoukkueen Jokereiden päärahoittaja.[14] Hän ilmoitti sitoutuvansa joukkueen tukemiseen ja piti sitä tärkeänä osana KHL:ää.[25]
Sanomalehdet
Potanin omistaa venäläiset Izvestija-, Komsomolskaja pravda- ja The Russian Telegraph Newspaper -sanomalehdet. Hän omistaa myös Expert-lehden .[7]
TV- ja radiokanavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omistuksiin kuuluvat radiokanavat Autoradio, PM-radio, Novosti on-line. Lisäksi hän omistaa myös useita paikallisia TV- ja radiokanavia.[7] Hän omistaa Prof Media -konsortiota, joka lähettää Venäjällä musiikkikanavia VH1 ja MTV.[6] Konsortio omistaa myös elokuvateattereita.[26]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potanin oli yksi seitsemästä oligarkista, jotka maksoivat presidentti Boris Jeltsinin vuoden 1995 uudelleenvalintakampanjan kulut kommunistien Zjuganovia vastaan.[27] Jeltsin oli hyvin epäsuosittu ja pahasti Zjuganovia jäljessä mielipidemittauksissa, erityisesti "lainaa-osakkeista"-ohjelman vuoksi. Oligarkit käyttivät paitsi rahaa, myös media-imperiumiansa mielipiteiden muokkaukseen.[18]
Vastineeksi kampanjoinnista ja vaalien voittamisesta Jeltsin nimitti Potaninin varapääministeriksi.[27] Kyseessä on korkein virka, mihin oligarkki on Venäjällä noussut.[1] Potaninin vastuulle kuuluivat valtion talousasiat.[28] Avun seurauksena oligarkeilla oli hyvin paljon valtaa päättää valtion asioista.[18] Potanin toimi virassa elokuusta 1996 maaliskuuhun 1997, eli vain noin puoli vuotta. Virassaan hän haali itselleen lisää omaisuuksia muun muassa toimiessaan Venäjän jälleenrakennuspankin johtajana.[8]
Jeltsinin eron jälkeen Putin alkoi siirtämään valtaa omille tukijoukoillensa pois oligarkeilta. Potanin vaihtoi puolensa Putinin joukkoihin[18] hänen liittolaisekseen.[23] Hän on ilmoittanut tekevänsä valtiolle palveluksia.[29] 2000-luvulla Potaninin yritys on mahdollisesti myös tukenut Trumpin lähipiirin taloudellista toimintaa.[9] Julkisesti Potanin on ilmoittanut, ettei hän ole kiinnostunut politiikasta.[8]
Hyväntekeväisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potanin ilmoitti vuonna 2010 lahjoittavansa kuollessaan suurimman osan omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen.[8] Perusteeksi hän on kertonut, että rahan tulisi palvella yhteistä hyvää ja erityisesti hänen kotimaatansa, Venäjää.[30] Aloite liittyy Warren Buffettin ja Bill Gatesin aloitteeseen Giving Pledge -aloitteeseen, jossa rikkaimmat sitoutuvat lahjoittamaan suuren osan omaisuudestansa pois.[6] Potanin lahjoittaa vuosittain 10 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen.[8]
Vladimir Potanin lahjoittaa Solomon R. Guggenheim -museolle (Guggenheim) vuosittain yli miljoona dollaria. Hän on säätiön hallituksen jäsen.[7] Potanin on myös Eremitaašin suuri rahallinen tukija ja museon johtokunnassa. Hän lahjoitti museolle 5 miljoonaa dollaria.[28] Potanin hankki Kazimir Malevitšin Mustan neliön museon kokoelmiin.[8]
Potanin on aktiivinen hyväntekijä ja rahanlahjoittaja Venäjällä. Vladimir Potanin säätiö tukee opettajia ja opiskelijoita stipendeillä[8] sekä museoita.[10] Hän on lahjoittanut 6,5 miljoonaa dollaria opiskelijoiden stipendeihin alma materillensa, eli korkeakoululle, jossa opiskeli.[28] Säätiö kertoo tavoitteekseen tukea luovuutta, osallistumista, koulutusta sekä taidetta ja kulttuuria.[31] Koronaviruspandemian aikana säätiö tuli vapaaehtoisjärjestöjä miljardilla ruplalla.[32]
Potanin pitää säätiötänsä tärkeänä.[33]
Venäjän ortodoksinen kirkko on myöntänyt Potanille useita tunnustuksia. Potanin rahoittaa Venäjän ortodoksista yliopistoa.[8] Hän on saanut myös useita tunnustuksia ja aatelisarvon Venäjän valtiolta.[28]Hänet palkittiin myös Venäjällä vuonna 2020 henkilökohtaisesta tuesta lehdistölle, The Art Newspaper Russia Award, palkinnolla.[34]
Talousrikokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potanista ja hänen omistamistaan yhtiöistä on tehty useita rahanpesuilmoituksia. Potanin kautta on kulkenut kymmenien miljardien eurojen edestä rahaa.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g The A-Z of oligarchs The Independent. 26.5.2006. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Order “For Merit to the Fatherland” (4th class), Order of Alexander Nevsky: Vladimir Potanin Baron Magazine. 9.9.2018. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Vladimir Potanin tops Forbes list of Russia’s richest businessmen again, Forbes reports TASS. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ a b c d e Vladimir Potanin Forbes. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c #38 Vladimir Potanin. Forbes. 8.3.2007. Arkistoitu 16.5.2007. Viitattu 1.6.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Vladimir Potanin Family CelebFamily. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Frontline/World. Moscow - Rich in Russia. How to Make a Billion Dollars – Vladimir Potanin – PBS www.pbs.org. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae Vladimir Potanin – Russiapedia Business Prominent Russians. russiapedia.rt.com. Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Vladimir Potanin Trump/Russia. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Vladimir Potanin Richest Russian. Arkistoitu 17.9.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Rachel Sandler: Ex-Wife Wants New $7 Billion Divorce From Russian Oligarch Vladimir Potanin Forbes. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Antero Eerola: Tällainen on Jokerien rahoittajaksi ryhtynyt oligarkki Vladimir Potanin – Valtionyhtiöiden jättikaappaus, miljardiosinko ja hintavia urheiluharrastuksia Seura.fi. 24.6.2019. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ HS-haastattelu – Suurrahoittaja ja miljardööri Vladimir Potanin paljastaa, kuinka paljon rahaa Jokerit Venäjältä saa ja miksi Helsingin Sanomat. 10.9.2020. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ a b c Yle: Kaivosyhtiö Terrafamen osakkaasta useita rahanpesuilmoituksia, tietovuotoaineisto paljastaa Helsingin Sanomat. 20.9.2020. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ Jokereiden urheiluhullu rahoittaja Vladimir Potanin on luonut jättiomaisuutensa nikkelillä ja läheisillä suhteilla maan johtoon Kaleva.fi. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ Katie Warren: Meet Vladimir Potanin, the richest documented man in Russia, who made his $22 billion fortune in the nickel industry, has owned at least 3 yachts, and plays ice hockey with Vladimir Putin Business Insider. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Commanding Heights: Vladimir Potanin – on PBS www.pbs.org. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Whitmore, Brian: Russia: The End Of Loans-For-Shares RadioFreeEurope/RadioLiberty. 29.9.2005. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ The meaning of Norilsk The Economist. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Potanin tells Putin he will make nickel industry greater, cleaner The Independent Barents Observer. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Putin calls fuel spill unprecedented for Russia, Greenpeace sees $1.4 billion damage CNBC. 19.6.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Putin chastises Russian tycoon over massive Arctic oil spill ABC News. 5.6.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Uber, Maarit: Jokereiden urheiluhullu rahoittaja Vladimir Potanin on luonut jättiomaisuutensa nikkelillä ja läheisillä suhteilla maan johtoon Turun Sanomat. 12.6.2019. Arkistoitu 4.9.2019. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ Harjavallan nikkelitehtaan pääomistaja Yhdysvaltain pakotelistalle Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 16.12.2022.
- ↑ HS: Jokerien päätukija Vladimir Potanin oli pettynyt Jokerien avausottelun peruuntumiseen: "Unelmani on saada urheilu pois politiikasta" www.msn.com. Viitattu 27.9.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ Vladimir Potanin Net Worth TheRichest. 10.6.2013. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Bremner, Charles & Tourres, Marle: Vice police spoil the party for the billionaire and his 'good-time girls' 12.1.2007. Times Online. Arkistoitu 20.2.2007. Viitattu 10.7.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d Interros: Vladimir Potanin Interros.ru. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ Konttinen, Jussi: Suursaastuttaja tahtoo olla hyvä oligarkki Helsingin Sanomat. 11.9.2020. Viitattu 27.9.2020.
- ↑ Vladimir Potanin The Giving Pledge. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ The Vladimir Potanin Foundation LinkedIn. (englanniksi)
- ↑ Vladimir Potanin donates one billion rubles to support the non-profit sector in times of global instability The Vladimir Potanin Foundation. 23.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Vladimir Potanin Foundation The Vladimir Potanin Foundation. (englanniksi)
- ↑ Vladimir Potanin receives The Art Newspaper Russia Award The Vladimir Potanin Foundation. 27.2.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Norilski nikel yhtiön nettisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
