Villakoira

Villakoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Ranska
Määrä	Suomessa rekisteröity yhteensä 31 374
Rodun syntyaika	1500-luvulla
Alkuperäinen käyttö	lintukoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	n. 10–14 vuotta
Muita nimityksiä	caniche, Poodle, Pudel, puudel, puudeli, villis
FCI-luokitus	ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 2 Villakoira #172
Ulkonäkö
Paino	toy-: 3–4 kg kääpiö-: 4–5 kg keskikokoinen: 8–10 kg isovillakoira: 20–25 kg
Säkäkorkeus	toy-: 23–28 cm kääpiö-: 28–35 cm keskikokoinen: 35–45 cm isovillakoira: 45–62 cm
Väritys	musta, ruskea, valkoinen, harmaa, fawn, brindle, musta-valkoinen, ruskea-valkoinen, siniharmaa-valkoinen, fawn-valkoinen, brindle-valkoinen, musta-fawn, ruskea-fawn, black and tan tai tricolor
Infobox OK

Villakoira (ransk. caniche) eli puudeli on koirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.

Villakoira oli vuonna 2018 kaikki muunnokset yhteenlaskettuina Ranskassa neljänneksi suosituin paikallinen rotu mutta tilastossa se on viidenneksi suosituin, koska madagaskarilainen coton de tuléar lasketaan virallisesti ranskalaiseksi roduksi^lähde?.

Suomessa rekisteröitiin vuonna 2022 eniten kääpiövillakoiria, toiseksi eniten keskikokoisia villakoiria ja kolmanneksi eniten isovillakoiria. Harvinaisin muunnos toyvillakoira ylsi kuitenkin sekin sadan suosituimman rodun listalle.

Ulkonäkö

Villakoira on monipuolinen rotu, joka soveltuu moniin aktiviteetteihin.

Villakoira on kevytrakenteinen, sopusuhtainen ja erittäin villava koira. Villakoiran tuuhea ja kihara turkki kasvaa jatkuvasti, eikä siinä ole erillistä aluskerrosta.

Villakoirat jaetaan FCI-maissa neljään kokomuunnokseen säkäkorkeuden perusteella: toyvillakoira 24–28 senttiä (ihanne 25 cm, 1 cm:n alitus sallitaan), kääpiövillakoira yli 28–35 senttiä, keskikokoinen villakoira 35–45 senttiä ja isovillakoira 45–62 senttiä. FCI:n jäsenmaissa villakoirista hyväksytään kaikki neljä kokoa, mutta muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Irlannissa villakoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan: ”isovillakoira” (standard), ”kääpiövillakoira” (miniature) ja toyvillakoira (toy). Keskikokoista villakoiraa ei tunneta tässä jaossa, vaan sitä vastaavat koot jakautuvat miniature- ja standard -luokkiin. Rotumääritelmä vaatii muiden muunnosten vastaavan mittasuhteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan keskikokoista villakoiraa.

Villakoiran säkäkorkeuden ja rungon pituuden tulisi olla osapuilleen sama ja sivuprofiilin (asennossa seisottaessa) neliömäinen. Selän tulisi olla suora, takajalkojen kulmauksiltaan hillityt, hännän korkealle kiinnittynyt ja suora, ei selän päälle kaartuva. Koiran tulisi kantaa häntänsä tyvestä katsoen pystyssä. Häntä tavattiin perinteisesti typistää ennen typistyskiellon voimaantuloa useissa Euroopan maissa, mistä syystä ei-ihanteelliset hännät ovat vielä varsin yleisiä rodussa. Niissä maissa, joissa typistys sallitaan, on rodun typistysmuoti muuttunut pidemmäksi, jopa typistämättömän näköiseksi. Villakoiran liikkeet ovat kevyet, eloisat ja ketterät.

Väritys

FCI-rotumääritelmä sallii yksivärisistä mustan, ruskean, valkoisen, harmaan ja fawnin - aiemmin fawnin tilalla oli kaksi eri väritystä, punainen ja aprikoosi. Aiemmin pelkästään yksiväriset sallittiin, mutta vuonna 2024 FCI hyväksyi viimein myös moniväriset yksilöt. Näihin uusiin sallittuihin väreihin lukeutuvat brindle, fawn-valkoinen, ruskea-valkoinen, brindle-valkoinen, siniharmaa-valkoinen, musta-valkoinen, ruskea-fawn (brown&tan), musta-fawn (black&tan) ja kolmivärinen (tricolor).

Yhdysvaltalainen AKC sallii kaikki yksiväriset väritykset, mukaan lukien sinisen, ”maitokahvinvärisen” ja kermanvärisen, ja hylkää kaksiväriset eli yksilöt, joilla on karvan juuresta katsottuna turkissaan useampaa kuin yhtä väriä. Yhdistyneen kuningaskunnan KC sallii kaikki yksiväriset väritykset. Muu kuin yksivärinen väritys ei johda hylkäykseen mutta on vakava virhe.

Epätasainen tai epämääräinen turkin väri on vakava virhe.

Kirjavuus sekä valkoiset täplät tai karvat käpälissä ovat hylkääviä virheitä.

FCI-värit:

Musta: kokomusta koira. Väri on syvä eikä vivahda harmaaseen tai siniseen. Ihanteena on juuresta latvaan umpimusta koira, jonka ajeltujen kohtien väri ei juuri lainkaan poikkea turkin väristä. Monilla mustilla villakoirilla on hajanaisia vaaleita karvoja. Väri voi myös haalistua auringossa rusehtavaksi.

Valkoinen: kokovalkoinen koira. Väri on puhdas valkoinen eikä vivahda kermaan tai harmaaseen. Kermanvaaleana syntyvä pentu saattaa muuttua varttuessaan valkoiseksi.

Ruskea: kokoruskea koira. Väri on syvä, tummapuoleinen, tasainen ja lämminsävyinen eikä vivahda beigeen tai vaaleampaan ruskeaan.

Harmaa: kokoharmaa koira. Väri on puhdas harmaa eikä vivahda mustaan tai valkoiseen. Harmaa koira syntyy hyvin tummana mutta pennun varttuessa karvankasvu muuttuu hopeanharmaaksi. Värityksen tasaantuminen ja ”valmistuminen” voi kestää parikin vuotta.

Fawn: kokofawn koira. Väri vaihtelee vaihtelee keltaisesta punaiseen tai voi olla jopa oranssinsävyinen (aprikoosi).

Brindle

Musta-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Musta väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina.

Siniharmaa-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Siniharmaa väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina.

Fawn-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Fawn väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina.

Ruskea-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Ruskea väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina.

Brindle-valkoinen

Ruskeamantteli: ruskea on hallitseva. Valkoista esiintyy rintakehässä, raajoissa ja toisinaan myös maskina naamassa sekä hännänpäässä.

Mustamantteli: musta on hallitseva. Valkoista esiintyy rintakehässä, raajoissa ja toisinaan myös maskina naamassa sekä hännänpäässä.

Ruskea-fawn: ruskea on hallitseva. Fawn-väriset merkit tulee olla silmien yläpuolella, poskissa, kuonon sivuilla, korvien sisäpuolella, rintakehässä ja raajoissa.

Musta-fawn: musta on hallitseva. Fawn-väriset merkit tulee olla silmien yläpuolella, poskissa, kuonon sivuilla, korvien sisäpuolella, rintakehässä ja raajoissa.

Kolmivärinen: musta-valkoinen, jolla fawn-väriset merkit. Fawn-väriset merkit tulee olla vähintään silmien yläpuolella.

Muut värit:

Kermanvärinen: kokonaan kermankellertävä koira. Ei tulisi olla liian vaalea (”huono valkoinen”) eikä liian tumma (”huono aprikoosi”).

Sininen: kokonaan tummanharmaa koira. Syntyy mustana tai melkein mustana ja haalistuu tummanharmaaksi varttuessaan.

Maitokahvinvärinen: kokonaan vaaleanruskea koira. Syntyy ruskeana ja vaalenee harmaan tavoin parissa vuodessa. Kirsu vaaleanruskea.

Villakoiralla esiintyy myös kermanväriä, valkokirjavuutta, merkkiväritystä (black & tan/phantom), soopelia, brindleä ja maskiväritystä sekä hyvin harvinaisena syntymästä saakka harmaata tai vaaleanruskeaa väritystä (mahdollisesti sinistä ja beigeä eli liilaa). Osa näistä väreistä (kuten kerma ja soopeli) katsotaan FCI-maissa virheellisiksi. Koirien värien periytymisen vuoksi myös puhdasrotuiset villakoirat voivat kantaa geenitekijöitä virhevärityksiin resessiivisen periytymisen tai muiden geenien epistaasin vuoksi. Tästä syystä eriväristen linjojen yhdistäminen voi johtaa värivirheellisiin pentuihin.

Puhdasrotuisissa villakoirissa ei tunneta merlevärityksiä, vaikka merlejä ”villakoiria” joskus myydäänkin muiden standardin ulkopuolisten ”muotivärien” kuten erilaisten kirjavien ohella. Värit voivat myös yhdistyä toisiinsa, eli esimerkiksi brindlellä koiralla voi olla valkoisia merkkejä.

Kauan ennen kuin villakoira perustettiin roduksi muodollisesti sen tunnettuihin värityksiin on kuulunut mustavalkoinen eli ”harlekiini”. Vuodesta 2024 alkaen tämä väritys on hyväksytty myös FCI-maissa. Koska se luokiteltiin FCI:ssä pitkään villakoiran värivirheeksi, se tunnettiin aiemmin muutamissa maissa omalla rotunimellään, kuten Hollannin Kennelliitossa Raad van Beheerissä nimellä "monivärinen ranskalainen kiharakarva" (Meerkleurig Franse Krulhaar) ja Ranskan Kennelliitossa SCC:ssä nimellä ”kiharakarvainen monivärinen koira” (chien particolore à poil frisé).

Luonne ja käyttäytyminen

Kaikenkokoiset villakoirat tunnetaan eräänä maailman älykkäimmistä koiraroduista. Se ei kuitenkaan ole välttämättä helpoimmin koulutettavia rotuja, sillä se oppii tilaisuuden tullen manipuloimaan ohjaajaansa ja voi käyttää kekseliäisyyttään ei-toivottuihin tarkoituksiin.

Villakoira on tyypillisesti myös vilkas, energinen, leikkisä ja miellyttämisenhaluinen. Hyvin ihmiskeskeisenä rotuna villakoira kiintyy helposti ihmisiin ja on usein avoimen seurallinen myös tuntemattomien seurassa, mutta tähän voi liittyä myös taipumus eroahdistukseen.

Villakoira on energinen ja se vaatii kohtalaisesti liikuntaa ja etenkin ajattelua vaativaa aktivointia kuten temppujen harjoittelua tai hajutyöskentelyä. Hyväkuntoinen mutta turhautunut villakoira voi kehittää huonoja tapoja.

Villakoira sopii liikunnallisena ja älykkäänä koirana hyvin esimerkiksi agilityyn ja tokoon. Rodussa esiintyy paikoitellen myös metsästyskäyttöön sopivaa noutajaviettiä. Joitain villakoiria on koulutettu suojeluskoiriksi ja palveluskoiriksi.

Alkuperä

Villakoiran näköisiä koiria on esiintynyt jo varhain kuvataiteessa (piirros vuodelta 1553).

Rodun juuret ovat Euroopasta, missä villakoira ja sen edeltäjät ovat olleet suosiossa jo vuosisatoja. Nykymuotoisen rodun alkuperämaana pidetään yleensä Ranskaa, missä sitä käytettiin noutavana koirana vesilintujen metsästyksessä. Saksan kielen sanaa pudeln, joka merkitsee loiskuttamista, pidetään villakoiran kansainvälisen nimen poodle kantasanana.

Villakoiraa on käytetty vartiointiin ja vesilintujen metsästykseen. Villakoiria käytetään edelleenkin metsästykseen, jonkin verran myös Suomessa.

Villakoiria on pitkään käytetty sirkusesityksissä.

Vuonna 1962 perustettiin Suomen villakoirakerho – Finska Pudelklubben ry, joka on Suomessa villakoirien kasvatusta ja harrastustoimintaa edistävä rotujärjestö. Rodun suosio on kasvanut Suomessa alkuajoista, jolloin rekisteröintimäärät pyörivät sadan yksilön ympärillä vuosittain. Villakoiria rekisteröidään nykyään noin 1 000 yksilöä vuodessa. Nykyään villakoiria käytetään hyvin vähän alkuperäisissä tehtävissään ja ne ovat enimmäkseen seurakoiria.

Terveys

Ruskea villakoiranarttu, jolla näyttelyihin kelpaamaton helppohoitoisempi lyhyt turkki.

Villakoiralla esiintyy verrattain vähän perinnöllisiä sairauksia. Silmäsairauksista esiintyy harmaakaihia ja etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA). Joitakin silmäluomen sisäänpäinkääntymiä on havaittu. Kuten muillakin roduilla, jalostukseen käytettävien koirien silmät tulisi aina tutkituttaa ennen astutusta. Samoin polvet on tutkittava kaikilla kokomuunnoksilla patellan luksaation varalta. Isovillakoiralta vaaditaan ennen astutusta myös lonkkakuvaus lonkkadysplasian ja biopsia SA:n varalta. Tämä on suositeltavaa myös keskikokoiselle villakoiralle. Legg-Perthesin tautia esiintyy pienemmillä muunnoksilla ja epilepsiaa joillakin yksilöillä kaikissa muunnoksissa.

Hoito

Näyttelyvillakoira vuodelta 1915. Trimmausmalli vanha versio englantilaisesta leijonamallista, häntä lyhyeksi typistetty.

Mannermaisessa leijonaleikkauksessa olevaa aprikoosia isovillakoiraa valmistellaan näyttelyssä.

Villakoira tunnetaan huomiota herättävästä perinteisestä trimmaustyylistään: kuono, kaula, käpälät ja hännänalus sekä mahdollisesti myös koiran takaosa ajellaan lyhyiksi, pään, niskan ja rinnan alueelle sekä nilkkoihin ja häntään jätetään pidempää karvaa. Leikkaustyylin kerrotaan polveutuvan vuosisatojen takaisesta metsästäjien tavasta leikata kiharakarvaisilta vesinoutajiltaan osa karvoituksesta pois, jotta koira voisi uida ketterämmin noutaessaan ammuttuja lintuja. Lyhyeksi ajellut raajojen otaksutaan helpottaneen liikkumista vedessä, rinnan ja nilkkojen ympärille jätetyn karvan pitäneen koiran lämpimänä, ja viuhtovan häntätupsun helpottaneen koiran seuraamista kauempaa. Päälaen karvoituksen annettiin kasvaa pidemmäksi ja se sidottiin pois silmiltä nauhalla, jonka väristä voitiin helposti erottaa toisistaan seurueen samanväriset koirat. Villakoiran tultua seurakoiraksi tuli muotiin antaa turkin kasvaa paljon metsästysleikkausta pidemmäksi ja leikata turkkia eri tavoin muodin mukaan. Ennen hiustenkuivaimen keksimistä koristeellisten trimmaustyylien vaatima kuivaustapa harjaten vaati paljon työtä ja oli ylellisyyden merkki. Näin alkuperäisestä käytännöllisestä käyttökoiran kehittyi valtavasti hoitoa vaativia muotityylejä. Erityisesti Pariisissa perustettiin jopa villakoirien trimmaukseen erikoistuneita salonkeja.

Koirarotujen standardisoiminen alkoi kuningatar Viktorian aikana, ja villakoiran rotumääritelmään valittiin vain kaksi näyttelykelpoista trimmausmallia. Koiranäyttelyharrastajat olivat tässä vaiheessa enenevissä määrin ylhäisön naisia, joten vain kahden eri mallin sallimisen taustalla saattoi olla estää erikoisuutta tavoittelevien, ”hyvän maun” ulkopuolelle jäävien mallien pääsy näyttelykehään. Muita mahdollisia syitä oli estää muotiseikkojen vaikuttaminen näyttelymenestykseen ja helpottaa koirien vertailua toisiinsa. Nyöriturkkiset villakoirat olivat yhä varsin yleisiä, ja niitä pidettiin rotumääritelmän alkuaikoina erillisenä rotunaan. Myöhemmin ”rodut” yhdistettiin, kun todettiin että minkä tahansa villakoiran turkki voitiin nyörittää mikäli karvanlaatu oli rodulle tyypillinen.

Trimmaustyylit vaihtelivat 1900-luvun mittaan paljon, mihin osittain vaikutti myös trimmaustarvikkeiden laadun paraneminen. Esimerkiksi 1960-luvulla villakoirat jätettiin huomattavasti runsasturkkisemmiksi kuin nykyään.

Villakoiran kihara turkki vaatii säntillistä ja säännöllistä hoitoa ellei koiraa ajella aivan lyhyeksi. Turkki takkuuntuu ja huopuu herkästi etenkin koiran ollessa nuoruusiässä. Villakoira pitää pestä aina ennen trimmaamista, jotteivät välineet tylsyisi likaiseen turkkiin. Pitkässä turkissa olevan koiran peseminen on suuri työ, jossa aikaa kuluu etenkin pesua edeltävään takkujen selvittämiseen ja turkin kuivaukseen. Pidempi turkki on kuivatessa harjattava suoraksi, sillä kiharaksi jätetty karva takkuuntuu herkästi. Vaihtoehtoisesti villakoiran turkin voi myös antaa huopua nyöreiksi, joskin myös nyöriturkkia on säännöllisesti tarkkailtava ja hoidettava. Nyörien kuivuminen pesun jälkeen kestää erityisen kauan. Villakoirilta on tapana ajella kasvot, kaula, sukuelinten alue ja käpälät aivan lyhyiksi lähinnä tyyli-, perinne- ja siisteyssyistä; käpälät ovat poikkeus, koska pitkät tassukarvat keräävät herkästi kosteutta, kuraa, hiekkaa, roskia ynnä muuta, mikä aiheuttaa herkästi haavoja ja hankaumia varvasväleihin.

Villakoiran korvien sisällä olevat karvat kasvavat muun karvoituksen tavoin jatkuvasti, ja voivat hoitamattomana kasvaa korvakäytävään mytyksi, joka erityisesti korvavahaa kerätessään tai kiharaksi kasvaessaan voi muodostaa tulpan. Kaikilta villakoirilta onkin syytä nyppiä korvan sisällä kasvavat karvat ainakin osittain pois korvan ilmavuuden parantamiseksi ja tulehdusten ehkäisemiseksi.

Villakoiran trimmaaminen näyttelyturkkiin on vaativa työ, joka jätetään yleensä ammattitaitoisen trimmaajan tehtäväksi. Näyttelyturkin ylläpitäminen ilman muotoilun vaativuuttakin on suuri urakka omistajalle. Jos koiraa ei aiota käyttää näyttelyissä, turkin voi ajella ja muotoilla mielensä mukaan.

FCI:n hyväksymät viralliset näyttelyleikkausmallit ovat moderni leikkaus, mannermainen leijonaleikkaus (”continental”), skandinaavinen leijonaleikkaus (”pentuleijona”), pentuleikkaus ja englantilainen leijonaleikkaus, mutta myös terrierileikkausta on nähty kehissä. Näyttelymalleille yhteisiä piirteitä ovat pitkä muhkea karvoitus päässä, korvissa, kaulalla ja rinnassa, pyöreä tupsu hännässä sekä karvattomaksi ajellut kuono, kaula, käpälät, hännäntyvi ja sukuelinten alue. Mannermaisessa leijonaleikkauksessa koiran nilkoissa on pyöreät ”muhvit” ja etujalkojen yläosa sekä takaosa ajellaan paljaaksi lukuun ottamatta lonkkien päälle jätettäviä pyöreitä tupsuja. Lonkkatupsut eivät ole välttämättömät. Englantilaisessa leijonaleikkauksessa etujalat ovat paljaat ”muhveja” lukuun ottamatta, takaosa leikataan lyhyeksi ja takajalkoihin mutoillaan kahden paljaan raidan erottamat kolme melko tasakokoista, pyöreää ”muhvia”. Skandinaavisessa leijonaleikkauksessa koiran takaosan ja jalkojen turkki jätetään pitkäksi mutta rintaa lyhyemmiksi ja muotoillaan saksin. Moderni leikkaus muistuttaa skandinaavista leijonaa, mutta pään, korvien, niskan ja rinnan karvoituksen pituus on hillitympi. Pentuleikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta on muodoiltaan pyöreämpi ja ”pentumaisempi” ja vastaa pituudeltaan karvoitusta, jonka näyttelyikään ehtineen pennun voidaan otaksua ehtineen kasvattaa. Terrierileikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta korvalehdet ja häntä ajellaan paljaiksi. Villakoiran voi esittää nyöritettynä missä tahansa näyttelyleikkauksessa. Tällöin nyörien on oltava tarpeeksi pitkät, ainakin noin 20 senttimetriä.

Aiheesta muualla

• Suomen Villakoirakerho ry.
• PCA – Poodle Club of America
• Svenska Pudelklubben
• Poodles in Scandinavia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomen Kennelliiton virallinen rotumääritelmä (pdf)
• Ranskan Kennelliiton virallinen rotumääritelmä moniväriselle muunnokselle (pdf)
• Venäjän Kennelliiton virallinen rotumääritelmä mustavalkoiselle muunnokselle (Arkistoitu – Internet Archive)
• Venäjän Kennelliiton virallinen rotumääritelmä black & tan -muunnokselle (Arkistoitu – Internet Archive)