Viktor Ferdinand Brotherus

Viktor Ferdinand Brotherus (28. lokakuuta 1849 Sund, Ahvenanmaa – 9. helmikuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen kasvitieteilijä ja sammaltutkija.

Brotherus oli aikansa sammaltutkijoista kuuluisin, varsinkin lehtisammalten tuntija^lähde?. Brotherus julkaisi lähes 200 tutkimusta; hänen kuvaamiaan tieteelle uusia lajien tyyppinäytteitä on 1800. Brotherus teki työuransa tyttökoulun opettajana, mutta sai ansioistaan professorin arvon.

Elämäkerta

Brotheruksen vanhemmat olivat kollegineuvos Alexander Brotherus ja Helena Amalia Taulerus. Opettaja, tutkija Arvid Hjalmar Brotherus ja kenraaliluutnantti Alexander Valerian Brotherus olivat hänen veljiään. Viktor Ferdinand Brotherus tuli ylioppilaaksi 16-vuotiaana 1866, valmistui filosofian kandidaatiksi 1870 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1884. Hän toimi vuodesta 1876 Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun luonnonhistorian ja matematiikan opettajana. Väitöskirjansa Brotherus julkaisi Kaukasuksen alueen sammalten levinneisyydestä.

Kirjoitettuaan Kaukasuksen alueen sammalista teoksen Enumeratio muscorum Caucasi (1892) hänestä tuli kansainvälisesti kuuluisa sammaltutkijoiden keskuudessa ja hänelle alettiin lähettää näytteitä tunnistettaviksi ympäri maailmaa. Brotheruksen kirjeenvaihto oli laajaa ja hän sai määritettäväkseen runsaasti näytteitä. Brotheruksen tyylinä oli määrittää näytteet hyvin nopeasti sekä julkaista tulokset viivyttelemättä, josta hän sai mainetta aina Japania myöten. Ansioistaan tutkijana Brotherukselle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1921.

Brotherus oli luonteeltaan vaatimaton ja sulkeutunut. Hänen saavutuksensa tutkijana mahdollistivat täsmällisyys, ahkeruus ja työteliäisyys, joista hänet tunnettiin. Kuollessaan vuonna 1929 keuhkokuumeeseen hän oli tutkijapiireissä kunnioitettu sammaltutkimuksen huippunimi maailmassa. Kuvaavaa hänen vaatimattomuudelleen oli, että kun hänen hautajaisiinsa tuli ulkomailta vieraita, jotka ylistivät hänen saavutuksiaan, ei hänen koulunsa opettajakunta ollut aavistanutkaan, mikä mies tuo heidän rakastamansa lehtori oikein olikaan.

Sammaltutkimus

Lehtisammalet

Seinäsammal

Brotherus oli aikanaan uranuurtaja lehtisammalten tutkimuksessa. Hän oli aikansa merkittävin lehtisammalten tuntija. Hän julkaisi lukuisia tutkimuksia lähes joka mantereen lehtisammalkasvistoista.

Uudet lajit

Brotherus kuvasi tieteelle uusia sammallajeja noin 1800 ja lisäksi useita uusia sammalsukuja. Omien tyyppinäytteidensä lisäksi hän sai muilta tutkijoilta useita tuhansia tyyppinäytteiden kaksoiskappaleita.

Kirjeenvaihto ja näytteiden määritys

Brotherus oli ahkera kirjeenvaihtaja eri tutkijoiden kanssa. Kirjeenvaihtoa ja näytteiden lähettämistä lisäsi myös Brotheruksen nopeus näytteiden määrittämisessä ja vastaamisessa. Hän sai määritettäväkseen paljon näytteitä sammalista eri puolilta maailmaa. Niitä toimitettiin hänelle mm. Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Kiinasta, Japanista, Australiasta ja Uudesta Seelannista saakka. Mm. preussilainen Itä-Aasian retkikunta ja monet muut retkikunnat lähettivät sammalnäytteensä Brotherukselle. Brotheruksen kirjekokoelmassa on yli 4 000 hänen saamaansa kirjettä. Sitä säilytetään Helsingin yliopiston kirjastossa. Joitakin kirjeitä on myös julkaistu (Koponen 1989).

Sammalkokoelma

Brotheruksen sammalkokoelma eli sammalherbaario oli maailman suurin yksityisen ihmisen keräämä ja käsitti kaikkiaan 120 000 näytettä ja 15 500 lajia. Brotheruksen kuvaamia tieteelle uusia lajeja on 1800. Lisäksi kokoelmassa on tuhansia muiden lähettämiä tyyppinäytteiden kaksoiskappaleita. Helsingin yliopisto] osti kokoelman Brotherukselta hänen elinaikanaan 220 000 markalla 1924.

Kokoelmaa säilytetään nykyisin Helsingin yliopiston Kasvimuseossa. Kokoelma on niin laaja, ettei sitä vieläkään ole pystytty täysin kartoittamaan ja siirtämään tietokantaan. Brotheruksen näytteiden nimeämis- ja merkitsemistapa oli myös omalaatuinen, joten sekin on aiheuttanut lisätyötä museon tutkijoille.

Brotherus julkaisi myös neljä eksikaattikokoelmaa. Eksikaatti on samalta paikalta ja samasta lajista kerätty laaja aineisto, joka jaetaan ja levitetään museoille eri puolille maailmaa. Eksikaatti on eräänlainen tyyppinäytekokoelma lajista. Brotheruksen eksikaatteja olivat mm. Musci Fenniae exsiccati (1871–1888) sekä Musci turcestanici (1899–1903).

Tutkimusmatkat

Brotheruksen tutkimusmatkojen kohteita kotimaassa olivat mm. Pohjois-Häme, Helsingin seutu, Vihti, Ahvenanmaa, Kajaanin seutu ja Kuusamo.

Brotherus osallistui kolmeen retkeen Kuolan niemimaalle (1872, 1885, 1887) mm. Suureen Kuolan-retkeen. Hän teki kaksi matkaa Kaukasukselle (1877, 1881) ja matkan Keski-Aasiaan Turkestaniin ja Tienšaniin (1896).

Kiinan sammallajisto

Brotherus sai kirjeenvaihtonsa kautta jo 1800-luvun puolella sammalnäytteitä Kiinasta. Monet tutkimusretkikunnat lähettivät myös hänelle näytteitään Kiinan retkiltään. Pikkuhiljaa hänen kokoelmansa kasvoi maailman laajimmaksi Kiinan sammalia käsittäväksi kokoelmaksi, jossa oli 1848 näytettä. Niistä Brotherus kuvasi kaikkiaan 235 tieteelle uutta lajia ja 10 uutta sukua. Kun Kiinan oma sammaltutkimus oli lapsenkengissä 1980-luvulle saakka, väitteli yksi kiinalainen alalta tohtoriksi Helsingissä 1981. Silloin sanottiin, että oli helpompaa tutkia Kiinan sammalkasvistoa Helsingissä kuin Kiinassa. Brotheruksen kirjoittama Kiinan sammalkasvio Symbolae Sinicae Musci on edelleen Kiinan sammaltutkimuksen perusteos.

Japanin sammallajisto

1800-luvun loppupuolelta alkaen V. F. Brotherus alkoi saada Japanista lehtisammalnäytteitä M. E. Wichuralta. Brotherus oli myös kirjeenvaihdossa lukuisten japanilaisten kanssa ja hänellä oli herbaariossaan tuhansia näytteitä, jotka olivat yli sadan japanilaisen kerääjän lähettämiä. Hänen kokoelmansa ja työnsä muodosti hyvän perustan Japanin sammalkasviston tutkimukselle. Kun 1900-luvun alussa japanilaiset tutkijat halusivat itse kartoittaa maansa itiökasvilajistoa, he saivat siihen merkittävää apua V. F. Brotherukselta. Brotherus julkaisi 1899 ensimmäisen laajaan aineistoon perustuvan tutkimuksen Japanin sammalkasvistosta Neue Beiträge zur Moosflora Japans. Hän kuvasi Japanista yli 200 tieteelle uutta lajia.

Die natürlichen Pflanzenfamilien

Brotheruksen päätyö oli hänen lehtisammalten systematiikkaa käsittelevä yleiskatsauksensa, joka ilmestyi osana 22-osaista maailman kasvilajiston kokoomateosta Die natürlichen Pflanzenfamilien. Teoksen toimitti saksalainen Adolf Engler 1889–1915. Brotheruksen Musci -lehtisammalosa valmistui 1909 ja siinä oli 522 sivua. Brotherus kirjoitti osaa kahdeksan vuotta. Se on ollut pitkään käyttökelpoinen ja ainoa olemassa oleva yleiskatsaus maailman lehtisammallajistoon.

Julkaisuja

• Anteckningar till Norra Tavastlands Flora (1872). Paikalliskasvisto, jossa luetellaan mm. 412 putkilokasvia ja 232 sammallajia, joista 48 oli maksasammalia ja 3 näkinpartaista.
• Musci Fenniae exsiccati (1871–1888). Fasc. I-IX, nos. 1-450.
• Études sur la distribution des mosses au Caucase. Thèse de doctorat (1884). pp. 1-104. Helsingfors. Brotheruksen ranskankielinen väitöskirja Kaukasuksen kasvillisuusvyöhykkeistä.
• Musci Lapponiae Kolaensis (1890), Kuolan alueen sammalkasvio. Toinen kirjoittaja (historiallinen katsaus) Thiodolf Saelan. Acta Soc. fauna Flora Fennica 6:4, 1-100 1 kartta.
• Enumeratio muscorum Caucasi (1892). - Acta Soc. Sci. Fennicae 19 (12):i-v, 1-70. Kaukasuksen sammalten luettelo.
• Herbarium Musei Fennici II (sammalet) 1894, yhdessä J.O. Bomanssonin kanssa.
• Some new species of Australian mosses 1-5 (1899–1900) (Artikkelisarja Suomen Tiedeseuran sarjassa erillispainos).
• Musci turkestanici (1899–1903). Kaksiosainen eksikaatti.
• Neue Beiträge zur Moosflora Japans (1899). - Hedwigia 38, 207-247. Japanin sammalkasvitutkimus.
• Die natürlichen Pflanzenfamilien 22-osaisen kokoomateoksen sarjan (toim. saks. A. Engler 1889–1915) Musci -lehtisammalosa (valmistui 1909) (Brotheruksen päätyö).
• Die Laubmoose Fennoskandias (1925) (näköispainos 1974). Fennoskandian lehtisammalet. Toinen Brotheruksen suurteos. 635 s.
• Musci novi japonici (II) (1926) - Övers. Finska Vet. Soc. Förhandl. 62 A, 9, 1-55.
• Musci novi japonici (1928). - Ann. Bryol. 1, 17-27.
• Musci novi asiatici (1929). - Rev. Bryol. 56, 1-16, pl. 1.
• Symbolae Sinicae Musci (1929). Kiinan sammalkasvio.
• Mhi Aziatskoi Rossii (Bryales). III (1931) Venäjän Aasian-puoleinen sammalkasvio. Acta Horti Bot. Acad. Sci.. 42, 141-180.
• Suomen Tiedeseuran Acta-sarjaan Brotherus kirjoitti runsaasti artikkeleita eri mantereiden sammalkasvistoista.

Lähteet

• Koponen, Timo, 1993: Suomalais-japanilaista yhteistyötä kasvitieteen alalla. - Teoksessa Vesterinen, Ilmari (toim.): Vuorten takana on vuoria. SKS, s. 121–135. ISBN 951-570-165-1.
• Koponen, Timo. 1989: Viktor Ferdinand Brotherus, nuorempi lehtori. - Teoksessa: Löytönen, M. (ed.), Matka-arkku. Suomalaisia tutkimusmatkailijoita. Sivut 78–103. SKS. Helsinki. ISBN 951-717-561-2.
• Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961

Aiheesta muualla

• Luonnontieteellinen keskusmuseo: Kasvimuseo: Viktor Ferninand Brotherus
• Koponen, T. 1988: Suomalaiset kasvitieteilijät Japanin tutkijoina. - Teoksessa: Vesterinen, I. (ed.), Japanologia 86: 1, Suomen Japanin-tutkimuksen symposio. II. Esitelmät, 63-77. Jyväskylä.
• Brotheruksen kirjoittama osuus Die natürlichen Pflanzenfamilienista^{[vanhentunut linkki]} Digitaalinen skannattu versio.