Ver Sacrum (aikakauslehti)
Ver Sacrum oli Wienin sesessionistien virallinen lehti vuosina 1898–1903. Sen vallankumouksellinen graafinen suunnittelu, typografia ja kuvitukset toimivat esikuvana monille myöhemmille taidelehdille.[1]
Lehden ensimmäinen numero ilmestyi tammikuussa 1898. Kannessa oli Alfred Rollerin piirtämä kuva puusta, jonka juuret työntyvät ulos istutusastiastaan. Se oli vertauskuva siitä, että sesessionistit olivat vapautuneet Wienin Kunstlerhausin asettamista ahtaista rajoista. Lehdessä sesessionistit julistivat rohkaisevansa aikansa vapaampaa taidekäsitystä, joka ei tunne eroa ”suuren taiteen” ja ”intiimin taiteen” välillä, eikä myöskään eroa rikkaiden ja köyhien taiteen välillä. Irtiottoa symboloi myös lehden nimi Ver Sacrum, latinaksi ”Pyhä kevät”. Se viittasi nuorten irtautumiseen vanhemmistaan ja uuden yhteiskunnan perustamiseen.[1]
Kahden ensimmäisen vuoden ajan lehti ilmestyi kuukausittain, ja jokainen numero oli omistettu tietyn taiteilijan töille. Tämä taiteilija myös vastasi numeron kannen suunnittelusta. Esimerkiksi vuoden 1898 heinäkuun numero keskittyi tšekkiläisen jugendtaiteilija Alphonse Muchan tuotantoon.[1]
Ver Sacrumin graafisen ilmeen pääsuunnittelija oli Koloman Moser, joka suhtautui lehden ulkoasuun erittäin luovasti ja muutti sitä jatkuvasti pyrkien harmoniseen kokonaisuuteen tekstin ja kuvituksen välillä. Ainutlaatuista oli lehden neliömuoto, mikä oli tuolloin aivan uutta aikakauslehdissä. Tämä formaatti tarjosi suunnittelijoille uusia mahdollisuuksia käyttää useita tekstipalstoja, koristeellisia reunuksia ja negatiivista tilaa. Neliön ja ruudukon käytön sesessionistit omaksuivat skotlantilaisesta Arts and Crafts -liikkeestä, erityisesti Charles Rennie Mackintoshin töistä. Mackintoshista tuli myös sesessionistien jäsen.[1]
Ver Sacrum käsitteli kuvataiteen ja grafiikan lisäksi myös musiikkia, runoutta ja teatteria. Vuosien 1898 ja 1899 numeroissa julkaistiin Rainer Maria Rilken runoja, ja joulukuun 1901 numero oli omistettu kokonaan musiikille.[1]
Ver Sacrumin julkaisu lopetettiin joulukuussa 1903 todennäköisesti varojen puutteen vuoksi. Lehden laatu oli heikentynyt asteittain jo vuodesta 1900 lähtien, kun julkaisutahti oli kasvanut 24 numeroon vuodessa.[1]