Veden ionitulo
Veden ionitulo on lauseke, joka on johdettu veden autoprotolyysireaktion tasapainovakion lausekkeesta.
Veden autoprotolyysin tasapainovakio on:
Vesi ei ionisoidu kovin voimakkaasti, joten veden konsentraatio on lähes vakio. Se yhdistetään K:n arvoon, ja tätä arvoa merkitään termillä Kw.
Konsentraation yksikkö on mol/dm3 eli M.
Puhtaan veden autoprotolyysireaktiossa syntyvien oksonium- ja hydroksidi-ionien konsentraatiot ovat pienet, koska vain pieni osa vesimolekyyleistä ionisoituu, mutta molempien ionien konsentraatiot ovat luonnollisesti yhtä suuret. Lämpötilassa 25 °C tämä konsentraatio on
Näistä kaavoista saadaan johdettua veden ionitulon lauseke:
Ionien konsentraatio ja sen mukaisesti veden ionitulo riippuu kuitenkin voimakkaasti lämpötilasta.
Yhteys happovakioon ja emäsvakioon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun kerrotaan keskenään hapon happovakio ja sen vastinemäksen emäsvakio, saadaan johdettua ionitulo Kw.
pKw ja pH
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Usein käytetään veden ionitulon kymmenkantaista logaritmia pKw.
Yhtälö voidaan ilmaista käyttökelpoisemmin seuraavasti pH:n ja pOH:n avulla. Liuoksen happamuuden mittana yleisesti käytetty pH tarkoittaa oksoniumionien pOH taas hydroksidi-ionien konsentraation kymmenkantaista logaritmia.
pKw voidaan muuttaa myös takaisin Kw:ksi logaritmin laskusääntöjen avulla.
pKw :n yhteys happovakioon ja emäsvakioon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ionitulolla on aiemmin mainittu yhteys happovakioon ja sen vastinemäksen emäsvakioon. Näin ollen myös kymmenkantaisilla logaritmeilla on yhteys toisiinsa, eli pKw:llä on yhteys happovakion ja emäsvakion kymmenkantaisiin logaritmeihin pKa ja pKb.
Kaava voidaan lyhentää seuraavasti:
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Rautio, Jarkko et al.: ”2 Ionisoituminen vesiliuoksessa”, Farmaseuttisen kemian perusteet, s. 17–18. Kuopio: Farmasian opiskelijayhdistys Fortis ry, 2013. ISBN 978-951-98725-7-5
- ↑ a b c Lehtiniemi, Kalle & Turpeenoja, Leena: ”14. Vesiliuosten pH-arvo ja sen laskeminen”, Abi Kemia, s. 206–209. (1.-4. painos) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22290-3