Varvas
Oikeassa kuvassa jalkaterän ylimmät lihakset ja varpaiden pitkän ojentajalihaksen jänteet. Isovarpaalla on oma itsenäinen ojentajalihaksensa. Jalkapohjan puolella on vastaavat lyhyet koukistajalihakset.[2]
Varvas (digitus pedis) on jalkaterän kärjessä sijaitseva puikkomainen uloke. Ihmisen jalassa on normaalisti viisi varvasta. Jokaisessa varpaassa on yksi kynsi. Neljässä ulommassa varpaassa on kolme luuta, sisimmässä kaksi.
Suomen kielessä sisin varvas on isovarvas ja uloin pikkuvarvas. Muilla varpailla ei ole vakiintuneita nimiä.[3]
Kantapään irrotessa alustalta aktivoituvat varpaiden koukistajat, jolloin varpaat tarttuvat alustaan ja lisäävät tasapainon hallintaa.[4] Isovarvas on kävelemisessä tärkein varvas, kun taas muut varpaat tukevat kävelyasentoa.
Pikkuvarvasta on sanottu nykyihmiselle tarpeettomaksi ja että se on jäänne menneisyydestä, joka kenties tulee katoamaan.[5]
Varpaiden haitallisia asentomuutoksia ovat vaivaisenluu, jäykkä isovarvas ja vasaravarvas.[6] Haitallisia ihomuutoksia ovat kovettumat ja varvasvälihautumat.[7]
Polydaktylia on tila, jossa ihmisellä on ylimääräisiä varpaita tai sormia. Syndaktyliassa varpaat tai sormet ovat kasvaneet yhteen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stolt, Minna & Saarikoski, Riitta (toim.): Terveet jalat. Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-536-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Merja Wirtanen: Jalkaterän ja varpaiden anatomia, natiiviröntgen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Viitattu 13.1.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ Opas anatomiaan, s. 54–56. H. F. Ullmann, 2015.
- ↑ Sari Maamies: Varpaiden nimet ja numerot Kielikello. 3/2012. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.1.2020.
- ↑ Stolt & Saarikoski 2016, s. 33.
- ↑ Pikkuvarvas on jäänne menneisyydestä; Yle 19.10.2010
- ↑ Stolt & Saarikoski 2016, s. 311.
- ↑ Stolt & Saarikoski 2016, s. 72–73.