Valter Forsius

Valter Woldemar Forsius (14. syyskuuta 1856 Heinola – 27. syyskuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen opettaja, aistivialliskoulujen tarkastaja ja kouluneuvos.

Forsiuksen vanhemmat olivat lyseonrehtori Carl Henrik Forsius ja Amalia Charlotta Aschan. Hän pääsi ylioppilaaksi Porvoon ruotsalaisesta lyseosta 1875. Forsius valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1880 ja filosofian maisteriksi 1882 opiskeltuaan luonnontieteitä. Forsius vihittiin riemumaisteriksi 1932.

Forsius toimi koulunopettajana Porvoossa 1878–1880 ja Haminassa 1882–1885. Hän lähti sitten valtion apurahalla tutustumaan aistiviallisten opetusmenetelmiin Skandinavian maissa, Saksassa ja Sveitsissä. Matkansa perusteella hän laati laajan ehdotuksen aistiviallisten opetussuunnitelman uudelleen järjestämiseksi Suomessa. Forsius oli 1890–1892 Porvoon kuuromykkäkoulun opettajana ja Porvoon kansakoulujen tarkastajana sekä samanaikaisesti Porvooseen perustetun Suomen ensimmäisen ruotsinkielisen kansanopiston johtajana.. Vuonna 1892 hänestä tuli aistivialliskoulujen tarkastaja kouluhallitukseen, ja lastensuojeluosaston kouluneuvos hän oli 1918–1925. Hän erosi virasta 1926 täysinpalvelleena ja asettui asumaan Tammisaareen. Forsius toimi Helsingissä ollessaan lisäksi säästöpankin virkailijana sekä Kustannus Oy G. W. Edlundin johtajana 1907–1917. Aistivialliskoulujen Lehden toimittaja hän oli 1892–1919. Forsius oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä, useiden valtion ja kuntain komiteain puheenjohtajana ja jäsenenä sekä Helsingin VPK:n päällikkönä.

Forsius oli naimisissa vuodesta 1883 Emilia Sofia Liliuksen kanssa. Heidän poikansa oli aluelääkäri ja hyönteistieteilijä Runar Forsius (1884–1935).