Tämä on lupaava artikkeli.

Vaalit Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna

Suomessa valitaan vaaleilla 200-jäseninen eduskunta, kunnan väkilukuun kooltaan suhteutetut kunnanvaltuustot, aluevaltuustot, tasavallan presidentti sekä etukäteen päätetty tietty määrä jäseniä Euroopan parlamenttiin. Vaalit ovat välittömiä, niissä äänestetään suoraan äänestäjän itse valitsemaa ehdokasta. Eduskunta-, kunta- ja europarlamenttivaalit järjestetään suhteellisena, avoimena listavaalina. Perustuslaki määrittelee vaalit yleisesti, lisäksi määräyksiä valtiollisista vaaleista on vaalilaissa, kuntalaissa ja rikoslaissa. Myös seurakunnat, yhdistykset ja muut vastaavat tahot järjestävät omia vaalejaan.

Vaalikelpoisuus on jokaisella äänioikeutetulla paitsi vajaavaltaisilla tai holhouksen alaisilla. Ennen varsinaista vaalipäivää järjestetään ennakkoäänestys, ja vaalipäivänä jokaisessa kunnassa äänestyksen järjestämisestä huolehtii vaalilautakunta. Äänestysaktiivisuus on 2010-luvun eduskuntavaaleissa ollut noin 70 prosenttia, kun kuntavaaleissa se on laskenut alle 60 prosentin.

Vaalijärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ääntenlaskua vuonna 2012.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien äänestyslippu.

Vaalimenetelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunta-, kunta- ja europarlamenttivaaleissa tuloksen määräämiseen käytetään d’Hondtin menetelmää. Menetelmä on henkilö- ja puoluevaalin yhdistelmä, jossa äänestetään sekä henkilöä että puoluetta.[1]

  • 1. vaiheessa lasketaan ryhmittymien (yleensä puolueita) kokonaisäänet
  • 2. vaiheessa ehdokkaat asetetaan ryhmittymän sisällä paremmuusjärjestykseen äänimäärien perusteella
  • 3. vaiheessa ehdokkaille lasketaan vertailuluvut ryhmittymän sisällä: suosituin ehdokas saa vertailuluvukseen ryhmittymän kaikki äänet, seuraava puolet ryhmittymän äänistä, seuraava kolmasosan, seuraava neljäsosan, seuraava viidesosan jne.
  • 4. vaiheessa kaikkien ryhmittymien ehdokkaat asetetaan vertailulukujen mukaiseen paremmuusjärjestykseen ja tästä listasta valitaan vaalipiirin edellyttämä määrä edustajia.

Vaaleissa käytetään lippuäänestystä. Lipun koko on aina 148 x 210 millimetriä; jos samalla kertaa äänestetään useissa vaaleissa, eri vaalien liput ovat eri värisiä.[2] Vaalilaki on sallinut sähköisen äänestyksen vuodesta 2006.[3] Sähköistä äänestystä on kokeiltu vuoden 2008 kunnallisvaaleissa muutamilla paikkakunnilla.[4]

Vaalikelpoisuus eli oikeus asettua ehdokkaaksi on yleensä kaikilla kyseisessä vaalissa äänioikeutetuilla paitsi vajaavaltaisilla tai holhouksen alaisilla. Kuntavaaleissa vaalikelpoisia ovat vain kyseisen kunnan asukkaat, presidentinvaaliehdokkaan on puolestaan oltava syntyperäinen Suomen kansalainen.[5]

Ennakkoäänestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennakkoäänestyspaikka Turun yliopistolla.

Ennakkoäänestys toimitetaan erikseen määrättävissä paikoissa ja jokainen äänioikeutettu voi päättää, äänestääkö ennakkoon vai varsinaisena vaalipäivänä.[6]

Äänioikeutettu voi äänestää missä hyvänsä yleisessä ennakkoäänestyspaikassa kotimaassa tai ulkomailla. Tämän lisäksi joissain kotimaassa sijaitsevissa laitoksissa (sairaalat, ympärivuorokautista hoitoa antavat sosiaalihuollon toimintayksiköt ja rangaistuslaitokset), äänioikeutetun kotona tai suomalaisessa laivassa on tietyin edellytyksin mahdollista äänestää ennakkoon.[7][6] Laitosäänestyksen kussakin kunnassa järjestää kunnanhallituksen hyvissä ajoin ennen vaaleja asettama vaalitoimikunta. Siihen kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja yksi muu jäsen, sekä tarpeellinen määrä varajäseniä (vähintään kolme).[7][8]

Ennakkoäänestykseen osallistuu suhteessa enemmän äänestäjiä Itä- ja Pohjois-Suomesta kuin etelän suurista kaupungeista. Keskustapuolueen kannatus näyttää siksi ennakkoäänten perusteella yleensä lopullista vaalitulosta suuremmalta.[9]

Varsinainen äänestyspäivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalipäivän äänestys toimitetaan jokaisessa kunnassa yhtä aikaa. Kunnan pitää järjestää jokaiselle äänestysalueelle äänestyspaikka, jossa äänestyksen järjestämisestä huolehtii vaalilautakunta.[10] Kunnanhallitus nimittää kutakin äänestysaluetta varten vaalilautakunnan, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä sekä ainakin kolme varajäsentä.[8]

Äänestysajan päätyttyä vaalilautakunta lajittelee liput ehdokkaittain ja laskee alustavan tuloksen. Lasketut liput ja pöytäkirja toimitetaan kuntavaaleissa kunnan keskusvaalilautakunnalle ja muissa vaaleissa vaalipiirilautakunnalle.[11]

Tilastokeskus julkaisee ennen vaaleja tilastoja ehdokkaiden taustoista ja vaalien jälkeen analyysiä tuloksista.[12]

Eri vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander ja rouva Signe Relander äänestämässä vuoden 1930 eduskuntavaaleissa.
Pääartikkeli: Eduskuntavaalit

Suomen eduskunnan jäsenet valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Vaalit toimitetaan vaalipiireittäin, joita on vuoden 2015 vaalipiiriuudistuksen jälkeen 13. Edustajapaikkojen (200) jaon vaalipiirien kesken suorittaa valtioneuvosto ennen kutakin vaalia piirien koko asukasluvun (ei pelkästään äänioikeutettujen määrän) perusteella. Ahvenanmaalta valitaan vain yksi kansanedustaja, ja siten vaali toimitetaan siellä enemmistöperiaatteen mukaisesti.[13] Jos Ahvenanmaa olisi mukana edustajapaikkojen jaossa vaalipiireittäin, sieltä valittaisiin silti vain yksi edustaja.

Rekisteröidyillä puolueilla on oikeus ehdokkaiden asettamiseen. Puolue voi asettaa kussakin vaalipiirissä yhtä monta ehdokasta kuin piiristä valitaan kansanedustajia. Jos piiristä valitaan vähemmän kuin 14 edustajaa, ehdokkaita voi silti asettaa 14.[14] Ehdokkaiden asettamista varten puolueiden on toimitettava vaalipiireittäin salainen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva jäsenäänestys, johon saavat ottaa osaa vaalipiirissä asuvat puolueen jäsenet. Jos kaikki nimetyt ehdokkaat mahtuvat puolueen ehdokaslistaan, jäsenäänestystä ei tarvita.[15]

Myös vähintään 100-jäseninen valitsijayhdistys samasta vaalipiiristä voi asettaa ehdokkaan. Ahvenanmaalla riittää 30 jäsentä valitsijayhdistyksessä.[16]

Puolueet voivat muodostaa vaaliliittoja ja valitsijayhdistykset yhdistelmälistoja.[17]

Kuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen kuntavaalit

Kunnanvaltuutettujen luku vaihtelee kunnan asukasluvun mukaan. Valtuuston pienin jäsenmäärä on 13 enintään 5 000 asukkaan kunnissa ja suurin määrä on 79 yli 500 000 asukkaan kunnassa (ainoa tällainen on Helsinki).[18]

Valtuusto valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka neljäs vuosi huhtikuun kolmantena sunnuntaina.[19] Valtuuston toimikausi alkaa vaalivuoden kesäkuun alusta.[20]

Kuntavaaleissa äänioikeutettuja ovat 18 vuotta täyttäneet Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin tai Norjan kansalaiset, joiden kotikunta kyseinen kunta on. Kunnallinen äänioikeus on myös muulla täysi-ikäisellä ulkomaalaisella, jos hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden edeltävän vuoden ajan.[21]

Kuntavaalit toimitetaan samojen periaatteiden mukaan kuin eduskunnan vaalitkin. Vaalipiireinä ovat luonnollisesti kunnat ja valitsijayhdistyksen perustamiseen riittää kymmenen (ääritapauksissa jopa kolmen) äänioikeutetun allekirjoittama asiakirja.[22]

Aluevaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen aluevaalit

Samaan aikaan kuntavaalien kanssa järjestetään aluevaalit, joissa valitaan valtuutetut ja varavaltuutetut hyvinvointialueiden valtuustoihin. Suomessa on 21 hyvinvointialuetta, joista jokainen toimii omana vaalipiirinään. Helsinki vastaa yksin muualla hyvinvointialueille kuuluvista palveluista, eikä Helsingissä järjestetä aluevaaleja. [23]. Suomen aluevaalit 2022 järjestettiin poikkeuksellisesti vuosi kuntavaalien jälkeen.

Aluevaaleissa äänioikeutettuja ovat viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttävät EU-kansalaiset, joiden kotikunta 51 päivää ennen vaalipäivää kuuluu kyseiseen hyvinvointialueeseen [24].

Presidentinvaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen presidentinvaali

Nykyään oikeus asettaa ehdokas presidentiksi on rekisteröidyllä puolueella, jonka listalta on viimeksi toimitetussa eduskuntavaaleissa valittu vähintään yksi kansanedustaja. Lisäksi 20 000 äänioikeutetun henkilön perustamalla valitsijayhdistyksellä on oikeus asettaa oma puolueeton ehdokkaansa ehdolle.[25]

Presidentinvaali on tarvittaessa kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaali toimitetaan tammikuun neljäntenä sunnuntaina. Jos joku ehdokkaista saa enemmän kuin puolet annetuista äänistä, hänet on valittu tasavallan presidentiksi ja hän astuu toimeensa kuudeksi vuodeksi seuraavan maaliskuun 1. päivänä, jolloin hän antaa eduskunnan edessä juhlallisen vakuutuksen.[26]

Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta äänistä, toimitetaan kahden viikon kuluttua uusi vaali, jossa ovat ehdokkaina kaksi ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanutta ehdokasta.[26]

Tasavallan presidentin on perustuslain mukaan oltava syntyperäinen Suomen kansalainen.[26] Jos eduskunnan tai Euroopan parlamentin jäsen valitaan presidentiksi, hänen edustajantoimensa lakkaa.[27] Suomessa on ollut tapana, että presidentti luopuu valituksi tultuaan puolueen jäsenyydestä. Tämä on ennen kaikkea symbolinen ele: presidentin pitäisi olla puoluepolitiikan yläpuolella ja edustaa koko kansaa. Mikään laki ei tähän velvoita.[28]

Sama henkilö voidaan valita enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi (6 6=12 vuotta).[29]

Vaalilain mukaan puolueen ehdokas valitaan jäsenistön kansanvaltaiset vaikutusmahdollisuudet turvaavalla tavalla siten kuin puolueen säännöissä tarkemmin määrätään.[30]

Ensimmäistä kertaa tasavallan presidentti valittiin Suomessa suoralla kansanäänestyksellä presidentinvaalissa 1994, kun päätös valitsijamiesjärjestelmästä luopumisesta oli tehty 1991 (valitsijamiesjärjestelmä oli viimeisen kerran käytössä vuoden 1988 vaalissa). Siitä alkaen on tarvittu aina myös toinen kierros, paitsi vuonna 2018.

Presidentinvaalien historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentin valitsijamiehet tarkistuttamassa valtakirjojaan 1940.

Ennen nykyistä vaalijärjestelmää presidentti valittiin eri tavalla: kansa valitsi ensin 300 (tai vuodesta 1981 lähtien 301) valitsijamiestä, jotka kokoontuivat kuukauden kuluttua toimittamaan lopullisen vaalin.[26]

Presidenttiehdokkaiden nimeämistä ei lainsäädännössä ollut järjestetty eli puolueet saivat hoitaa asian parhaaksi katsomallaan tavalla.[26] Valitsijamieskokouksessa oli aina mahdollisuus nostaa esiin ”mustia hevosia” viime hetken sovitteluihin.[31]

Valitsijamiehet valitsivat presidentit Martti Ahtisaaren presidentiksi astumiseen asti, poikkeuksena C. G. E. Mannerheim (1944–1946), joka valittiin presidentiksi poikkeuslailla. Vuosina 1919 (K. J. Ståhlberg) ja 1946 (J. K. Paasikivi) presidentin valitsi eduskunta. Myös Urho Kekkosen virka-aikaa jatkettiin 1974 poikkeuslailla ilman vaaleja. Martti Ahtisaarta (1994–2000) valittaessa käytiin ensimmäistä kertaa suora kaksivaiheinen kansanvaali.[26]

Europarlamenttivaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen europarlamenttivaalit

Europarlamenttivaaleissa koko Suomi on yksi vaalipiiri, joten suomalainen äänestäjä voi äänestää ketä tahansa Suomen ehdokkaista asuinpaikastaan riippumatta. Äänet lasketaan kuitenkin aluksi äänestysalueilla, kunnissa ja 13 vaalipiirissä erikseen ja yhdistetään lopuksi valtakunnalliseksi tulokseksi.[32]

Vuonna 2019 Euroopan parlamenttiin valitaan Suomesta 13 jäsentä.[33]

Muut vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkolain mukaan kirkolliskokous antaa kirkon vaalijärjestyksen, jossa määrätään tarkemmin seurakuntavaaleista, kirkollis-, hiippakunta- ja rovastikuntakokoukseen valittavien edustajien vaaleista sekä piispan, papin, pappisasessorin ja lääninrovastin vaaleista.[34]

Jollei yhdistysten säännöissä ole toisin määrätty, kokouksessa toimitettavassa vaalissa noudatetaan enemmistövaalitapaa, mutta erillisissä äänestystilaisuuksissa tai postitse toimitettavassa vaalissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa.[35]

Äänestysaktiivisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-luvun eduskuntavaaleissa Suomessa asuvien Suomen kansalaisten äänestysprosentti on ollut noin 70 prosenttia.[12] Kuntavaalien äänestysprosentti on laskenut alle 60 prosentin.[36]

Huoli äänestäjien passiivisuudesta rohkaisi Yleisradiota kehittämään vaalikoneen vuoden 1996 Euroopan parlamenttivaaleihin. Vaalikone on tietokone-ohjelma, jonka avulla äänestäjä voi vertailla omia ja ehdokkaiden mielipiteitä. Vuonna 2003 jo neljännes äänestäjistä käytti vaalikonetta.[37]

Keskustelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio-opin dosentti Pertti Timosen mukaan Suomen vaalijärjestelmän suurin ongelma on vaalien heikko suhteellisuus. Sen voisi korjata jakamalla eduskuntapaikat puolueille koko maan äänimäärien mukaan ja sitten vaalipiireihin puolueiden sisällä. Ilman tällaista muutosta vaalipiirien jakaminen pahentaisi suhteellisuusongelmaa entisestään.[38]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vaalien keskeiset periaatteet Vaalit.fi. Oikeusministeriö. Arkistoitu 27.11.2017. Viitattu 17.12.2015.
  2. ↑ Vaalilaki 51§
  3. ↑ Laki vaalilain muuttamisesta Valtion säädöstietopankki. 13.10.2006. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 11.12.2015.
  4. ↑ Sähköisen äänestyksen kokeilu vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Oikeusministeriö tiedottaa. 2006. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 11.12.2015.
  5. ↑ Vaalikelpoisuus vaalit.fi. Arkistoitu 17.3.2018. Viitattu 11.12.2015.
  6. ↑ a b Vaalilaki, 46 §
  7. ↑ a b Vaalilaki, 9 §
  8. ↑ a b Vaalilaki, 15 §
  9. ↑ Yle julkaisee ennusteen ensimmäistä kertaa myös ennakkoäänistä Yle. 19.4.2015. Viitattu 6.12.2015.
  10. ↑ Vaalilaki 67§, 69§
  11. ↑ Vaalilaki 78§, 81§
  12. ↑ a b Vaaliosallistuminen edellisten eduskuntavaalien tasolla Tilastokeskus. Viitattu 9.12.2015.
  13. ↑ Vaalilaki 6 §
  14. ↑ Vaalilaki 108-109 §
  15. ↑ Vaalilaki 112 §
  16. ↑ Vaalilaki 110 ja 119 §
  17. ↑ Vaalilaki 108 §
  18. ↑ Kuntavaalit Vaalit.fi. Arkistoitu 14.10.2016. Viitattu 6.12.2015.
  19. ↑ Vaalilaki, 144§
  20. ↑ Kuntalaki, 15§
  21. ↑ Äänioikeus ja äänioikeusrekisteri Vaalit.fi. Arkistoitu 24.11.2015. Viitattu 6.12.2015.
  22. ↑ Vaalilaki, 150§
  23. ↑ Aluevaalit Vaalit.fi. Viitattu 1.8.2024.
  24. ↑ Äänioikeus aluevaaleissa Vaalit.fi. Viitattu 1.8.2024.
  25. ↑ Vaalikelpoisuus ja ehdokasasettelu Vaalit.fi. Arkistoitu 22.3.2016. Viitattu 14.8.2015.
  26. ↑ a b c d e f Presidentin valinta Suomen tasavallan presidentti. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 3.12.2015.
  27. ↑ Perustuslaki 27 §
  28. ↑ Miksi presidentin pitää erota valituksi tultuaan puolueesta? kysy.fi. Arkistoitu 24.12.2015. Viitattu 6.12.2015.
  29. ↑ Presidentinvaali vaalit.fi. Arkistoitu 1.4.2018. Viitattu 6.12.2015.
  30. ↑ Vaalilaki, 129 §
  31. ↑ Presidentti-instituution vaiheita Suomessa internetix. Viitattu 3.12.2015.
  32. ↑ Europarlamenttivaalit – Vaalipiirit Vaalit.fi. Arkistoitu 24.12.2015. Viitattu 14.8.2015.
  33. ↑ Europarlamenttivaalit vaalit.fi. Arkistoitu 21.11.2017. Viitattu 14.8.2015.
  34. ↑ Kirkkolaki 3§ Finlex. 1993. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 13.12.2015.
  35. ↑ Yhdistyslaki 28 § Finlex. Viitattu 13.12.2015.
  36. ↑ Äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa 1972 – 2012, % Tilastokeskus. Viitattu 9.12.2015.
  37. ↑ Uutuusteos: Vaalikoneet valtaavat Internetin Jyväskylän yliopisto. 2007. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.12.2015.
  38. ↑ valtio-opin dosentti Pertti Timonen: Vaalipiirin tulee olla luonteva, toimiva yhteisö Helsingin Sanomat. 2.3.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vaalit_Suomessa&oldid=22547304”