Vaaleajouluruusu
| Vaaleajouluruusu | |
|---|---|
 Vaaleajouluruusu |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Jouluruusut Helleborus |
| Laji: | niger |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Helleborus niger |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Vaaleajouluruusu (Helleborus niger) on leinikkikasveihin kuuluva pienikokoinen kukkiva kasvi. Se kasvaa luonnonvaraisena Alppien itäosassa ja Balkanilla, ja sitä kasvatetaan koristekasvina laajasti sekä puutarhoissa että ruukuissa.
Vaaleajouluruusulla on mehevä maavarsi, lyhyet varret ja vuokkoja muistuttavat kukat. Mehevät, ikivihreät lehdet ovat ruusukkeina lähellä maanpintaa. Roudattomalla alueella se kukkii keskellä talvea. Koristekasveiksi on jalostettu eri muotoisia ja sävyisiä kukkia, luonnonmuodon kukat ovat valkoiset.[1]
Vaaleajouluruusu on erittäin myrkyllinen[2]. Joulukukkana käytetään sisäkukaksi sopivaa Verboom Beauty -lajiketta. Kukinta kestää pitkään, 4 viikkoa, ja sillä ei ole kellastuvia lehtiä. Lajike tekee lehdet myöhemmin keväällä kun valoa on enemmän.[1]
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carl Linnaeus kuvasi vaaleajoulurusun Species Plantarum -teoksensa ensimmäisessä osassa vuonna 1753.[3] Latinankielinen erityisnimi niger (musta) voi viitata juurien väriin.[4] Alalajeja on kaksi: H. niger subsp. niger ja H. niger subsp. macranthus, jolla on suuremmat kukat (halkaisijaltaan jopa 9 cm). Luonnossa H. niger subsp. nigeriä tavataan yleensä vuoristoalueilla Sveitsissä, Etelä-Saksassa, Itävallassa, Sloveniassa, Kroatiassa ja Pohjois-Italiassa. Helleborus niger subsp. macranthusia tavataan vain Pohjois-Italiassa ja mahdollisesti Slovenian viereisissä osissa.[5]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaleajouluruusu on ikivihreä kasvi, jonka varret ovat 23–30 cm korkeat ja sen lehdet ovat tummat ja nahkamaiset. Suuret litteät kukat, jotka kantavat lyhyitä varsia keskitalvesta alkukevääseen, ovat yleensä valkoisia, mutta joskus niissä on vaaleanpunainen sävy. Terälehtien kärjet voivat olla vaaleanpunaisia tai vihreitä, ja niissä on näkyvä keltainen keskiosa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Graham Rice
- ↑ Plants Poisonous to Livestock - Cornell University Department of Animal Science poisonousplants.ansci.cornell.edu. Viitattu 31.1.2022.
- ↑ Carl von Linné, Lars Salvius: Caroli Linnaei ... Species plantarum :exhibentes plantas rite cognitas, ad genera relatas, cum differentiis specificis, nominibus trivialibus, synonymis selectis, locis natalibus, secundum systema sexuale digestas... Holmiae :: Impensis Laurentii Salvii,, 1753. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2022).
- ↑ Read the Library blog on the dreadful reputation of a hellebore / RHS Gardening www.rhs.org.uk. Viitattu 31.1.2022. (englanti)
- ↑ Rottensteiner, Walter Karl: Attempt Of A Morphological Differentiation Of Helleborus Species In The Northwestern Balkans. Modern Phytomorphology, 2016, s. 25-26. Modern Phytomorphology. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.1.2022.