Uuno Alanko
Uuno Isak Alanko, myös Uno Alanco (12. lokakuuta 1878 Mäntsälä – 24. elokuuta 1964 Helsinki[1]) oli suomalainen kuvataiteilija ja arkkitehti, kotoisin Mäntsälästä,[2] mutta vaikutti paljon Keski-Suomessa. Hän toimi Suomen Taideyhdistyksen koulun rehtorina vuosina 1923–1939 ja Taidemaalariliiton ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän on suunnitellut puisen jugend-talon Lahden Purjehdusseuran paviljongiksi Myllysaareen.
Uuno Alangon vanhemmat olivat tehtaanhoitaja Isak Alanco ja Flora Fatima Fonthén. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1897 ja valmistui Polyteknillisestä opistosta koneinsinööriksi vuonna 1901 sekä arkkitehdiksi vuonna 1905. Tämän ohella hän opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa vuosina 1903–1905 ja teki sittemmin useita opintomatkoja Ranskaan ja Italiaan. Vuosina 1907–1910 Alangolla oli oma arkkitehtitoimisto Lahdessa. Vuosina 1930–1948 hän toimi mallipiirustuksen ja vesivärimaalauksen opettajana Teknillisessä korkeakoulussa. Alanko sai professorin arvonimen vuonna 1952. Hänen töitään on muiden muassa Helsingin, Imatran, Lahden, Tampereen ja Turun taidemuseoiden kokoelmissa.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uuno Alanko Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10 (ei sivunumero) lähde kuolinpaikalle
- ↑ Uuno Alanko Kuvataiteilijamatrikkelissa Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 11.7.2012.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 29. Toimituskunta: I. Havu, L. Arvi P. Poijärvi ja Eino Parikka. Helsinki: Otava, 1954.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Uno Isak Alanco
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
