Usko Santavuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Usko Santavuori radioidun laskuvarjohyppynsä jälkeen elokuussa 1950.

Usko Volmar Abel Santavuori (16. tammikuuta 1922 Viipuri – 1. kesäkuuta 2003 Espoo) oli suomalainen toimittaja ja aikansa sensaatioreportteri.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usko Santavuoren isä oli tuomiorovasti Kustaa Aapo Santavuori.[2] Ennen toimittajauraansa Santavuori ehti palvella tapaninpäivästä 1939 alkaen armeijassa noin neljä ja puoli vuotta. Hän osallistui talvisotaan vapaaehtoisena. Santavuori valmistui Kadettikoulusta upseeriksi vuonna 1941. Hänet ylennettiin taistelevan jalkaväkikomppanian päällikkönä kapteeniksi 23. kesäkuuta 1944[3] nuorempana kuin kukaan muu itsenäisen Suomen puolustusvoimissa.lähde? Myöhemmin Santavuori toimi lyhyen ajan kirjeenvaihtajana Tukholmassa ja sen jälkeen Yleisradion freelance-toimittajana. Santavuori muistetaan erityisesti uraauurtavasta ”tosiradio-ohjelmasta” Radio tekee murron. Hän teki valemurron vuonna 1950 poliisipäällikön suostumuksella, mutta ilmoittamatta lainkaan muille viranomaisille. Ennenkuulumattoman ohjelmaformaatin ohella suurta kohua herätti poliisien kiroilu suorassa radiolähetyksessä ja se, että toimittajaa lyötiin ja uhattiin aseella.[4] Elokuvaohjaaja Matti Kassila teki tapauksesta sitä mukailevan elokuvan Radio tekee murron vuonna 1951. Muita Santavuoren tempauksia olivat sukellus merenpohjaan ja laskuvarjolla hyppääminen, tapaus jota myös sivuttiin elokuvan Radio tekee murron alussa.

Santavuori valmistui 1962 lainopin kandidaatiksi. Hän toimi öljy-yhtiö Essossa Suomessa eri tehtävissä, muun muassa Pohjois-Suomen aluepäällikkönä vuosina 1963–1966 ja vuodesta 1966 lähtien pääkonttorissa muun muassa yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana ja yhtiön johtoryhmän jäsenenä. Santavuori oli 1970-luvulla perustamassa suomalaista öljyalan ja toimittajien välistä keskustelufoorumia Pressoil-klubia. Santavuori jäi eläkkeelle vuonna 1982.lähde?

Santavuori juoksi eläkkeelle jäätyään Helsinki City maratonin. Vuonna 1993 Santavuori kruunasi pitkän tennisharrastuksensa seniorien 70-vuotiaiden kaksinpelin Suomen-mestaruudella.[5] Santavuori toimi aktiivisesti Rotary International -järjestössä, muun muassa Rotary International District 142 Governor -tehtävässä vuosina 1988–1989 sekä Suomen Rotary ry:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 1991–1992. Santavuori oli naimisissa Ritva Santavuoren kanssa vuodesta 1955. Heillä on kaksi lasta.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Usko Santavuoren muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. Minttu Mikkonen. Viitattu 28.1.2021.
  2. ↑ Kuka kukin on 1954, s. 764. Viitattu 30.4.2023.
  3. ↑ Kadettiupseerit 1920-2010. Kadettikunta ry, Upseeriliitto ry. ISBN 978-952-99757-4-7
  4. ↑ Lindfors, Jukka: Radio tekee murron 27.10.2008. Yle Elävä arkisto.
  5. ↑ Seniorien Suomen mestarit senioritennis.fi. Arkistoitu 26.12.2021. Viitattu 26.12.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Usko_Santavuori&oldid=22821623”