Urheiluvuosi 1980

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1970197119721973197419751976 •   
197719781979 1980 198119821983
   1984198519861987198819891990
Vuodet
1977197819791980198119821983

Urheiluvuosi 1980 käsittelee vuoden 1980 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa Larry Holmes puolusti vuoden aikana WBC-liiton maailmanmestaruuttaan neljästi ja voitti 2.10. Las Vegasissa paluuta yrittäneen Muhammad Alin kehätuomarin keskeytyksellä 10. erässä. WBA-liiton mestaruusottelussa 31.3. Knoxvillessa Mike Weaver vei mestaruuden John Tatelta tyrmäämällä tämän 15. erässä.[24][25]
  • Ammattinyrkkeilyn raskaassa keskisarjassa Eddie Gregory nousi 31.3. Knoxvillessa WBA-liiton maailmanmestariksi voittamalla Marvin Johnsonin kehätuomarin keskeytyksellä 11. erässä. WBC-liiton mestaruutta piti hallussaan Matthew Saad Muhammad.[26]
  • Ammattinyrkkeilyn keskisarjassa englantilainen Alan Minter nousi 16.3. Las Vegasissa maailmanmestariksi pistevoitolla italialaisesta Vito Antuofermosta mutta menetti tittelin 27.9. Lontoossa Marvin Haglerille kehätuomarin keskeytyksellä kolmannessa erässä.[27]
  • Ammattinyrkkeilyn välisarjassa Sugar Ray Leonard hävisi 20.6. Montrealissa WBC-liiton mestaruuden panamalaiselle Roberto Duránille pistetuomiolla mutta voitti sen takaisin 25.11. New Orleansissa kehätuomarin keskeyttäessä ottelun kahdeksannessa erässä.[28][29][30] Thomas Hearns nousi 2.8. Detroitissa WBA-liiton maailmanmestariksi voittamalla José "Pipino" Cuevasin kehätuomarin keskeytyksellä toisessa erässä.[26]
  • Moskovan olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa miehet ottelivat 11 painoluokassa. Kuuba voitti kuusi kultamitalia. Painavimpien sarjan (yli 81 kg) voittaneesta kuubalaisesta Teófilo Stevensonista tuli kaikkien aikojen toinen kolme olympiakultaa voittanut nyrkkeilijä.[31]
  • Moskovan olympialaisten painonnostokilpailuissa miehet kilpailivat kymmenessä painoluokassa. Neuvostoliitto voitti viisi kultamitalia, Bulgaria kaksi sekä Kuuba, Tšekkoslovakia ja Unkari yhden. Raskaimman sarjan (yli 110 kg) mestari oli Neuvostoliiton Sultan Rahmanov. Yhteistuloksen maailmanennätystä parannettiin viidessä luokassa ja alle 82,5-kiloisten sarjassa Neuvostoliiton Jurik Vardanjan nosti tasan 400 kilogrammaa (177,5 kg 222,5 kg).[34]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 23.4.–5.5. Belgradissa, Jugoslaviassa. Neuvostoliitto voitti kuusi mestaruutta ja Bulgaria neljä. Yhteistuloksen maailmanennätystä parannettiin kolmessa painoluokassa.[35]

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Moskovan olympialaisten telinevoimistelukilpailujen menestynein maa oli yhdeksän kultaa voittanut Neuvostoliitto. Neuvostoliiton Aleksandr Ditjatin voitti kultaa 12-ottelussa, renkailla ja joukkuekilpailussa sekä saavutti neljä hopeaa ja yhden pronssin. Naisten lajeissa kahteen telinemestaruuteen ylsi Romanian Nadia Comăneci.[56]
  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 2: 1979–80. Oy Scandia Kirjat Ab, 1980. ISBN 951-9466-25-8
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 3: 1980–81. Oy Scandia Kirjat Ab, 1981. ISBN 951-9466-28-2
  1. Arponen, s. 459, 461
  2. Siukonen & Ahola 1980, s. 102, 122
  3. Arponen, s. 271
  4. Siukonen & Ahola 1980, s. 47–48
  5. Siukonen & Ahola 1980, s. 154, 195
  6. Siukonen & Ahola 1980, s. 48–49
  7. Siukonen & Ahola 1981, s. 75, 225
  8. Siukonen & Ahola 1981, s. 61, 225
  9. a b c Pihlaja, s. 151
  10. Pihlaja, s. 152
  11. Siukonen & Ahola 1980, s. 206
  12. Stokkermans, Karel: European Competitions 1979-80 4.6.2015. RSSSF. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
  13. Pihlaja, s. 206
  14. Siukonen & Ahola 1980, s. 111
  15. Siukonen & Ahola 1980, s. 213
  16. Siukonen & Ahola 1980, s. 212–213
  17. Siukonen & Ahola 1980, s. 51–53
  18. Pihlaja, s. 262–263
  19. Siukonen & Ahola 1980, s. 120
  20. Siukonen & Ahola 1980, s. 194, 226
  21. Pihlaja, s. 322
  22. Siukonen & Ahola 1980, s. 120–121
  23. Siukonen & Ahola 1980, s. 121
  24. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 698. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  25. Siukonen & Ahola 1981, s. 61
  26. a b Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 700. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  27. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 702. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  28. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 440–441. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  29. Siukonen & Ahola 1980, s. 172
  30. Siukonen & Ahola 1981, s. 70
  31. Siukonen & Ahola 1980, s. 79, 110–111
  32. Siukonen & Ahola 1980, s. 109–110
  33. Siukonen & Ahola 1980, s. 244
  34. Siukonen & Ahola 1980, s. 111–112
  35. Siukonen & Ahola 1980, s. 246–247
  36. Siukonen & Ahola 1980, s. 33–35, 49–50
  37. Siukonen & Ahola 1980, s. 139, 251
  38. a b Pihlaja, s. 550
  39. Siukonen & Ahola 1980, s. 144, 251–252
  40. Siukonen & Ahola 1980, s. 149, 251
  41. Siukonen & Ahola 1980, s. 140, 252
  42. Siukonen & Ahola 1980, s. 45–47
  43. Siukonen & Ahola 1980, s. 138, 239
  44. a b Pihlaja, s. 605
  45. Siukonen & Ahola 1980, s. 36–38, 50
  46. Siukonen & Ahola 1980, s. 153–154, 272
  47. Pihlaja, s. 706–709
  48. Siukonen & Ahola 1980, s. 141–142, 272
  49. Pihlaja, s. 710–711
  50. Pihlaja, s. 739
  51. Pihlaja, s. 736–737
  52. Pihlaja, s. 738
  53. Pihlaja, s. 739–740
  54. Pihlaja, s. 740
  55. Siukonen & Ahola 1980, s. 106–109
  56. Siukonen & Ahola 1980, s. 112–113
  57. Siukonen & Ahola 1980, s. 103–106
  58. Siukonen & Ahola 1980, s. 151, 294
  59. Siukonen & Ahola 1980, s. 294
  60. Siukonen & Ahola 1980, s. 150, 291

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]