Uno Lamminen
| Uuno Lamminen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. marraskuuta 1910 Somero |
| Kuollut | 7. huhtikuuta 1985 Salo |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Arvonimi | kauppaneuvos |
Uuno (Uno) Lamminen (28. marraskuuta 1910 Somero – 7. huhtikuuta 1985 Salo)[1] oli suomalainen kauppaneuvos ja kilpa-autoilija.[2] Hän toimi Pohjolan Auton toimitusjohtajana Rovaniemellä sekä oli Winha-tuotemerkillä moottorikelkkavalmistuksen pioneereja yhdessä Antti Aarnio-Wihurin kanssa.[3] Lamminen oli sodan jälkeisen ajan merkittävä vaikuttaja Rovaniemellä sekä kauppalan että oman työnsä kautta autoilun kehittäjänä.
Lamminen oli sotilasarvoltaan ylivääpeli. Hän taisteli sekä talvisodassa että jatkosodassa. Talvisodassa hän palveli Sallan rintamalohkolla ja jatkosodassa Autokenttävarikko 7:n apulaispäällikkönä. Lammiselle myönnettiin sotilasansioina 2. lk:n Vapaudenmitali (VM 2), Vapaudenristin 2. lk:n ansiomitali (VR Am 2), talvisodan päämajan muistoristi ja jatkosodan muistomitali.
Lammiselle myönnettiin useita eri alojen ansiomerkkejä.[2] Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi hänelle kauppaneuvoksen arvon silloisen pääministerin Mauno Koiviston allekirjoituksella vuonna 1970.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lamminen aloitti nuoruudessaan työuransa Shellin myyjänä Salossa. Hän päätyi Salon Rautakaupan ja Salon Automyynnin kautta Rovaniemelle vuonna 1938, jonne hänet houkutteli silloinen Fordin Suomen pääjohtaja sekä hänen hyvä ystävänsä. Lamminen perusti Rovaniemen Sähkö Oy:n vuonna 1941, huonekalukauppa Punahonka Oy:n vuonna 1946, Keminsuun Auto Oy:n vuonna 1950, Polar Auto Oy:n vuonna 1957 sekä Auto-Lamminen Oy:n Tampereelle yhdessä veljiensä kanssa.
Lamminen kilpaili 1960-luvulla muun muassa Ounasvaaran ajoissa. Hän kävi myös viisi kertaa Monte Carlon rallissa vuosina 1950–1954 menestyen siellä siihen aikaan suomalaisittain hyvin.[5][6] Lamminen toimi vuoteen 1978 saakka Pohjolan Auton toimitusjohtajana ollen koko Lapin läänin Fordin-edustaja. Hänen yrityksensä Polar Metal Plast Oy valmisti Winha-moottorikelkkoja 1970-luvulla aina vuoden 1978 konkurssiin asti. Lamminen aloitti liiketilansa rakentamisen 1940-luvun alussa Rovaniemen Vapaudentiellä ollen samalla paikalla loppuvuoteen 1978 saakka.
Yhdistykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lamminen toimi Rovaniemen autoteknillisen yhdistyksen RATYn puheenjohtajana vuosina 1946–1947.[4] Hän toimi lisäksi puheenjohtajana muun muassa Suomen Autoklubin Rovaniemen osastolla sekä oli perustajajäsen monissa muissa yhdistyksissä. Lamminen oli myös partioliikkeen huomattava kannattaja Rovaniemellä. Lamminen oli Ford-liikkeiden Yhdistyksen perustajajäsen ja kuului sen johtokuntaan alusta lähtien. Hän oli myös autourheilun kansainvälinen tuomari.
Lamminen oli Pohjois-Suomen Messut Ry:n perustajajäsen sekä johtokunnan jäsen vuodesta 1958 alkaen. Hän osallistui yhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Lamminen toimi myös vakuutusyhtiö Tarmon hallituksen jäsenenä vuodesta 1962 sekä vakuutusyhtiön Rovaniemen konttorin valvojana vuodesta 1954.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus, Kauppaneuvos Uno Lamminen, Uusi Suomi, 1985, No 106, sivu 12, julkaistu 21.4.1985
- ↑ a b Muistokirjoitus, Kuolleet: Kauppaneuvos Uno Lamminen, Uusi Suomi, 1985, No 95, sivu 14, julkaistu 10.4.1985
- ↑ 30-vuotias lumikenttien Lynx on Euroopan viimeinenselvennä
- ↑ a b Rovaniemen autoteknillinen yhdistys[vanhentunut linkki] Juhla vilkku 2005 pdf-tiedosto
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1953 (21.–31.1.) Suomen urheilutietäjät. Viitattu 5.3.2013.
- ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 31. Helsinki: Otava, 1967.