Typen oksidit
Typen oksidit[1] ovat typen ja hapen muodostamia yhdisteitä.
- typpioksidi eli typpimonoksidi eli typpi(II)oksidi (NO)
- typpidioksidi eli typpi(IV)oksidi (NO2)
- dityppioksidi eli typpioksiduuli eli ilokaasu (N2O)
- dityppitrioksidi eli typpi(III)oksidi (N2O3)
- dityppitetraoksidi eli typpitetraoksidi (N2O4)
- dityppipentoksidi eli typpi(V)oksidi (N2O5)
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa dityppipentoksidi on neste, muut kaasuja. Typpidioksidi on väriltään punaruskeaa, muut värittömiä.[2]
Typpimonoksidi ja typpidioksidi ovat parittomia molekyylejä eli niissä on pariton määrä elektroneja. Tämän vuoksi ne ovat myös paramagneettisia aineita.[2]
Kemialliset reaktiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisin kuin esimerkiksi hiilen palaminen, typen oksidien muodostuminen alkuaineistaan on endoterminen eli lämpöä sitova reaktio, ja se voi tapahtua vain korkeissa lämpötiloissa. Esimerkiksi typpimonoksidin muodostumislämpö on 93 kilojoulea moolia kohti.[2].
Typen oksidit ovat melko epävakaita yhdisteitä, jotka voivat helposti hajota alkuaineikseen.[2] Huoneenlämpötilassa typpiidioksidi ja sen dimeerinen muoto, dityppitetroksidi, muodostavat kaasuseoksen, jossa ne muuttuvat jatkuvasti toisikseen. Korkeammassa lämpötilassa dityppitetroksidin osuus pienenee, eikä sitä yli 100 °C:n lämpötilassa esiinny käytännössä lainkaan.[2]
Reagoidessaan veden kanssa typen oksidit muodostavat helposti voimakkaita happoja. Esimerkiksi dityppipentoksidi reagoi veden kanssa muodostaen typpihappoa:
- N2O5 H2O → 2 HNO3
Myös typpidioksidi reagoi veden kanssa muodostaen sekä typpihappoa että typpihapoketta:
- 2 NO2 H2O → HNO2 HNO3
Typen oksidit ilmassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun puhutaan typen oksideista ilmassa, tarkoitetaan yleensä typpimonoksidia (NO) ja typpidioksidia (NO2). Ammattislangissa niistä käytetään yhteisnimitystä noxit, sillä niiden kemialliset kaavat voidaan esittää muodossa NOx. Nämä molemmat ovat kaasuja, joita esiintyy pieniä määriä ilmakehässä luonnostaankin, mutta pääasiassa ihmisen toiminnan aiheuttamina ilmansaasteina. Polttoprosesseissa syntyy pääasiassa typpimonoksidia, joka hapettuu ilmassa otsonin vaikutuksesta haitallisemmaksi typpidioksidiksi.[3][4]
Tavallisissa lämpötiloissa ilmakehän typpi ja happi eivät reagoi keskenään.[2] Sen sijaan korkeissa lämpötiloissa, kuten palamisen yhteydessä, typen oksideja muodostuu helposti. Suurin osa kaupunki-ilmassa esiintyvistä typen oksideista aiheutuu liikenteen päästöistä, mutta valtakunnallisesti yhtä paljon vapautuu energiatuotannon polttoprosesseissa (polttoaineina mm. kivihiili, maakaasu, öljy, biomassat) sekä teollisuudesta.[3][5] Typen oksidien pitoisuudet ovat suurimmillaan keväällä sekä talven pakkaspäivinä. Ruuhkat saattavat lisätä pitoisuuksia isoissa kaupungeissa, oksidien pitoisuudet voivat ylittää jopa 100 μg/m3 lähellä liikennettä.[6] Suomessa pitoisuudet ovat selvästi pienentyneet 1990-luvulta alkaen,[5][7] ja harvoin ylitetään vuosikeskiarvon raja-arvo 40 μg/m3.[4]
Typenoksidien päästöjä voidaan ehkäistä vaikuttamalla käytettyyn polttotekniikkaan, polttoaineen ominaisuuteen sekä suurissa voimaloissa (Low NOx -poltto) kattilan palamisolosuhteisiin, kuten lämpötilaan, ilman määrään ja ilmansyöttöön kattilassa.[8] Ongelmana on se, että lämpötilan ollessa matala, syntyy häkää, nokea ja polyaromaattisia hiilivetyjä, ja lämpötilaa nostettaessa alkaa syntyä enemmän typen oksideja.[4]
Sisätiloissa tärkein lähde on kaasuliesi. Myös tupakointi ja muu poltto tuottaa jonkin verran typen oksideja. Jäähalleissa polttomoottorilla varustetut jäänhoitokoneet ja kartinghalleissa autot saattavat aiheuttaa erittäin suuria ja terveydelle haitallisia pitoisuuksia.[3][4] Työtoksikologiassa tunnetaan ns. siilontäyttäjän tauti, joka aiheutuu tuorerehun teossa tapahtuvan käymisen tuottamasta typpidioksidista. Se aiheuttaa akuutin ja vakavan keuhkoärsytyksen ja hengenahdistuksen.[9]
Ympäristövaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska typen oksidit reagoivat veden kanssa happoja muodostaen, ne kuuluvat happosateiden aiheuttajiin. Näin ollen ne happamoittavat maaperää, vesistöjä ja vaurioittavat kasvien lehtiä ja neulasia. Ne myös syövyttävät monia materiaaleja.[5]
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Typen eri oksidien vaikutukset elimistöön ovat hyvin erilaisia. Typpioksiduuli eli dityppioksidi on heikko anesteetti, jota voidaan antaa hengitysilmassa kymmenien prosenttien pitoisuuksina, kunhan huolehditaan riittävästä vähintään 21 % happipitoisuudesta. Typpimonoksidi on elimistön tärkeä ärsytyksenvälittäjäaine, joka mm. laajentaa verisuonia rentouttamalla niiden seinämän sileää lihasta.[10] Typpidioksidi on voimakas hapetin, joka vaikuttaa hengitysteiden kudokseen haitaten luonnollisia puhdistus- ja puolustusmekanismeja. Siksi se on ihmisille haitallisin, ja huonosti vesiliukoisena se tunkeutuu syvälle hengityselimiin, supistaa keuhkoputkia ja lisää hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten siitepölylle tai kylmälle.[3][4][11] Erityisen alttiita typpidioksidin terveyshaitoille ovat lapset ja hengityselinsairauksista kärsivät.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia, s. 202. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X
- ↑ a b c d e f Antti Kivinen & Osmo Mäkitie: Kemia, s. 349–351. (5. painos) Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6
- ↑ a b c d Pekkanen, J., Lanki, T., Lampi, J. Hengitysilma. Kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J., Vuorinen, H. S. Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2020, s. 41–69. ISBN 978-951-656-729-0.
- ↑ a b c d e Tuomisto, J. Voiko ilma palaa. Duodecim - Terveyskirjasto 2020.
- ↑ a b c Syke Päästötilastot
- ↑ Ilmatieteenlaitos typpidioksidi
- ↑ Syke Happamoittavien yhdisteiden päästöt
- ↑ http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/hiilivoimala/typenoksidit.htm
- ↑ Costa, D. L., Gordon, T. Nitrogen dioxide, kirjassa Klaassen, C. D. (toim.) Casarett & Doull's Toxicology, McGraw-Hill, New York etc, 8. p., 2013, s. 1262–1264.
- ↑ Koulu, M., Piepponen, P., Soini, S. Typpioksidi, kirjassa Koulu, M., Mervaala, E. (toim.) Farmakologia ja toksikologia. Medicina, Kuopio 2018, 10. p., s. 197–199.
- ↑ Tuomisto, J. T. Terveydelle haitalliset yhdyskuntailman saasteet ja toksiset aineet. Kirjassa Koulu, M., Mervaala, E. (toim.) Farmakologia ja toksikologia. Medicina, Kuopio 2018, 10. p., s. 1249–1256.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Typen oksidit Wikimedia Commonsissa