Tuusulan kirkko
| Tuusulan kirkko Tusby kyrka |
|
|---|---|
 Tuusulan kirkko talvella 2009. |
|
| Sijainti | Kirkkotie 34, Tuusula |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Tuusulan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1734 |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 480 |
 |
|
Tuusulan kirkko (ruots. Tusby kyrka) on hirsinen ristikirkko Tuusulan kirkonkylässä Tuusulanjärven rannalla. Se on rakennettu 1700-luvun kirkonrakennusperinteiden mukaisesti ja olemukseltaan erittäin koruttomaksi. Kirkon suunnittelijaksi arvellaan talonpoika Erik Hannulaa, joka myös johti kirkon rakennustöitä[1].
Tuusulan kirkko on valmistunut vuonna 1734 ja se on Helsingin lähialueen vanhimpia puukirkkoja[2]. Kirkon suunnittelijaa ei tiedetä varmasti[1], mutta korjausten suunnitteluun osallistuneita arkkitehteja ovat muun muassa lääninarkkitehti Jean Wik, joka suositteli ikkunoiden ulkoasun muuttamisen goottilaistyyliseksi 1850-luvun korjauksessa, Ernest Albin Kranck, joka suunnitteli 1900-luvun alun peruskorjauksen ja Dag Englund, joka vastasi vuonna 1952 toteutetusta kirkon penkkien istuinmukavuuden parantamisesta.[2]
Kirkko on pohjamuodoltaan tasavartinen ristikirkko, jossa sakaristo on ristinurkkauksessa[2]. Kirkon aumatun paanukaton lappeet ovat jyrkät ja kohoavat korkealle, myös sisällä tynnyriholvit ovat korkeat[2]. Parville valoa antavat paanukaton ikkunakomerot eivät ole alkuperäiset[2]. Eteiset ovat harjakattoiset[2].
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon suunnittelu aloitettiin vuonna 1729 ja rakennustyö alkoi 1732[1]. Kun paanukatto oli saatu valmiiksi, kirkko vihittiin käyttöön 1. marraskuuta 1734, mutta lopullisesti valmiiksi se tuli vasta kymmenen vuotta myöhemmin[1]. Valmistuessan kirkko oli varsin vaatimaton, hirsiseinät olivat laudoittamattomat eikä ristisakaroiden päissä ollut eteisiä[3]. Parvet olivat pienet, samoin ikkunat, kirkkosalissa oli irtopenkit ja sisäkatossa sidehirret olivat näkyvillä[3]. Kirkon katolla ristikeskuksessa oli alkuvaiheessa torni[3].
1700-luvun aikana seurakuntalaisten määrä kasvoi ja kirkkoon tarvittiin lisää tilaa, sitä saatiin laajentamalla parvet[4]. Valaistus parani ikkunoita suurentamalla ja valkaisemalla seinät[4]. Kirkkoon tehtiin eteiset ja ulkolaudoitus, joka punamullattiin[4].
Korjauksia ja muutoksia eri vuosisadoilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1850-luvulla tehtiin ensimmäinen perusteellisempi korjaus, silloin uusittiin kirkon perustukset, jotka olivat painuneet[5]. Korjauksen yhteydessä eteiset uusittiin ja parvien portaat sijoitettiin niihin, pois kirkkosalista, jonne tuli lisää tilaa[5]. Torni purettiin ja sen tilalle tuli risti[5]. Kirkko sai myös uuden värin, se maalattiin sisältä siniseksi ja ulkolaudoitus vihreäksi[5]. Alttaritaulu uusittiin, se on vuodelta 1854 ja sen on maalannut Johan H. Asplund[5]. Valaistusta parannettiin kristallikruunulla ja neljällä messinkisellä kattokruunulla[5]. Lämmitys kirkkoon hankittiin vuonna 1889[5].
1900-luvun alkuun mennessä kirkon kunto oli hoidosta huolimatta huonontunut ja sen purkamista harkittiin[6]. Kirkko päädyttiin korjaamaan perusteellisesti, korjaus tehtiin vuonna 1903[6]. Kirkon perustukset piti taas uusia[6]. Julkisivuun lisättiin lautakoristeet, samoin ikkunoihin ja oviin ja tuolloin tehtiin myös kirkon nykymallinen sisäkattoverhous[6].
Kirkko maalattiin vuonna 1927, värityksen suunnitteli taidemaalari Pekka Halonen[6]. Maalaus uusittiin vuosien 1982 ja 1984 välisenä aikana tehdyssä kolmannessa ja toistaiseksi viimeisessä suuressa peruskorjauksessa Halosen värisuunnitelman mukaisena[6]. Samassa korjauksessa paanukatto uusittiin, samoin talotekniikkaa ja rakennettiin erillinen huoltorakennus[6].
Sisustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alttaritaulun ympärillä olevat lasimaalaukset ovat vuodelta 1937 ja ne ovat Paavo Leinosen maalaamia[6]. 1950-luvulla kirkon penkkien istumamukavuutta parannettiin kasvattamalla penkkien riviväliä ja leventämällä istuimia[6].
Kirkossa on ollut sähkövalaistus vuodesta 1923 ja sähkölämmitys vuodesta 1952[6]. Kirkossa on tilaa 480 hengelle.[7]
Urut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon ensimmäiset urut olivat vuodelta 1875, mutta ne uusittiin jo vuonna 1891.[5] Urut ostettiin Kristiinankaupungista Carl Erik Bölingiltä, joka oli mahdollisesti myös niiden rakentaja. Soittimessa oli kuusi huuliäänikertaa yhdellä sormiolla ja liitejalkiolla. Vuonna 1895 ne myytiin 600 markalla Vanajan kirkkoon, josta ne päätyivät vuonna 1912 Seurasaaren ulkoilmamuseon museokirkkoon.[8] Nykyiset urut ovat vuodelta 1971, 21-äänikertaiset[6] ja Kangasalan urkutehtaan rakentamat.[9]
Erillinen kellotapuli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuusulan ensimmäinen kellotapuli oli tehty 1650-luvulla[7]. Nykyinen kellotapuli on rakennettu sen paikalle vuonna 1746[7]. Sen ulkoasu on muuttunut vuosina 1818 ja 1903 tehdyissä korjauksissa[7]. Kirkonkellot ovat vuodelta 1903 ja ne on automatisoitu vuonna 1984[7].
Kirkkotarha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuusulan kirkon ympärillä oleva hautausmaa on ollut käytössä 1640-luvulta 1890-luvulle[10]. Sinne on haudattu muun muassa Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kivi ja taidemaalari Pekka Halonen[11]. Kiven haudalla on J. E. Stenbergin suunnittelema muistomerkki vuodelta 1877[12]. Sankarihautausmaa on perustettu Tuusulan ensimmäisen kirkon paikalle[13] ja sen muistomerkin on suunnitellut kuvanveistäjä Rakel Koivisto, muistomerkki on vuodelta 1953[14].
Nykyisin käytössä oleva hautausmaa on Paijalassa[10].
Aikaisempi kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuusulan ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1643 tuusulalaisten kyllästyttyä pitkiin ja hankaliin kirkkomatkoihin Sipooseen[13]. Riitaa ruotsinkielisen kirkkoherran kanssa aiheutti myös se, ettei jumalanpalveluksia pidetty suomeksi ”kunnolla”[13]. Kirkko syntyi lopulta paikallisesti arvostetun isännän, Nils Stålhanen, avustuksella, mutta itsenäisen seurakunnan aseman ja oman kirkkoherran Tuusula sai vasta kymmenisen vuotta myöhemmin vuonna 1654[13].
Ensimmäinen kirkko oli pieni ja hyvin vaatimaton suorakaiteen muotoinen rakennus, joka ilkeilijöiden mielestä näytti lähes ladolta[13]. Se oli rakennettu nopeasti ja hirsien laadussakin olisi ollut toivomisen varaa[13]. Isonvihan aikana kirkkoa ei kunnostettu ja kirkko olikin laho ja romahdusvaarassa seuraavalla vuosikymmenellä[13]. Se purettiin vuonna 1735, kun uusi kirkko oli valmistunut käyttökuntoon[13].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kirkon historia: Nykyisen kirkon rakentaminen Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ a b c d e f Tuusulan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 24.9.2010. Museovirasto. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ a b c Kirkon historia: Yksinkertainen ristikirkko Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ a b c Kirkon historia: Korjaukset ja muutokset, 1700-luku Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ a b c d e f g h Kirkon historia: Korjaukset ja muutokset, 1800-luku Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k Kirkon historia: Korjaukset ja muutokset, 1900-luku Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ a b c d e Tuusulan kirkko Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 25.3.2016.
- ↑ Asko Rautioaho: Suomen urut/Orglarna i Finland 2006. [Helsinki]: Suomen kanttori-urkuriliitto, 2007. ISBN 978-952-92-1597-3 (nidottu). Sivut 75 , 99 ja 369
- ↑ Tuusulan kirkon urut Tuusulan seurakunta. Viitattu 25.3.2016.
- ↑ a b Kirkon historia: Vanha hautausmaa Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ Kirkon historia: Taiteilijahaudat Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ Aleksis Kivi, Veistokset; Nurmijarvi.fi
- ↑ a b c d e f g h Kirkon historia: Ensimmäinen kirkko Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ Kirkon historia: Sankarihautausmaa Tuusulan seurakunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 26.3.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuusulan kirkko Wikimedia Commonsissa
- Tuusulan seurakunta juhlii. Nykyisen kirkon rakentamisesta kulunut 200 vuotta, Helsingin Sanomat, 19.08.1934, nro 221, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti