Turkiskauppa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albertalainen turkiskauppias 1890-luvulla.

Turkiskauppa on maailmanlaajuinen teollisuuden ala, johon kuuluu eläinten turkiksien keräys ja niiden myyminen. Ennen Pohjois-Amerikan asuttamista, Venäjä oli suurin turkiksien myyjä Länsi-Euroopassa ja Aasiassa. Suurin osa Venäjän viemistä turkiksista oli majavan, suden, ketun, oravan ja jäniksen turkkeja. Amerikan asuttamisen jälkeen majavannahoista tuli tärkeä vientituote, jota kuljetettiin Eurooppaan suuria määriä.[1] Eurooppalaiset hankkivat majavannahkoja ostamalla ja vaihtamalla niitä intiaaneilta. Varsinkin kanadalaiset olivat aktiivisia tässä toiminnassa, ja esimerkiksi Quebec kasvoi juuri turkiskaupan keskukseksi. Majavan karvoista tehtiin huopahattuja, ja majavannahkakauppa kukoisti 1500-luvulta 1800-luvulle. Silloin majavat olivat vähentyneet ja silkkihatut tulleet muotiin.[2]

Turkiskauppaa on käyty esihistorialliselta ajalta asti.lähde? Oravannahan sanotaan olleen suomalaisten ensimmäinen raha.[3] Myöhemmin metsästäjät myivät myös näädän, ketun ja majavan nahkoja.[4] Vuonna 1391 turkulaisporvari Peter van dem Berghellä oli Tallinnassa myynnissä 300 000 suomalaista turkista.[5]

Suomessa on tarhattu kettuja 1910-luvulta ja minkkejä 1930-luvulta asti. Suomalaiset turkikset menevät pääosin vientiin.[6]

  1. Russa and colonial fur trade The Economic History Review, New Series, Vol. 7, No. 3, 1955
  2. History of the Fur Trade (Arkistoitu – Internet Archive) Montana Trappers
  3. Ensimmäiset suomalaiset VILMA
  4. Kemijärven historia (Arkistoitu – Internet Archive) Kemijärvi
  5. Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 416. Gaudeamus, 2015.
  6. Maatilan eläimet[vanhentunut linkki] MTK (s. 16)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.