Tuntematon sotilas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee romaania. Nimen muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Tuntematon sotilas
Kirjailija Väinö Linna
Kansitaiteilija Martti Mykkänen
Genre sotakirjallisuus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 3. joulukuuta 1954
Sivumäärä 477
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tuntematon sotilas on vuonna 1954 ilmestynyt Väinö Linnan kirjoittama sotaromaani, joka kuvaa konekiväärikomppanian kokemuksia jatkosodassa. Esikuvana on Linnan oma sodanaikainen yksikkö, joka kuului eversti Pietari A. Autin komentamaan jalkaväkirykmentti 8:aan (JR 8). Kirja on julkaistu myös alkuperäisessä lyhentämättömässä muodossaan nimellä Sotaromaani (2000).

Tuntematon sotilas on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista suomalaisista kirjoista, ja monet sen hahmoista ovat saavuttaneet aseman suomalaisessa kulttuurissa. Tuntemattoman sotilaan maineeseen ovat vaikuttaneet siitä tehdyt elokuva- ja teatterisovitukset. Kirjan pohjalta on tehty kolme elokuvaa: Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas vuodelta 1955, Rauni Mollbergin ohjaama Tuntematon sotilas vuodelta 1985 ja Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas vuodelta 2017[1].

Myös Martti Mykkäsen suunnittelema kirjan kansikuva, kivääriä kantavan sotilaan valkoinen siluetti, on hyvin tunnettu.[2] Sitä on jäljitelty useiden sotaa käsittelevien suomalaisten kirjojen kansikuvissalähde?.

Synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Björn Landströmin alkuperäinen kansikuva, joka hylättiin viime tingassa.

Väinö Linna alkoi kirjoittaa Tuntematonta sotilasta ollessaan perheineen lomalla vaimonsa äidin Helmi Seurin kotona Maarian kunnan (nykyisin Turun kaupungin) Saramäessä kesällä 1953. Romaanin ensimmäinen lause oli ollut hänen mielessään jo useita vuosia. Ensimmäiset liuskat hän kirjoitti lehtiöön pihakivellä istuen, ja palattuaan kotiin Tampereelle hän jatkoi kirjoittamista kirjoituskoneella.

Perheen muutettua uuteen asuntoon syksyllä 1953 Linna kirjoitti päivätyönsä ohessa siten, että arkipäivisin käsikirjoitusta valmistui keskimäärin kolme liuskaa, pyhisin kuusi. Liuskat hän kirjoitti uudelleen keskimäärin 3–4 kertaa, muutamat kymmeneenkin kertaan. Asiatietoja hän tarkisti ja täydensi sodassa olleilta veljiltään ja JR 8:n asetovereilta.

Käsikirjoitustaan Linna luki silloin tällöin Mäkelän piirin jäsenille, joiden myönteiset kommentit kannustivat ja antoivat hänelle uutta puhtia. Tiivis kirjoittaminen väkevän mustan kahvin ja tupakan voimalla rasitti kuitenkin Linnan terveyttä siinä määrin, että hän joutui kesällä 1954 muutamaksi päiväksi sairaalahoitoon. Linna antoi käsikirjoitukselleen alun perin nimeksi Sotaromaani, mutta kirjailijaystävänsä Veikko Pihlajamäen ehdotuksesta hän muutti sen Tuntemattomaksi sotilaaksi.[3]

Linna lähetti käsikirjoituksen WSOY:lle 26. syyskuuta 1954 ja kirjoitti saatekirjeessään: ”Nyt on kustantajan luo matkalla parikymmentä sellaista miestä, ettei heidän veroistaan joukkoa ole koskaan kavunnut Werner Söderströmin kunnianarvoisia portaita.” Ensimmäisenä käsikirjoituksen luki kustannustoimittaja Mikko Kilpi, joka antoi siitä hyvin kielteisen lausunnon. Myös kirjallinen johtaja Eino E. Suolahti katsoi, ettei käsikirjoitusta voinut julkaista ainakaan sellaisenaan. On uskottu, ettei Suolahti lukenut käsikirjoitusta lainkaan, koska se lojui hänen työpöydällään useita päiviä koskemattoman näköisenä ja koska hän luotti täysin Kilven mielipiteisiin. Sen sijaan WSOY:n pääjohtaja Yrjö Jäntti ja hänen isänsä Jalmari Jäntti asettuivat käsikirjoitukseen tutustuttuaan varauksetta teoksen julkaisemisen kannalle. Tuntemattomasta sotilaasta otettiin varovasti vain 4 300 kappaleen ensipainos.[4]

Alkuperäisen kansikuvan suunnitteli Björn Landström. Yrjö Jäntin mielestä kansi muistutti kuitenkin liikaa erästä toista uutuuskirjaa, ja Martti Mykkänen suunnitteli nopeasti uuden kansikuvan.[5] Toimittaja Ville Hännisen mukaan Mykkäsen suunnittelema kansikuva ja kirjan menestys käynnistivät modernistisen kauden suomalaisessa kirja- ja julistesuunnittelussa.[6]

Vielä teoksen lähtiessä markkinoille Eino E. Suolahti ei uskonut sen saavuttavan kovin suurta menekkiä, koska jo aikaisempina vuosina oli ilmestynyt suuri määrä sotakirjoja eikä mikään niistä ollut saavuttanut erityisen korkeita myyntilukuja.[7]

Tuntemattoman sotilaan tarkaksi julkaisupäiväksi on kaksi vaihtoehtoa. Teos tuli yleisön saataville kirjakauppoihin 3. joulukuuta 1954. Toisaalta julkaisupäivänä voidaan pitää myös 26. marraskuuta 1954, sillä tuolloin valmistuivat Tuntemattoman sotilaan ensimmäiset nidotut kappaleet, jotka postitettiin lehtien kirjallisuusarvostelijoille vielä saman päivän aikana.[8]

Keskeiset henkilöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Upseeristo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vänrikki (myöh. luutnantti) Vilho Koskela: yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta. Vaitelias kansanmies ja erittäin pätevä, miestensä ihannoima johtaja. Tuntee kuuluvansa enemmän miehistön kuin upseerien joukkoon ja lyökin humalassa yhtä jälkimmäisistä. Kaatuu kesällä 1944 tuhotessaan panssaria kasapanoksella. Koskelan suora esikuva on Väinö Linnan oman todistuksen mukaan ollut nilsiäläinen Einari Kokkonen, joka ei kaatunut sodassa, toisin kuin Koskela[9].
  • Vänrikki (myöh. luutnantti ja kapteeni) Jorma Kariluoto: Konekiväärikomppanian kanssa toimivan jalkaväkiosaston joukkueenjohtaja, sittemmin komppanianpäällikkö. Idealistinen ja naiivi porvarisperheen poika, joka on ammentanut aatteensa kansallisromanttisesta propagandasta.lähde? Joutuu sodan aikana vähä vähältä luopumaan idealismistaan ja kasvaa samalla pelokkaasta nuorukaisesta urheaksi päälliköksi. Kaatuu vastahyökkäystä johtaessaan kesällä 1944.
  • Luutnantti (myöh. kapteeni ja majuri) Lammio: yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta, kohoaa kapteeni Kaarnan kaaduttua komppanianpäälliköksi. Ylimielinen ja pedantti helsinkiläinen ammattiupseeri, jolta puuttuvat ihmisten johtamiseen tarvittavat ominaisuudet. Vaatii jatkuvasti tiukkaa kuria ja ajautuu siksi riitoihin useiden alaistensa, varsinkin Lehdon, Rokan, Honkajoen ja Korpelan kanssa. Selviää sodasta.
  • Kapteeni Kaarna: iäkäs ja kokenut jääkäriupseeri ja konekiväärikomppanian alkuperäinen päällikkö. Isähahmo miehilleen, ja jopa alokkaiden arvostama mies. Kaatuu komppanian ensimmäisessä taistelussa kesällä 1941. Hahmon esikuva oli jääkärikapteeni Toivo Kärnä.[10]
  • Majuri Sarastie: pataljoonan komentaja. Sarastie pitää itseään sivistyneenä esimerkiksi Karjulaan verrattuna. Kaatuu kesällä 1944 neuvostoliittolaisten vallatessa Sarastien komentopaikan.
  • Everstiluutnantti Uuno Eemeli Karjula: talvisodassa kunnostautunut ammattiupseeri, jonka johtamaan osasto Karjulaan konekiväärikomppania sodan lopputaisteluiden aikana liitetään. Karkea mies, joka puhuu aina miltei huutamalla ja on taipuvainen raivokohtauksiin. Kesällä 1944 hän ampuu raivonpuuskassa sotamies Viirilän pysäyttääkseen miesten joukkopaon, mutta haavoittuu itse vakavasti hetkeä myöhemmin.
  • Vänrikki Jalovaara: kotirintamalta palaava upseeri, joka määrätään kolmannen joukkueen joukkueenjohtajaksi aivan sodan lopussa Koskelan kaaduttua. Yrittää pitää aluksi kuria ja järjestystä, mutta kokee myöhemmin sen olevan turhaa. Kypsyy lopulta komppanian parhaimmaksi upseeriksi.lähde?
  • Luutnantti Ville Autio: on rauhallinen, luja nuori aktiiviupseeri, joka on hyvän päällikön maineessa. Hän on myös erittäin pätevä, ja hänellä on ihailtavat hermot. Kaatuu syksyllä 1941 hyökkäysvaiheen lopussa pikakiväärin luodin lävistämänä.lähde?

Teoksessa esiintyy yhden kerran ja pikaisesti myös JR 8:n komentaja eversti Pietari Autti, mutta henkilöiden fiktiotaustan idean mukaisesti nimettömänä rykmentin komentajana. Tämän kohtauksen tilanteen Autti on itse kokenut sodanaikaisessa elämässään.lähde?

Aliupseeristo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Mikko Kivinen Mäkilänä ja Ilkka Heiskanen Hietasena Pyynikin kesäteatteriin Tuntemattoman sotilaan esityksessä 1997.
  • Alikersantti Antero Rokka: kannakselainen maanviljelijä, alati äänessä oleva pirteä vanhempi reserviläinen, joka saapuu täydennyksenä syksyllä 1941. Komppanian paras sotilas, joka muun muassa tuhoaa yksin kokonaisen neuvostoliittolaisen joukkueen ja ottaa vangiksi puna-armeijan kapteenin. Rokka on kuitenkin piittaamaton armeijan kurista, mikä johtaa jatkuviin yhteenottoihin komppanianpäällikkö Lammion kanssa – ja Lammion mukaan estää Rokkaa saamasta Mannerheim-ristiä. Haavoittuu kesällä 1944 lapaan, mutta selviää. Rokan esikuva on samassa komppaniassa Väinö Linnan kanssa palvellut alikersantti Viljam Pylkäs.
  • Alikersantti (myöh. kersantti) Urho Hietanen: optimistinen ja maanläheinen varsinaissuomalainen aliupseeri, joka suhtautuu muihin ihmisiin, myös vihollisiin, välittömästi ja hyväntahtoisesti. Rohkea soturi, joka ylenee kersantiksi tuhottuaan panssarivaunun miinalla. Haavoittuu kesän 1944 taisteluissa vakavasti menettäen molemmat silmänsä ja kaatuu pian tämän jälkeen häntä kuljettaneen ambulanssin joutuessa vihollisen väijytykseen.
  • Alikersantti Yrjö Lahtinen: juro ja hapan pohjoishämäläinen kommunisti, joka pitää hyökkäyssotaa pelkkänä rosvoretkenä ja ihailee ääneen Neuvostoliittoa. On silti yksi parhaista taistelijoista ja suorittaa tehtävänsä tunnollisesti. Kaatuu kevättalvella 1942 konekivääriä pelastaessaan.
  • Alikersantti Lehto: synkkä ja äärimmäisen kova tamperelainen aliupseeri, joka osoittaa säälimätöntä vihaa kaikenlaista heikkoutta ja ”henkevyyttä” kohtaan. Joutuu ilmiriitaan kapteeni Lammion kanssa jäätyään kiinni luvattomasta poistumisesta ja muonavarkaudesta. Syyllistyy julmuuksiin, kuten antautuneen sotavangin ampumiseen, mutta ei joudu vastuuseen. Haavoittuu vaikeasti syksyllä 1941 edetessään pimeässä halki vihollisen miehitykseen ja tappaa tuskissaan itsensä omalla aseellaan.
  • Alikersantti Mäkilä: äärimmäisen saita laihialainen talousaliupseeri, joka pihtaa varusesineitä melkein henkensä kaupalla ja on sen vuoksi epäsuosittu sotamiesten keskuudessa. Harras uskovainen ja tarpeen vaatiessa rohkeakin mies. Kaatuu kranaatti-iskussa kesällä 1944 viedessään ruokaa etulinjaan.
  • Vääpeli Korsumäki: iäkäs kantavääpeli, joka suhtautuu asioihin maanläheisesti ja hoitaa työnsä hyvin. Kaatuu syksyllä 1941 ilmahyökkäyksessä.
  • Ylikersantti (myöh. vääpeli) Sinkkonen: kanta-aliupseeri, joka saapuu Korsumäen kuoleman jälkeen tämän tilalle. Painottaa kuria ja ohjesääntöjä Lammion tyyliin. Järjestyneisiin kasarmioloihin tottuneena ei pysty hoitamaan huoltotoimintaa sodan kaoottisissa oloissa, vaan huolto jää Mäkilän ja Lammion osaamisen varaan. Selviää sodasta.
  • Alikersantti Mielonen: hieman tärkeilevä taistelulähettialiupseeri. Joutuu usein tuomaan miehille ikävän tiedon määräyksestä lähteä uudelleen liikkeelle, minkä takia joutuu suureen epäsuosioon miehistön keskuudessa. Selviää sodasta.

Miehistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
  • Sotamies (myöh. korpraali ja alikersantti) Vanhala: alati hihittelevä, kaikkiin asioihin huumorilla suhtautuva mies, jolle erityisesti propaganda, sekä neuvostoliittolaisten että suomalaisten, on suuri ilon lähde. Tosipaikan tullen rohkea taistelija, joka ylenee aivan sodan loppuvaiheessa alikersantiksi. Selviää sodasta.
  • Sotamies Rahikainen: hieman viheliäinen ja ilkikurinen pohjoiskarjalainen ”lunki ja pinnari” naistenmies. Taitavana kauppamiehenä toimii joukkueensa epävirallisena muonanhankkijana. Välttelee joutumista ”kuulan tielle” eli taistelun keskelle ja selviää sodasta täysin naarmuitta.
  • Sotamies Aarne Honkajoki: omalaatuinen miekkonen, joka kuljeskelee rintamalla kaaripyssyn kanssa ja käyttää vapaa-aikansa ikiliikkujan keksimiseen. Saapuu joukkueeseen täydennysmiehenä kesällä 1942. On ottanut yleisen hauskuuttajan roolin olemalla suhtautumatta mihinkään vakavasti ja kiertelee korsuissa esittämässä esimiesten mielestä sodanjohtoa irvailevia näkemyksiä, mikä vie hänet ongelmiin kapteeni Lammion kanssa. Liittyy käpykaartiinkin kesän 1944 perääntymisvaiheessa, mutta palaa joukkueeseensa ja kunnostautuu varsinkin viimeisissä taisteluissa. Selviää sodasta.
  • Sotamies Susi: Antero Rokan naapuri ja pakkitoveri jo talvisodan ajoilta. Hiljainen kannakselainen, joka on kuin kumppaninsa varjo, ei tee mitään omin päin ja antaa yleensä Rokan puhuakin puolestaan. Haavoittuu kesällä 1944 samassa taistelussa kuin Rokka.
  • Sotamies (myöh. korpraali ja alikersantti) Määttä: vaitonainen ja eleetön kainuulainen pikkumies, joka valittamatta ja väsymättä hoitaa kaikki saamansa tehtävät. Tekniikasta kiinnostunut. Kohoaa sodan mittaan rivimiehestä ryhmänjohtajaksi. Selviää sodasta.
  • Sotamies Riitaoja: arka ja heikko keskisuomalainen nuorukainen, joka joutuu kovan Lehdon simputtamaksi, koska uskaltaa ja jaksaa vähemmän kuin muut. Ei suoriudu tehtävästään eli ammuslaatikoiden kantamisesta, koska joutuu taistelun keskellä aina hallitsemattomaan paniikkiin. Kaatuu syksyllä 1941 samassa väijytyksessä kuin Lehto.
  • Sotamies Asumaniemi: nuori helsinkiläinen täydennysmies ja taitava taistelija, joka ei pelkää mitään ja pitää sotaa eräänlaisena urheilukilpailuna oikeastaan uskomatta, että hän itse voisi kuolla. Kaatuu kesällä 1944 viimeisissä taisteluissa romaanin viimeisenä kaatuneena.
  • Sotamies Salo: naiivi ja yksinkertainen keskipohjalainen mies, joka uskoo loppuun asti sodan oikeutukseen ja ottaa todesta sotapropagandan, vaikka muut sille nauravatkin. Soturina hän on lähinnä keskinkertainen. Tajutessaan sodan olevan hävitty hän uhraa itsensä ilmahyökkäyksessä kesällä 1944, minkä seurauksena haavoittuu ja menettää jalkansa mutta jää henkiin. Tämän seurauksena kaikille jää Salosta mielikuva rohkeana miehenä, jollaisena häntä ei aiemmin kukaan pitänyt.
  • Sotamies Viirilä: täysin ruokoton, hävytön ja mistään säännöistä piittaamaton resupekka, joka on kuitenkin samalla ilmiömäinen konepistoolimies ja aina vapaaehtoinen tunnustelijaksi. Hän on irvikuva sotilaasta, mutta silti erinomainen sellainen – ja näin suunnaton päänvaiva esimiehilleen. Viirilä vitsailee vielä silloinkin, kun jopa Rokka vakavoituu. Everstiluutnantti Karjula ampuu Viirilän kesällä 1944 rangaistuksena ”karkuruudesta”. Edvin Laine ei ottanut Viirilää ohjaamaansa Tuntematon sotilas -elokuvaan ja välttyi näin kuvaamasta tämän teloittamisen. Sen sijaan Rauni Mollbergin elokuvassa Viirilän roolissa oli Erkki Hetta.
  • Sotamies Ukkola: keskipohjalainen hyväkuntoinen ja reipas, joskin keskinkertainen sotilas. Kuuluu Kariluodon kiväärijoukkueeseen. Haavoittuu kesän 1944 suurhyökkäyksessä ja ampuu itsensä Sihvosen kiväärillä.
  • Sotamies Sihvonen: naiivi, parhaimmillaan keskinkertainen sotamies, puhelias mutta säikky, koheltaja ja hieman hidas. Selviää sodasta.
  • Sotamies Korpela: täydennysmiehenä rintamalle tuotu yli neljänkymmenen vuoden ikäinen nostomies, joka esiintyy kirjan loppupuolella. Hän on misantrooppi ja suhtautuu sekä esimiehiin, lottiin että palvelustovereihin katkerana ja vihaisena. Kaatuu pelastaessaan kuormahevosta ilmahyökkäyksen keskellä.
  • Sotamies Hauhia: naiivi, innokas ja rintamalle tullessaan kokematon sotamies, joka tulee joukkoon täydennysmiehenä kesällä 1942. Haluaa osoittaa rohkeutensa ja sortuu varomattomuuteen, minkä seurauksena kaatuu jo ensimmäisessä vartiovuorossaan vihollisen tarkka-ampujan naruttamana.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Teloituskohtaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin yhdeksännen luvun alun teloituskohtaus perustuu tositapaukseen. Romaanin mukaan kaksi suomalaista sotilasta teloitettiin pikaoikeudenkäynnin jälkeen, koska he olivat poistuneet luvatta vartiopaikaltaan ja kieltäytyneet palaamasta sinne. Kohtauksen esikuvana ollut, jatkosodan hyökkäysvaiheessa ainutkertainen ja tarkasti dokumentoitu tapaus sattui 20. joulukuuta 1941 (Väinö Linnan syntymäpäivänä) Baranin kylässä lähellä Syväriä.[11][12]

Kaksi Väinö Linnan naapurirykmentissä Jalkaväkirykmentti 9:ssä taistellutta sotilasta – korpraali ja sotamies – kieltäytyi jatkamasta taistelua väsymyksen, hirvittävän kylmyyden ja hermojen pettämisen vuoksi. Alun perin kieltäytyjiä oli ollut noin 50, mutta vain nämä kaksi olivat pysyneet kannassaan. Poliittisia syitä kieltäytymiseen ei kummallakaan ollut. Miehet tuomittiin pikaoikeudenkäynnissä kuolemaan, eikä tuomioita suostuttu kumoamaan. Divisioonan komentaja kenraali Antero Svensson ei suostunut edes lykkäämään toimeenpanoa, sillä jos se olisi mennyt yli vuorokauden, asia olisi pitänyt käsitellä uudelleen sotaylioikeudessa.[11][12]

Tuomio poikkesi jyrkästi siihenastisesta käytännöstä. Aiemmin syksyllä oli vastaavissa tapauksissa langetettu kuritushuonetuomioita. Lisäksi teloituksia ei edes yritetty salata, vaan päinvastoin niistä tiedotettiin tehokkaasti, koska tapauksesta haluttiin varoittava esimerkki.[13][12]

Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin mukaan syksyn 1941 aikana lisääntynyt sotilaskarkuruus ja tottelemattomuus – esimerkiksi 216 joukkokieltäytymisestä määrättyä kuritushuonetuomiota Jalkaväkirykmentti 29:ssä aikaisemmin syksyllä – oli alkanut huolestuttaa korkeinta upseeristoa, jonka mitta oli nyt täyttynyt. Virallisen ilmoituksen mukaan teloituksilla oli ”erittäin terveellinen vaikutus kuriin”, eikä karkuruutta tai niskoittelua enää sen jälkeen esiintynyt. Päätökseen pettyneen Linnan mielestä sen vaikutus sotilaiden mielialaan oli päinvastainen. Jaakko Syrjän mukaan ”tämä oli täysin uusi ajatus miehille, jotka olivat ehkä purnanneet nälkää, levon puutetta ja tyhmää tai väärää käskyä vastaan, mutta olivat silti taistelleet tosissaan ja olleet maansa puolesta motivoituneita”. Tapauksen aiheuttama järkytys kuvastuu sittemmin monessa kohdin romaania.[13][12]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuntematon sotilas ravisteli melko voimakkaasti ilmestymisajankohtansa suomalaista kulttuuri-ilmapiiriä. Väinö Linna itse piti teostaan vastavetona sivistyneistön runebergiläiselle näkemykselle Suomen kansasta. Teoksen vastaanotto oli kaksijakoinen: muun muassa ylemmän upseeriston mielestä sen katsottiin antavan virheellisen kuvan lähihistoriasta, kun taas sen suosio laajan yleisön keskuudessa osoitti koristelemattoman realismin saavuttavan vastakaikua.[14]

Kuuluisin Tuntematonta sotilasta kriittisesti tarkastellut arvio oli Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikon Toini Havun kirjoitus otsikolla ”Purnaajan sota”. Havu vertasi Tuntematonta sotilasta aiemmin samana vuonna ilmestyneeseen Jussi Talven romaaniin Ystäviä ja vihollisia.[15][16]

Samansävyisen kritiikin (”Tuntemattomaksi maalattu sotilas”) teoksesta esitti Ilta-Sanomissa majuri Pauli Marttina, joka päätti kirjoituksensa toteamukseen: ”Aika velikulta. Meinaan toi tekijä khi...khi...!”[17]lähde tarkemmin? Siteeraus on peräisin itse romaanista, joka päättyy sanoihin: "Aika velikultia". Kyösti Niemelä pohtii lausahduksen ongelmaa artikkelissaan Parnassossa (3/2024). Hän pitää sen syynä sitä, että sota on ohi, velikullat ja lausahdusta edeltävät sanat hyväntahtoisesta auringosta kuuluvat rauhan ajan maailmaan ja kuvaavat sodan päättymistä muuttuvan tyylin tasolla. Kirjalle olisivat jotkut toivoneet toisenlaista loppua, Tommi Melender Jalovaaran itkua ja tuskaisia sanoja, Ilkka Malmberg taas Määtän ja hulluksi tulleen nostomiehen painikohtausta. Kirjasta tehdyissä elokuvissa ei Linnan hitaasti himmenevää lopetusta ole käytetty, ja Niemelän mukaan syystä: kirjan viimeisiä kappaleita on vaikea siirtää elokuvaan, koska repliikki saisi liian suuren painoarvon.[18]

Helsingin Sanomien poliittinen pilapiirtäjä Kari Suomalainen rinnasti Runebergin ja Linnan kommentein:

»On olemassa kahdenlaisia kirjailijoita: toiset luovat ravasta ihanteita (Vänrikki Stoolin tarinat) ja toiset tekevät ihanteista rapaa (Tuntematon sotilas). – – Kukin voi sitten oman luonteensa mukaisesti valita, kumpi valhe häntä enemmän miellyttää.»

Lukuharrastuksestaan mutta myös vahvasta isänmaallisuudestaan tunnetun Suomalaisen asennetta kuvasi, ettei hän koskaan lukenut Tuntematonta sotilasta.[19] Teoksen nostattamassa ”kirjallisessa jatkosodassa” myös sen puolustajat korottivat äänensä: esimerkiksi sota-aikana sotilaspastorina toiminut kirkkoherra Voitto Viro totesi Kotimaa-lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan (”Suomalainen Iliadi”): ”Tässä meillä on suomalaisen sotilaan eepos.”[20]lähde tarkemmin?

Eräs kriitikkoselvennä laski sivumäärät, jotka Väinö Linna on Tuntemattomassa sotilaassa käyttänyt sodan eri vaiheiden kuvaamiseen. Laskelman mukaan lähtö- ja hyökkäysvaihe vie kirjasta yli kolme kertaa enemmän sivuja (288) kuin asemasotavaihe (88), joka kuitenkin oli ajallisesti viisi kertaa pitempi.[21] Linna itse oli mukana molemmissa, toisin kuin perääntymisvaiheessa, koska hänet komennettiin kesällä 1943 varusmieskouluttajaksi ensin Tammelan Mustialaan, myöhemmin Miehikkälään.[22] Syrjän mukaan sodan eri vaiheiden kuvausten sivumäärien suhde ei johdu niinkään siitä, ettei Linna ollut mukana perääntymisvaiheessa, vaan ennen kaikkea niiden luonne-eroista. Varsinkin sodan perääntymisvaihe oli ajallisesti lyhyt, mutta sen kuvaus on dramaattinen, nopeatempoinen ja paljon sisältävä. Väinö Linna sai tarkat selostukset perääntymisvaiheen tapahtumista siinä mukana olleilta JR 8:n asetovereilta Viljam Pylkäkseltä ja Paavo Tanskilta sekä kahdelta veljeltään.[23]

Teoksen ensi painos myytiin loppuun miltei saman tien, ja siitä otettiin heti uusi painos. Vuoden 1955 aikana sitä myytiin 161 000 kappaletta. Sanomalehdissä Tuntemattomasta sotilaasta laskettiin kirjoitetun liki 300 palstametriä.[24] Aamulehden kulttuuritoimittajan, toimituspäällikkö Erkka Lehtolan mukaan Väinö Linnasta tuli Tuntemattoman sotilaan ansiosta julkisuuden henkilö nopeammin kuin kenestäkään suomalaisesta kirjailijasta ennen häntä.[25] Näin Linna saattoi siirtyä vapaaksi kirjailijaksi, ja hänen suosionsa oli jo ennalta taattu Täällä Pohjantähden alla -trilogian ilmestyessä 1960-luvun alussa.[24] Vuoteen 2004 mennessä, jolloin Tuntemattoman sotilaan ilmestymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta, teosta oli painettu 615 000 kappaletta, mihin sisältyvät Kootut teokset II (5 000 kpl), englanninkielinen käännös The Unknown Soldier (27 000 kpl), Seura-lehden itsenäisyyden juhlavuoden 1967 erikoispainos (6 000 kpl) ja Suuren Suomalaisen Kirjakerhon painos (5 000 kpl). Jos mukaan lasketaan vielä alkuperäisversio Sotaromaani, painosmäärä nousee yli 700 000 kappaleeseen. Tuntemattomasta sotilaasta oli vuoteen 2004 mennessä otettu 60 painosta.[26]

Åbo Akademissa vuonna 1964 pitämässään esitelmässä Väinö Linna pohti Tuntemattoman sotilaan suosion syitä itse. Hän arveli, ettei teosta ostettu pelkästään sen sisältämien kirousten ja uskallettujen juttujen vuoksi, joihin kritiikki oli kiinnittänyt runsaasti huomiota:

»Kirouksia ja uskallettuja juttuja on kuitenkin julkaistu ennen minua ja varsinkin minun jälkeeni, mutta samoihin levikkilukuihin ei ole päästy. Niin hyväksi kirjailijaksikaan ei kehtaa itseään kutsua, että levikin salaisuus siinä olisi. Yhtä vähän voi levikkiä selittää kirjan huonoudella, koska huonoja kirjoja on julkaistu paljon ilman suurta levikkiä. Jokin muu syy siis täytyy olla. Olen koettanut sitä itsekin ajatella ja tullut siihen tulokseen, että Runebergillä on kuin onkin osuutensa tuohon levikkiin. Suomen kansa ei ole viihtynyt noissa numero viistoista Stoltin vaatteissa, vaan ne ovat ahdistaneet ja kiristäneet. Runeberg vaati ihmisiltä liikaa, tai oikeammin sanoen hänen nimissään vaadittiin ihmisiltä liikaa. Minä päästin heidät noista kiristävistä vaatteista ja siitä johtuu kirjojeni suosio. Olen koettanut hyväksyä ihmiset täysien kansalaisoikeuksien perusteella, enkä ole pyrkinyt taputtamaan heitä päähän, vaan olen seisonut heidän rinnallaan. – – Tuntemattomassa sotilaassa minä annoin sitä paitsi suomalaiselle sotilaalle jotakin, jonka Runeberg oli unohtanut hänelle antaa, nimittäin pään."[24]»

Käännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuntematon sotilas oli vuoteen 2015 mennessä käännetty 23 kielelle.[27] Huhtikuussa 2015 ilmestyi brittiläisessä Penguin Classics -sarjassa romaanista uusi englanninkielinen käännös Unknown Soldiers, tekijänä yhdysvaltalainen kirjallisuudentutkija Liesl Yamaguchi. Aikaisempaa englanninnosta The Unknown Soldier vuodelta 1955 on pidetty heikkolaatuisena.[28] Sen ongelmaksi on paljastunut Alex Matsonin valmiin käännöksen repostelu kustantamossa, ja siksi Matson halusi nimensä jätettäväksi pois.[29][30] Yamaguchin vuoden 2015 käännöstä on pidetty edeltäjäänsä onnistuneempana, joskin joitakin käännöksen kotouttamisstrategioita – kuten amerikanenglantilaisia puhekielisyyksiä – on myös kritisoitu.[31]

Linna suostui aikoinaan V. A. Koskenniemen toivomuksesta käännöksiin tehtäviin muutoksiin – ”psyykkisten paineiden alla”, kuten Linna sanoi. Hän kirjoitti esimerkiksi ruotsalaisille lottahahmonsa hyveellisemmäksi. Nils-Börje Stormbomin ruotsinnosta on kaiken kaikkiaan kyllä kiitetty.[30]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan pohjalta on tehty kolme samannimistä elokuvaa, Edvin Laineen ohjaama vuonna 1955, Rauni Mollbergin ohjaama vuonna 1985 ja Aku Louhimiehen ohjaama vuonna 2017. Laineen pyynnöstä Linna kirjoitti jokaiselle pääosan esittäjälle lyhyen luonnehdinnan kyseisestä roolihenkilöstä.[32]

Romaanin lyhentämättömästä alkuperäisestä versiosta Sotaromaanista on tehty elokuva, joka sai ensi-iltansa lokakuussa 2017, Suomen itsenäisyyden juhlavuonna. Ohjaaja on Aku Louhimies. Kun tieto vuoti julkisuuteen, asianosaiset aluksi kielsivät tiedon. Myöhemmin Linnan oikeuksienomistajat ja Louhimies vahvistivat tiedon yhteisellä tiedotteella. Elokuva on saanut Elokuvasäätiöltä 30 000 euroa kehittämistukea. Julkisuudessa on laskettu elokuvan budjettiarvioksi 4-5 miljoonaa euroa.[33] Elokuvan ensimmäinen teaser-traileri julkaistiin 26. lokakuuta 2016, lähes tarkalleen vuosi ennen suunniteltua ensi-iltaa.[34]

Teatteriversiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatteriesitys Pyynikillä Tampereella vuonna 1964. Vasemmalla Mikko Majanlahden Suen Tassu, keskellä Tapio Hämäläisen Rokka ja oikealla Helge Heralan Lammio.

Pyynikin kesäteatterissa sai vuonna 1961 ensi-iltansa Edvin Laineen ohjaama teatterisovitus Tuntemattomasta sotilaasta, kuusi vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen. Näytelmässä oli mukana monia elokuvan näyttelijöitä, muun muassa Kosti Klemelä, Veikko Sinisalo, Åke Lindman, Matti Ranin, Aarne Laine ja Olavi Ahonen. Rokkana nähtiin Tapio Hämäläinen ja Hietasena Matti Varjo, poiketen elokuvan näyttelijöistä. Esityksestä tuli Suomen kaikkien aikojen katsotuin kesäteatterinäytelmä: sitä esitettiin yhdeksänä kesänä, ja se keräsi yhteensä lähes 350 000 katsojaa. Antti Litja kertoo kirjassaan hauskasti, että tuohon aikaan Pyynikin kesäteatteria kutsuttiin setäteatteriksi nimenomaan sen takia, että suurin osa näyttelijöistä oli samoja kuin eloķuvaversiossa.lähde?

Jouko Turkka ohjasi Tuntemattoman sotilaan teatteriin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran Joensuun kaupunginteatteriin 1971 ja kahdeksan vuotta myöhemmin 1979 Helsingin Kaupunginteatteriin. Jälkimmäisen ensi-ilta oli 5. joulukuuta 1979 suurella näyttämöllä. Rooleissa nähtiin muun muassa Kalevi Kahra, Pekka Laiho, Esa Pakarinen Jr, Matti Pellonpää, Jukka-Pekka Palo, Kari Väänänen ja Eija Ahvo. Näytelmä esitettiin Helsingissä 93 kertaa ja esityksen näki yhteensä yli 76 000 katsojaa.[35]

Tuntematon sotilas palasi Pyynikin kesäteatteriin vuonna 1997. Esityksen dramatisoi Panu Rajala, ja sen ohjasi Kalle Holmberg. Rooleissa olivat muiden muassa Ilkka Heiskanen, Kari Heiskanen, Pertti Sveholm, Mikko Kivinen, Hannu Valtonen, Pekka Valkeejärvi, Oskari Katajisto, Taisto Reimaluoto ja Antti Virmavirta. Ylen haastattelussa Panu Rajala sanoi Tuntemattoman sotilaan antaneen aihetta niin moniin erilaisiin tulkintoihin, että jo se oli suuren taideteoksen merkki.[36]

Tamperelainen ammattiteatteriryhmä Teatteri Kuusi toteutti kesällä 2003 Tuntemattoman sotilaan Längelmäelle. Näytelmän dramatisoi Väinö Linnan Sotaromaanin pohjalta Ville Virkkunen, joka myös ohjasi näytelmän. Esityksen lavasti Tuomo Nakari, puvusti Pirjo Korpela ja musiikin sävelsi Toni Jalkanen. Rooleissa nähtiin mm. Teemu Lehtilä, Hans Stigzelius, Samuli Muje, Janne Kallioniemi, Jouni Henttu, Ville Orttenvuori, Katri Häti, Arto Murtonen, Jari Leppänen. Esityksiä kesän aikana oli 16 ja keräsi katsojia n. 4500.lähde?

Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti oman tulkintansa Tuntemattomasta sotilaasta Suomenlinnan kesäteatterissa kesällä 2007. Esityksen dramatisoi ja ohjasi Mika Myllyaho ja rooleissa olivat muiden muassa Aku Hirviniemi, Janne Hyytiäinen, Juho Milonoff, Turkka Mastomäki ja Taisto Oksanen. Versio kiinnosti yleisöä niin, että kaikki esitykset myytiin loppuun jo ennen ensi-iltaa. Kesäksi 2008 Myllyaho muokkasi esitystä niin, että se oli etääntynyt yhä kauemmas Väinö Linnan alkuperäisistä näkemyksistä.[36]

Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä sai 28. marraskuuta 2007 ensi-iltansa näytelmäkirjailija-ohjaaja Kristian Smedsin sovittama ja ohjaama Tuntemattoman sotilaan versio. Versio oli Kansallisteatterin Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlanäytelmä. Siitä on tehty myös televisioversio, joka on esitetty Yle Teemalla.lähde?

Tuntematon sotilas on sovitettu teatteriin lukuisia kertoja myöhemminkin, esimerkiksi Mikkelin teatterissa on esitetty monologiversio Tuntemattomasta sotilaasta.[37].

Ooppera

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kansallisoopperassa kantaesitettiin vuonna 1967 Edvin Laineen ohjaama Tauno Pylkkäsen ooppera Tuntematon sotilas. Sen jälkeen se on esitetty ulkoilmaversiona Imatralla 1998 sekä Oulussa 2014, jolloin ohjaaja oli Lauri Maijala.[38]

Kuunnelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kuunnelmaversion sotaromaanista ohjasi Saulo Haarla vuonna 1966. Kuunnelmasarja oli kaikkiaan 19-osainen ja lähes 16 tuntia pitkä. Yle Tallennemyynti julkaisi kuunnelmasarjasta 10 CD:n kokoelman.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tässä he ovat - uuden Tuntemattoman sotilaan näyttelijät on valittu! Eero Aho Rokkana, Aku Hirviniemi Hietasena... iltalehti.fi. Viitattu 2.11.2016.
  2. ↑ Veriroiskeinen koivunkylki voitti HS:n Tuntematon sotilas –kansiäänestyksen. (Arkistoitu – Internet Archive) hs.fi.
  3. ↑ Virtaranta, Pertti: Kynällä kylmällä – kädellä lämpimällä: muistiinpanoja tapauksista ja tapaamisista, s. 316–317. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993. ISBN 951-717-747-X
  4. ↑ Talvio, Pirjo (toim.): Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 68–70. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20697-0
  5. ↑ Häggman, Kai: Avarammille aloille, väljemmille vesille: Werner Söderström Osakeyhtiö 1940–2003, s. 214. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27422-4
  6. ↑ Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 127–128. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
  7. ↑ Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 77.
  8. ↑ Helen, Olli: Tunnetko Tuntemattoman?, s. 12. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-00-5.
  9. ↑ Syrjä 2004: 67-68, 316, 333-336.
  10. ↑ Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat 1/16 | Huolehtiva isä vie poikansa sotaan Helsingin Sanomat. 6.12.2006. Viitattu 7.2.2024.
  11. ↑ a b Jatkosota-kronikka, s. 76. Atena, 1991, Helsinki.
  12. ↑ a b c d Teloitetut olivat korpraali Voitto Ahomäki ja sotamies Toivo Mäkelä, molemmat naimattomia ja kotoisin Ilmajoelta Pohjanmaalta. Tapauksen ovat kuvanneet muun muassa kenraali Yrjö Keinonen muistelmateoksessaan Kärkijoukkona Syvärille (1970) ja Jukka L. Mäkelä teoksessaan Marokon Kauhu (1969). Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat, s. 110–111. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2008. ISBN 978-952-5557-13-8
  13. ↑ a b Syrjä 2004, s. 87−88.
  14. ↑ Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen, s. 867–868. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
  15. ↑ Helsingin Sanomat, 19.12.1954
  16. ↑ Antti Vesikko, Kansakunnan resonoivat muistot (pro gradu), s. 281
  17. ↑ Ilta-Sanomat 31.12.1954.
  18. ↑ Kyösti Niemelä, Miksi Tuntematon sotilas loppuu "Aika velikultia"? Parnasso 3/2024, s. 43–45
  19. ↑ Porvali, Seppo: Kari: tasavallan hovinarri, s. 73–74. Helsinki: Kustannusyhtiö Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-10-1 – Kari Suomalaisen piirros Helsingin Sanomissa 30.1.1955.
  20. ↑ Kotimaa-lehti 10.12.1954.
  21. ↑ Syrjä 2004, s. 371.
  22. ↑ Syrjä 2004, s. 107
  23. ↑ Syrjä 2004, s. 371–373.
  24. ↑ a b c Zetterberg (toim.), 1987, s. 868.
  25. ↑ Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua, s. 155.
  26. ↑ Helén, Olli: Tunnetko Tuntemattoman?, s. 12. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-00-5.
  27. ↑ Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käännöstietokanta, (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 3.4.2015
  28. ↑ Majander, Antti: Näin kajahtaa Tuntemattoman sotilaan punakapinalaulu englanniksi – klassikkokirjasta valmistui uusi käännös hs.fi. 22.3.2015. Arkistoitu 9.4.2015. Viitattu 3.4.2015.
    Unknown Soldiers Penguin Classics. Arkistoitu 25.4.2015. Viitattu 27.4.2015. (englanniksi)
  29. ↑ Juri Nummelin: The new English translation of Linna's Unknown Soldiers Pulpetti: short reviews and articles. 9.5.2015. Viitattu 19.5.2015. (englanniksi)
  30. ↑ a b Tommi Melender: Miksi Väinö Linna on out ja Sofi Oksanen in. Image, 17.5.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2015.
  31. ↑ Max Liu: Unknown Soldiers by Vaino Linna; trans. Liesl Yamaguchi, book review. The Independent, 7.5.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2015. (englanniksi)
  32. ↑ Virtaranta 1993, s. 318.
  33. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Sotelokuva tarvitsee nyt miljoonia. Helsingin Sanomat 26.9.2014, s. B 4.
  34. ↑ Tuntematon sotilas -teaser trailer YouTube
  35. ↑ Helsingin Kaupunginteatterin arkisto hkt.fi.
  36. ↑ a b Hilkka Tienhaara: Tuntematon marssi myös näyttämölle. Tuntematon: Iltalehden erikoislehti, s. 62–65. Helsinki: Alma Media Suomi Oy, 2014.
  37. ↑ Mikkelin teatteri - Tuntematon sotilas mikkelinteatteri.fi. Viitattu 13.2.2019.
  38. ↑ Alikersantti Marko Siekkinen, Rokka laulaa taas. Ylen uutiset 19.1.2014

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sihvonen, Jukka: Idiootti ja samurai: Tuntematon sotilas elokuvana. Turku: Eetos, 2009. ISBN 978-952-99461-6-7
  • Helen, Olli: Tunnetko Tuntemattoman? Tampere: Kustannus Oy Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-00-5
  • Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2008. ISBN 978-952-5557-13-8
  • Sarjanen, Petri: Tuntematon Rokka. Revontuli, 2000. ISBN 952-5170-17-9
  • Palmunen, Einar: Shemenskin–Pertjärven taistelut. Karisto, 1966.
  • Arnkil, Antti: Tuntematon Kariluoto. Niin & näin, 2003, nro 3, s. 2–11. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Pylkäs, Viljam – Nuorvala, Kaarlo: Rokka, Kertomus konekiväärimiehen sodasta. Pohjola ja Kumpp., 1955.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuntematon_sotilas&oldid=22816963”