Thomas Dolby

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thomas Dolby

Thomas Dolby (oik. Thomas Morgan Robertson, s. 4. marraskuuta 1958) on brittiläinen muusikko. Hänen isänsä oli historian professori. Taiteilijanimi "Dolby" tulee Dolby Laboratories -yhtiöstä. Tämän lempinimen Thomas Robertson sai ystäviltään, jotka olivat ihmeissään hänen studionsa laitteistosta. Dolby Laboratories ei pitänyt siitä, että Thomas "Dolby" Robertson käytti yhtiön nimeä omana taiteilijanimenään ja nosti kanteen. Joksikin aikaa yhtiö onnistui estämään Robertsonia käyttämästä tavaramerkkiään muutoin kuin etunimensä yhteydessä.

Musiikillinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dolbyn musiikki edustaa synthpopia (Suomessa tunnettu esim. nimellä synapoppi). Hän oli yksi tämän uuden aallon elektronisen alalajin edelläkävijöitä. Dolbyn läpimurtohittejä 1980-luvulla olivat muun muassa "She Blinded Me with Science" ja "Europa and the Pirate Twins".

Vuonna 1985 Thomas Dolby esiintyi Live Aid -konsertissa Lontoossa David Bowien yhtyeen kanssa.

Vuonna 1990 hän osallistui The Wall -hyväntekeväisyyskonserttiin Berliinissä, jonka oli järjestänyt Roger Waters. Dolby soitti koskettimia kappaleessa "Another Brick in the Wall (Part 2)".

Thomas Dolby on myös säveltänyt ja tuottanut musiikkia elokuviin sekä tietokonepeleihin.

Vuonna 2006 Thomas Dolby teki paluun konserttilavoille Sole Inhabitant Tour (Arkistoitu – Internet Archive) -kiertueen muodossa.

Vuonna 2011 Dolby julkaisi tupla-cd:n A Map of the Floating City julkaistuaan sisällön ensin kahtena EP-levynä: "Amerikana", "Oceanea" ja kolmantena nimeltään "Urbanoia", joka oli osa "Map of the Floating City" -verkkopeliä. Levyllä olivat vierailevina artisteina mm. Kevin Armstrong, Matthew Seligman (joista molemmat olivat esiintyneet myös The Flat Earth -levyllä), Dolbyn alkuperäinen bändikaveri Bruce Woolley, Dire Straits -yhtyeen Mark Knopfler, Regina Spektor, Natalie MacMaster, Eddi Reader ja Imogen Heap.

Vuonna 1988 Dolby muutti Englannista Yhdysvaltain Kaliforniaan ja meni naimisiin näyttelijätär Kathleen Bellerin kanssa. Heillä on kolme yhteistä lasta.

Thomas Dolby perusti uransa jälkeen menestyvän yrityksen Beatnik Inc. Se on teknologiayritys, jonka erikoisalaa ovat matkapuhelimien audioformaatit ja soittoäänet kuten esimerkiksi polyfoniset soittoäänet.

Dolbyn musikaalinen lahjakkuus on myös tullut ilmi monissa digitaalisissa soittoäänissä, joita hän on tehnyt satoja mukaan lukien mm. Nokian uuden polyfonisen merkkisoittoäänen. Hän on usein luennoitsijana teknologiakonferensseissa kuten COMDEXissa.

Maaliskuussa 2014 Thomas Dolby nimitettiin professoriksi Yhdysvaltain Baltimoressa sijaitsevaan Johns Hopkinsin yliopistoon.

Dolby julkaisi vuonna 2016 osittain omaelämänkerrallisen kirjan The Speed of Sound: Breaking the Barriers Between Music and Technology: A Memoir[1].

  • Bruce Woolley and the Camera Club (1979)
  • The Golden Age of Wireless (1982)
  • The Flat Earth (1984)
  • Howard The Duck Soundtrack (1986)
  • Music from the Film 'Gothic' (1987)
  • Aliens Ate My Buick (1988)
  • "The Mirror Song" (Toys-elokuvan soundtrackilta, 1992)
  • Astronauts and Heretics (1992)
  • Retrospectacle (kokoelma-albumi, 1994)
  • The Gate to the Mind's Eye (soundtrack ja albumi, 1994)
  • 12x12 (remix-kokoelma, 1999)
  • Forty: Live (2001)
  • One of Our Submarines (remix-kokoelma, 2003)
  • A Map of the Floating City (2011)
  1. Thomas Dolby: The Speed of Sound: Breaking the Barriers Between Music and Technology: A Memoir. Flatiron Books, 11.10.2016. ISBN 9781250071842 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.12.2016). (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]