The Slits

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Slits
The Slits konserttilavalla vuonna 2007.
The Slits konserttilavalla vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa 1976–1982, 2005–2010
Tyylilaji punk rock, post-punk, reggae, maailmanmusiikki, kokeellinen musiikki
Kotipaikka Lontoo, Englanti
Laulukieli Englanti
Levy-yhtiö

Island Records

The Slits oli englantilainen, ensimmäinen pelkästään naisista koostuva punk-yhtye.[1] Se julkaisi kolme studioalbumia ja useita kokoelmia. Yhtye toimi vuosina 1976–1982 ja myöhemmin uudestaan vuosina 2005–2010. Sillä oli merkittävä vaikutus englantilaisen punk-rockin synnyssä.

The Slits auttoi uudistamaan etenkin naisten roolia musiikissa. Yhtye innosti esimerkillään naisia olemaan bändien keulahahmoina ja soittamaan omaa musiikkiaan. The Slits laajensi punkin ilmaisua ammentamalla vaikutteita reggae-musiikista ja maailmanmusiikista.[1]

The Slitsin ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. toukokuuta 1976 laulaja Ari Up ja rumpali Palmolive päättivät perustaa oman punkbändin. He olivat Patti Smithin keikalla Lontoon Roundhouse-klubilla.[1] Bändiin liittyi pian kitaristi Kate Korris, joka keksi yhtyeen nimen. He aloittivat harjoittelun jo seuraavana päivänä. Yhtyeen ensimmäinen basisti oli Suzy Gutsy, mutta hän soitti yhtyeessä vain ensimmäisen vuoden. Tämän jälkeen basistiksi tuli Tessa Pollitt. Hän oli mukana yhtyeen hajoamiseen saakka. The Slitsin keskeinen esikuva ja innoituksen lähde oli Patti Smith, jota ilman bändiä olisi tuskin perustettu. Yhtyeen jäsenet ihailivat myös kaveribändien Sex Pistolsin ja The Clashin musiikkia.[1]

Kate Korris jätti yhtyeen vuonna 1977, ja Viv Albertine tuli hänen tilalle kitaristiksi.[2] Viv Albertine oli soittanut kitaraa The Flowers of Romance -yhtyeessä Sid Viciousin kanssa, mutta Sid erosi liittyäkseen Sex Pistols -yhtyeeseen. Nähtyään The Slitsin esiintyvän Roxy-klubilla Viv ajatteli heidän olevan uskomattomia ja hän päätti liittyä yhtyeeseen.[1]

Yhteistyö The Clashin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näinä alkuaikoina The Slits keikkaili ahkerasti The Clash -yhtyeen kanssa.[2] The Slits oli mukana esimerkiksi The Clashin White Riot -kiertueelle yhdessä The Jamin, Buzzcocksin ja Subway Sectin kanssa. Tämä johtui osittain siitä, että rumpali Palmolive oli The Clashin laulajan Joe Strummerin silloinen tyttöystävä. The Slits myös harjoitteli Joe Strummerin ja Palmoliven yhteisessä asunnossa.[1] Viv Albertine puolestaan seurusteli The Clashin kitaristin Mick Jonesin kanssa.[1]

The Slitsin managerina toimi elokuvaohjaaja Don Letts, joka otti bändin mukaan elokuvaansa The Punk Rock Movie (1977). Elokuvassa esiintyi myös The Clash, Sex Pistols, Johnny Thunders ja Siouxsie and the Banshees. Vuonna 1977 äänitettiin myös The Slits yhtyeen John Peel -sessiot.[3]

Levytyssopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Slits-yhtyeen laulaja Ari Up

Toisin kuin muut englantilaiset punkbändit The Slits ei solminut levytysopimusta heti vuonna 1977, vaikka sitä sille tarjottiin. Silloin Englannin punk-skenessä ei ollut muita täysin naisista koostuvia bändejä ja siksi useat levy-yhtiöt olisivat halunneet markkinoida ja paketoida Slitsin seksikkäiksi punk-tytöiksi. Yhtyeen jäsenet halusivat, että heitä pidettäisiin vakavasti otettavina muusikkoina. Lopulta bändi solmi sopimuksen reaggae-musiikkiin erikoistuneen Island Recordsin kanssa vuonna 1978. Erityisen poikkeuksellista oli se, että Island Records antoi sille täyden luovan vapauden kaikkeen, kansitaiteesta singlen valintaan.[1]

Samoihin aikoihin Palmolive erosi yhtyeestä, ja bändi päätti jatkaa triona. Ari-Up, Tessa Polliti ja Viv Albertine alkoivat luottaa palkattuihin kiertue- ja studiorumpaleihin, joista tunnetuin oli Peter ”Budgie” Clarke. Hän tuli myöhemmin tunnetuksi Siouxsie and the Banshees -yhtyeen rumpalina. Palmolive puolestaan jatkoi uraa The Raincoats -yhtyeen rumpalina.

Typical Girls

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Slits ei saavuttanut koskaan suurta kaupallista menestystä. Sen menestynein kappale oli bändin ensimmäinen single ”Typical Girls”, joka ylsi Britannian listalla sijalle 60 vuonna 1979.[3] ”Typical Girls” -singlen b-puolella oli cover-versio Marvin Gayen tunnetuksi tekemästä kappaleesta ”I Heard It Through The Grapevine”, josta Island Recordsin johtaja Chris Blackwell ajatteli, että tämä cover-kappale toisi bändille enemmän menestystä, mutta yhtye oli ehdottomasti sitä mieltä, että sen oman kappaleen "Typical Girls" oli oltava a-puolella[1] ”Typical Girls” tiivisti bändin huumorin ironisella nimellään. The Slits ei todellakaan ollut ”tyypillinen tyttöbändi”.[3]

Ari-Up lavalla The Slits -yhtyeen kanssa vuonna 1980.

The Slits julkaisi debyyttialbuminsa Cut, jonka tuotti reggae-tuottaja Dennis Bovell, 7. syyskuuta 1979. Albumin musikki oli yhdistelmä energistä punkia, reggaerytmejä ja kokeellisia ääniä. Levyn kannessa Ari, Tessa ja Viv tuijottavat uhmakkaasti kameraan. He ovat kuvassa rinnat paljaana mutta kokonaan mudan peitossa. Valokuvaaja Pennie Smith otti kuvan The Slitsistä kesällä 1979. Levyn kansikuva herätti keskustelua.[1]

Pian Cutin julkaisun jälkeen vuoden 1980 alussa The Slits julkaisi bristolilaisen postpunk-bändin The Pop Groupin kanssa yhteisen singlen ”In The Beginning There was Rhythm” / ”Where There’s A Will”.[1]

The Slits vieraili Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1980 The Slits saapui Suomeen. Yhtye hämmensi yleisöä kokeellisella reggae- ja punk-musiikillaan Helsingissä kolmena peräkkäisenä päivänä, kahtena iltana Lönnrotinkadun Vanhalla Polilla ja yhtenä iltapäivänä Kaivopuiston suuressa ilmaiskonsertissa.[4]

Return of the Giant Slits

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Slits julkaisi toisen albuminsa Return of the Giant Slits vuonna 1981. Bändin soundi oli muuttunut entistä kokeilevammaksi, Yhtye yhdisti musiikkiinsa nyt yhä laajemmin maailmanmusiikkia. Yhtyeen keikoilla esiintyi toisinaan myös taustalaulaja Neneh Cherry.

Joulukuussa 1981 bändi päätti lopettaa toimintansa. Yksi merkittävä syy oli loppuunpalaminen, jatkuvan kiertämisen aiheuttanut väsymys. Bändin hajoaminen ei ollut kuitenkaan helppo päätös. Se jätti suuren aukon jokaisen elämään ja etenkin basisti otti bändin hajoamisen raskaasti. Tessa Polliti ajautui heroiiniriippuvuuteen ja kitaristi Viv lopetti soittamisen moneksi vuodeksi.[1]

The Slitsin hajoamisen jälkeen Ari jatkoi musiikin tekemistä levyttäen New Age Steppersin kanssa sekä sooloartistina nimillä Baby Ari, Madussa ja Ari Up. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Dread More Dan Dead julkaistiin vuonna 2005.[3] Ari Up alkoi myös elää levotonta kiertolaisen elämää: hän muutti asumaan Indonesiaan,[3] Belizen viidakoon ja myöhemmin Jamaikalle.[1]

Yhtyeen paluu ja Ari-Upin kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ari Up ja Tessa Pollitt kokosivat The Slitsin uudelleen uusien jäsenten kanssa vuonna 2005, ja vuonna 2006 he julkaisivat kolmen kappaleen EP-levyn Revenge Of The Killer Slits. Levyllä soitti rumpuja Sex Pistolsin rumpali Paul Cook. The Slitsin riveissä nähtiin myös Paul Cookin tytär Hollie. Viv Albertine liittyi yhtyeeseen kahden keikan ajaksi vuonna 2008 mutta päätti, ettei halunnut jatkaa. Vuonna 2009 julkaistiin Trapped Animal, The Slitsin ensimmäinen uusi albumi 28 vuoteen, sekä yhtyeen elämäkertakirja Typical Girls? The Story of The Slits, jonka oli kirjoittanut toimittaja Zoe Street Howe.[1]

Laulaja Ari-Up kuoli syöpään 20. lokakuuta 2010, jolloin myös The Slits lopetti toimintansa. Ari-Up oli kuollessaan 48-vuotias.[3]

Vuonna 2017, julkaistiin Bill Badgleyn ohjaama The Slits -dokumenttielokuva Here to Be Heard: The Story of The Slits.

Englantilainen musiikkiteollisuus oli 1970-luvulla hyvin miesvaltaista, erityisesti levy-yhtiöissä. Oli harvinaista nähdä naisia, jotka olisivat soittaneet omia sävellyksiään ja omia soittimiaan. The Slitsin esittämä punkin, reggaen ja feminististen aatteiden fuusio rikkoi rajoja ja toi naiset punkin eturintamaan.[2] Yhtyeen haluttomuus tehdä kompromisseja tai myydä itseään seksuaalisella vetovoimallaan oli inspiraatio feministiselle rock-musiikille.[1]

Yhtye ei ole koskaan saanut yhtä paljon mediahuomiota kuin The Clash tai Sex Pistols. Vaikka yhtye hajosi 1980-luvun alussa, sen vaikutus punk-skenelle säilyi kuitenkin kiistattomana.[1]

Ensimmäinen kokoonpano (1976)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ari Up – laulu
  • Kate Korus – kitara
  • Suzy Gutsy – basso
  • Palmolive – rummut

Toinen kokoonpano (1976–1978)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ari Up – Laulu
  • Viv Albertine – kitara, koskettimet
  • Tessa Pollitt – basso
  • Palmolive – rummut

Yhtyeen tunnetuin kokoonpano (1978–1982)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ari Up – laulu
  • Viv Albertine – kitara, koskettimet
  • Tessa Pollitt – basso

sekä vierailevia rumpaleita.

Reunion-kokoonpano (2005–2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ari Up – laulu
  • Tessa Pollitt – basso sekä
  • Paul Cook - rummut
  • Anna Schulte – rummut
  • Hollie Cook – taustalaulu, koskettimet
  • NO – kitara
  • Adele Wilson – kitara
  • Michelle Hill – kitara
  • Anna Ozawa – koskettimet

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cut (1979)
  • Return of the Giant Slits (1981)
  • Trapped Animal (2009)
  • The Slits/Bootleg Retrospective/Untitled (1980)
  • Double Peel Sessions (1988)
  • In the Beginning (1997)
  • Live at the Gibus Club (2005 – äänitetty 1978)
  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Bullman, Janine: Girls Unconditional: The story of The Slits, told exclusively by The Slits 18. 6. 2009. Loud And Quiet. Viitattu 2.8. 2024.
  2. a b c punkrockgormandizers: The Slits: A Historical Overview of Their Impact on Punk Rock 21.12.2023. punkrock.blog. Viitattu 2.8.2024.
  3. a b c d e f Robb, John: Ari Up obituary 21.10.2010. The Guardian. Viitattu 3.8. 2024.
  4. Uusitorppa, Harri: Feministinen punkyhtye The Slits kävi keikalla Suomessakin 18.1.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.8. 2024.