Terva

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tervanpoltto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tervavene Oulujoella vuonna 1910.

Puuterva on kasvipohjainen, tumma ja huoneenlämmössä juoksevassa olomuodossa oleva hiilivety-yhdiste, jota useimmiten tuotetaan pihkaisesta männystä hapettomassa ja riittävän kuumassa ympäristössä (pyrolyysi).[1]

Tervaa hylkii vettä, minkä takia sitä käytetään etenkin puun suojaamiseen kosteudelta. Suomesta vietiin etenkin 1600-luvulta lähtien tervaa Eurooppaan lähinnä laivojen tervaamiseksi.[2] Terva oli pitkään tärkein tai toiseksi tärkein vientituote, ja tervanpoltosta tuli tärkeä elinkeino ja vaurauden lähde varsinkin Pohjanmaalla. "Orjalaivojen terva" on herättänyt keskustelua suomalaisten osuudesta siirtomaaherruuden julmuuksiin.[3][4][2][5] Nykyään tervaa tarvitaan eniten vanhojen kirkkojen ja tapulien kattojen suojaamiseen. Pelkästään tämä tarve on niin suuri, ettei suomalainen tuotanto, alle 50 000 litraa vuodessa, siihen riitä.[6]

Tervaa valmistetaan edelleen perinteisellä menetelmällä eli polttamalla tervaksia tervahaudassa tai teollisesti polttoretorteissa, sillä parempaa keinoa ei ole keksitty. Tervan kaupallinen valmistus on kaikkialla Pohjoismaissa vähäistä. Entisestä vientimaasta Suomi on muuttunut tervan tuojaksi.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tervahauta Oulun Turkansaaressa.
Pääartikkeli: Tervakauppa

Tervaa on viety Suomesta jonkin verran 1300-luvulta alkaen.[7] 1600-luvun alussa tervalle kehittyi kysyntää Euroopassa laivojen puuosien ja köysistön suojaamiseen kosteudelta ja lahoamiselta. Tervaa saatiin männystä, mutta koska Euroopan metsät oli hakattu, tervaa kannatti tuoda myös kaukaa. Suomessa tervaa poltettiin etenkin Itä-Suomessa sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, mistä poltto levisi Iihin ja Oulujärvelle, kun raaka-aine väheni muualla. Tervanpolttoalueet olivat vesistöjen varrella, missä voitiin käyttää veneitä kuljetuksiin, sillä painavien tynnyreiden kuljetus maayhteyksien kautta oli käytännössä mahdotonta.[8] Vielä 1600-luvulla maantiet eivät Suomessa kelvanneet kesäisin muuhun kuin korkeintaan henkilöliikenteeseen.[9] 1600-luvun lopulla terva oli Suomen tärkein vientituote.[10] Pohjanmaasta oli tullut Savoa tärkeämpi terva-alue, kunnes Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopetti viennin Savosta kokonaan, kun uusi raja katkaisi tervan kuljetusyhteyden Viipurin kautta merille.[11]

Pohjanmaalla tervanpoltto lisääntyi 1700-luvulla etenkin Yhdysvaltain vapaussodan ajasta 1770-luvulta lähtien, jolloin Englanti ja Ranska rakensivat laivastoja. Kokkolasta tuli tärkeä vientisatama ja polttoalue laajeni Kainuussa myös Oulunjärveltä eteenpäin. Tervan kohonneet hinnat vaurastuttivat kaupunkien tervaporvareita ja vähemmässä määrin heidän tervantuottajiaan eli "tervahanhia". Pohjanmaan kukoistava säätyläiskulttuuri oli suurelta osin tervan ansiota.[11]

Vuonna 1617 oli luotu järjestelmä, joka antoi oikeuden ulkomaankauppaan vain tapulikaupungeille, joita Suomessa olivat Turku, Helsinki ja Viipuri. Muiden oli vietävä tervansa Tukholmaan. Tukholman porvarit hallitsivat tervakauppaa täydellisesti, sillä se oli annettu suolan ohella heidän yksinoikeudekseen. Pohjalaisia tämä suututti, ja hattupuolueen kukistuttua monopoli kumottiin vuonna 1765. Kokkolassa vaikuttaneella valtiopäivämiehellä Anders Chydeniuksella (1729-1803), joka kannatti vapaakauppaa, oli asiaan suuri vaikutus.[12]

1800-luvulla metsätalous kasvoi ja tervan hinta laski, jolloin talonpojat hyötyivät tervan valmistuksesta yhä vähemmän, he olivat velassa ku tervanvetäjä. Tervanpolton painopiste siirtyi yhä pohjoisemmaksi, ja Oulusta tuli tärkein satama.[13]

1930-luvulla tervaa kuljettiin Kuhmoniemellä jo kuorma-autoilla, vaikka tervaveneetkin olivat vielä käytössä. Kuhmoniemeltä terva kuljetettiin sitten Sotkamoon, missä se lastattiin rautatievaunuihin. Lähes kaikki terva poltettiin juurakoista. Vuonna 1934 Kuhmoniemellä poltettiin noin 5 000 tynnyriä tervaa ja niistä saatiin 1,2 miljoonan markan tulot.[14]

Tervan valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tervanpolttaja hakee astiassa tervaa kynän eli tervakourun päähän tehdystä kuopasta Gotlannissa (1929).
Pääartikkeli: Tervahauta

Tervaa valmistetaan orgaanisten aineiden, kuten puun, turpeen tai kivihiilen kuivatislauksen eli pyrolyysin avulla. Voimakkaasti pelkistävässä reaktiossa puun selluloosasta ja muista hiilihydraateista saadaan alifaattisia yhdisteitä, kuten rasvoja ja niiden estereitä sekä parafiinihiilivetyjä. Ligniinistä syntyy aromaattisia yhdisteitä, kuten fenoleja, kreosoleja ja guajakoleja. Pihkasta on peräisin terpeenejä ja hartsihappoja. Tervaa poltettaessa syntyy tervan lisäksi myös etikkahappoa, metanolia, asetonia, puuhiiltä, pikeä, raakatärpättiä, puuhappoa ja erilaisia kaasuja. [1]

Tervanpoltto alkoi sillä, että männyt ensin kuorittiin eli kolottiin pystyyn. Myöhemmin ne pihkottuneina kaadettiin ja ajettiin polttopaikalle. Nämä työt voitiin tehdä talvella, jolloin aikaa oli enemmän. Samasta syystä polttaminen tapahtui juhannuksen tienoilla, jolloin maatöitä oli vähän.[8] Nykyiset tuottajat ostavat metsänomistajilta tervaskantoja, jotka ovat seisseet metsässä vuosikymmeniä, jolloin juuristo ja puun uloin kerros ovat lahonneet pois ja ainoastaan pihkainen ydin on säilynyt.[15]

Pilkotut tervakset ladotaan perinteisen mäntytervan valmistuksessa tiiviiksi keoksi ja peitetään turpeilla sekä maalla, niin että tervan erittämiseen tarvittavan lämmön tuottamiseksi jää vain muutamia ilmareikiä.[16] Tervahauta oli iso suppilonmuotoinen maakuoppa, missä lämpö erottaa tavoitellun tervan puuaineksesta. Tervakset ladottiin hautaan pää pohjaa kohti mahdollisimman tiiviisti ja peitettiin maalla niin, että puut eivät palaneet vaan kytivät.[8] Tervahauta sytytetään useasta kohdasta, mutta ilman pääsy tervaksiin pidetään jatkuvalla valvonnalla kurissa, jotta lämmöntuotto tapahtuisi hallitusti. Pihka muuttuu tällöin tervaksi, joka juoksevassa tilassa olevana johdetaan tervahaudan pohjalta kynään eli tervakouruun ja sitä kautta keruuastiaan.[16] Hiiltyneistä puista saatiin sysiä sepän pajaan.[8]

Hautamenetelmällä puuta hiilletään noin 170–420 °C:n lämpötiloissa. Tervahaudassa lopputuotteeksi jäävät terva, puuhiili ja tervavesi eli ”tervan kusi”, joka on vesipitoista. Parasta tervaa saadaan hautapoltetusta männystä, sillä se sisältää hartsia enemmän kuin muut puutervat. Kivihiiliterva sisältää karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia aineita, ja maaöljyterva on haitallista jo hengitettynä.[1]

Tervaa poltetaan edelleen vanhoilla menetelmillä haudoissa. Tervaa valmistetaan tervaksista myös teollisesti polttoretorteissa.[17] Raaka-aineen saatavuus on ollut tervantuotannon pullonkaula. Tehokkaampaa tapaa tervan tuottamiseen ei kuitenkaan ole löydetty.[6]

Tervan käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervan käyttö puun suojana kosteutta vastaan on ollut sen tärkein käyttötapa. Kun uusia kyllästysaineita kehitettiin 1950- ja 60-luvuilla, tervan käyttö tähän tarkoitukseen väheni.[17] Tervalla suojataan nykyisin lähinnä kirkkojen paanukattoja, mutta myös puuveneitä, mökkejä ja laitureita. Saarijärveläinen tervantuottaja Topi Hakkarainen tuntee erikoisempiakin käyttötapoja: Jotkut käyttävät tervaa hevosten kavioihin ja ötököiden torjuntaan. Autojen alustojakin jotkut vielä tervaavat. Kuulemma katsastuksessa on ihmetelty, miten on vanhan auton alusta niin hyvässä kunnossa.[15]

Kosteutta vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon kattoa tervataan 2021.
Puiset purjelaivat tervattiin.

Puupohjaisten tervojen ja etenkin mäntytervan käyttö suoja-aineena on hyvin pitkä. Tunnetuimmat käyttömuodot ovat aina olleet erilaisten materiaalien suojaaminen kosteutta vastaan. Perinteisesti päre- ja paanukatot, puiset laivat, puuveneet ja puusukset sekä kaikki puiset rakennelmat, jotka joutuvat kosteuden kanssa tekemisiin, on suojattu tervaamalla. Myös köydet voidaan suojata säältä tervaamalla.[18][6] Terva tunkeutuu puuhun, täyttää sen huokoset ja estää siten vettä tunkeutumasta puun sisään. Terva muodostaa puun pintaan kalvon, joka suojaa vedeltä, sieniltä, auringonvalolta ja tuhohyönteisiltä.[6] Tervassa on lisäksi lukuisia aineita, jotka tuhoavat mikrobikasvustoa. Sekoittamalla tervaa pellavaöljyvernissaan saadaan tervamaalia. Maali on ruskeaa, ja sitä voidaan käyttää puun kyllästämiseen ja sävyttämiseen. Tervamaaliin voidaan lisätä myös pigmenttejä ja sävyttää sitä.[19] Veneitä tervataan edelleen, mutta uusia vaihtoehtoja ovat lakkaaminen tai maalaaminen, joilla on omat etunsa tervaamiseen verrattuna.[20]

Voiteluaineissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivun kaarnasta valmistettua koivutervaa eli tököttiä on käytetty voiteluaineiden raaka-aineena.[1]

Lääkkeenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervaa on käytetty myös ihon suojaamisessa. Hippokrates kuvaili mäntytervan lääkekäyttöä jo reilut 2 000 vuotta sitten.[21] Terva on ollut tärkeä aine myös suomalaisessa kansanparannuksessa. Vanhan sananlaskun mukaan ”jollei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi”.[22]

Ihosairauksiin käytetään yleisimmin mäntytervaa ja kivihiilitervaa. Lääkekäyttöön tarkoitettu mäntyterva valmistetaan siten, että myrkylliset fenolit ja syöpää aiheuttavat ainesosat suljetaan pois. Mäntytervaa pidetään nykyään tehokkaana hoitomuotona, johon liittyy häviävän pieni turvallisuusriski.[21]

Mäntytervalla on hoidettu monenlaisia iho-ongelmia. Terva lievittää kutinaa, rauhoittaa ärsytystä, estää bakteerien ja sienien kasvua ja ehkäisee mikrobiperäisiä ja muita tulehduksia. Mäntytervaa käytetään ihottuman ja psoriasiksen hoitoon sekä kuivan, kutiavan, hilseilevän tai tulehtuneen ihon parantamiseen. Havupuutervaa käytetään aknen, pälvikaljun ja erilaisten puremien, haavojen ja mustelmien hoidossa. Mäntytervan vaikutusmekanismit ovat edelleen epäselviä. [21]

Hajusteena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervaa käytetään shampoissa, saippuoissa ja ruuissa (kuten tervasnapsit ja tervaleijonat) aromaattisena lisänä.[6]

Häpäisy tervaamalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miestä käsitellään tervalla ja höyhenillä hirttolavalla. Piirros vuodelta 1830.

Joissakin maissa on rangaistu rikollisia tervaamalla. Tämä häpeärangaistus, joka saattoi johtaa tervatun kuolemaan, siirtyi Englannista Yhdysvaltoihin. Tervatun päälle voitiin kaataa lisäksi höyheniä, jotka tarttuivat tervaan, jolloin häpäisyn kohde on ikään kuin saanut höyhenpeitteen.[23]

Suomessa patsaita ja kylttejä on tervattu lähinnä poliittisina vastalauseina. Uspenskin katedraalin tontille vuonna 1913 Haminan rauhan muistoksi rakennettu Rauhan kappeli tervattiin vuonna 1919 niin pahoin, että se purettiin seuraavana vuonna. Teosta epäiltiin ylioppilaita.[24] Kuuluisin viimeaikainen patsaan tervaus on ollut Hakaniemessä sijainneen Maailman rauha -patsaan tervaaminen vuonna 1991.[25][26]

Tervan haitallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivihiiliterva sisältää lukuisia karsinogeenisia aineita. Maaöljyterva on haitallista jo hengitettynäkin. Mäntytervan tuoksu ei sen sijaan ole luonnollisissa määrissä haitaksi.[1]

Mäntytervan teho puunsuojauksessa perustuu sen muodostamaan kalvoon, joka hylkii vettä. Puuhun sivelty terva estää veden tunkeutumisen puuhun ja heikentää puuta pilaavien sienien kasvuolosuhteita. EU:n biosidiviranomaiset ovat todenneet, että mäntytervalla ei ole kemiallista vaikutusta puuta pilaaviin sieniin, eikä se ole puunsuojauksessa biosidi, johon sovellettaisiin EU:n biosidilainsäädännön velvoitteita. Tämän takia mäntytervan käyttö puunsuojauksessa ja muissakin tarkoituksissa on saanut jatkua.[27]

Tervan rekisteröinti ja tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen mäntyterva rekisteröitiin Euroopan unionin kemikaalivirastoon vuonna 2018. Ellei näin olisi tehty, ei tervaa olisi saanut enää laajamittaisesti valmistaa EU:n alueella. Rekisteröidyt yritykset saavat tuottaa tervaa enintään 10 tonnia vuodessa kun muille yläraja on tonni.[15]

Rekisteröinnissä selvitettiin tervan ja sen sisältämien yhdisteiden myrkyllisyyttä eläimille ja ihmisille. Rekisteröinti varmisti Suomessa tuotetun ja myytävän tervan laadun ja sen, että suomalainen mäntyterva on tuotemerkitty.[6] Rekisteröinti maksoi noin 150 000 euroa. Eläköön terva ry sai kootuksi rahat suurimpina lahjoittajina kulttuurirahastot ja kirkkohallitus.[15]

Tervasta on pulaa kaikissa Pohjoismaissa. Myös Suomeen tuodaan tervaa varsinkin Kiinasta.[15] Rekisteröityjä tervantuottajia oli vuonna 2018 Suomessa kolme. Kolmasosan Suomessa valmistetusta ja neljäsosan Pohjoismaiden tervasta tuottaa saarijärveläinen yritys Hautaterva Oy, joka valmistaa vuosittain noin 10 000 litraa.[15]

Terva kaunokirjallisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallisuudessa terva saa merkittävän pääosan Iisakin puheessa Lauri Viidan romaanissa Moreeni. Ulkotyöläinen nimeltä Iisakki oli rakentanut katon, joka päästi sateella vettä läpi. Omistaja Dahlman vaati: Menkää helvetissä tervaamaan se katto, kun kerran olette tämmöisen härvelin rakentaneet! Iisakki vastasi: Tervaa ja tervaa! Mitä helvetin tervaa! Piruko sen tyhjän tervaa! Tervaa jos tervaa! Ostakoon tervaa ja tervatkoon vaikka pilvensyrjää! Tervatkoon vaikka perseensä, minä en tervaa! - - Tervaa koko murju, minä en tervaa! En tervaa![28]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Aaltonen 2015
  2. ↑ a b Kaila, E.E.: Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla : talousmaantieteellis-historiallinen tutkimus, s. 50. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1931. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.8.2022). "Savon, Karjalan ja Pohjanmaan talonpoikain tervahaudoista oli lähtöisin se terva ja piki, joilla englannin, Hollannin ja Ranskan mahtavain kauppahuoneiden ja -komppaniain Itä-Intian- ja Kiinan-purjehtijat sekä Afrikan rantamaita tyhjentelevät orjalaivat oli sivelty ja tiivistetty, suomalainen piki ja terva kiilteli Trompin, De Ruyterin, Draken ja Nelsonin ja muiden merisankareiden fregattien ja linjalaivojen kyljissä."
  3. ↑ Lehtinen, Lassa: Lasse Lehtisen kolumni: Vainko valkoisen miehen taakka? (Suomessa on tunnettu huonoa omaatuntoa jopa siitä, että siirtomaavaltojen laivat oli tilkitty suomalaisella tervalla, kirjoittaa Lasse Lehtinen.) Ilta-Sanomat. 2.11.2019. Viitattu 12.7.2022.
  4. ↑ Nuuttila, Sakari: Toimittajalta: Suomellakin on siirtomaahistoriansa, emmekä siksi voi seurata keskustelua ulkopuolisina YLE Uutiset. 4.7.2020. Viitattu 8.8.2022.
  5. ↑ Heikka, Taneli: Kirjoitus uppoavasta Suomesta (kolumni). Satakunnan Kansa, 3.8.2010. "Professori Markku Kuisma kertoo Suomen poliittisessa taloushistoriassa, kuinka Suomen kytkeytyminen kansainväliseen kauppakapitalismiin tapahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun Afrikan rantoja kyntävät eurooppalaisten suurvaltojen orjalaivat tilkittiin suomalaisella tervalla. Yhteys on olemassa, hyvässä ja pahassa, ja sen katkaiseminen olisi mahdotonta, hullua ja kohtalokasta."
  6. ↑ a b c d e f Laitinen, 2022
  7. ↑ Virrankoski 1975, s. 34
  8. ↑ a b c d Virrankoski 1975, s. 62
  9. ↑ Virrankoski 1975, s. 75
  10. ↑ Virrankoski 1975, s. 88
  11. ↑ a b Virrankoski 1975, s. 62–63
  12. ↑ Virrankoski 1975, s. 82–83
  13. ↑ Virrankoski 1975, s. 119
  14. ↑ Tervaa poltettu tänä vuonna tavallista runsaammin. Hinta kuitenkin jatkuvasti noususuunnassa, Aamulehti, 26.07.1934, nro 197, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 22.07.2024
  15. ↑ a b c d e f Tiihonen, Loimu: Saarijärveläisen Topi Hakkaraisen, 44, yritys valmistaa tervaa ja on lajissaan maan ainoa: "Ahneus ei kannata, ei sitä tarvitse puolta maailmaa omistaa" Keskisuomalainen. 7.10.2023. Viitattu 7.10.2023.
  16. ↑ a b Roiha 2019
  17. ↑ a b Ojala, Jaana: Pönttövuoren terva tunnettiin kautta Suomen – tervatehtaan toiminta päättyi 60 vuotta sitten Keskisuomalainen. 16.10.2023. Viitattu 16.10.12023.
  18. ↑ Kujanpää, Elisa, s. 37–40.
  19. ↑ Kujanpää, Elisa, s. 41–42
  20. ↑ Huhta, Pekka: Veneen tervaus Sihistin. Askartelua ja ajanhukkaa. 26.11.2007. Viitattu 8.10.2023.
  21. ↑ a b c Erkinaro 2015
  22. ↑ Rossi, Leena: Jos ei sauna, viina ja terva auta… Agricola. Suomen humanistiverkko. 17.5.2017. Viitattu 12.7.2022.
  23. ↑ Irvin 2003.
  24. ↑ Katajanokka - Hökkelikylästä kivikaupungiksi - Rauhan kappeli - Kuva 1/2 - Ivan Timiriasew, valokuva 1919 Helsinki kehyksissä. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 21.11.2018.
  25. ↑ Aunila, Seija: Maailmanrauha-patsas paljastettiin Helsingissä Yle Elävä arkisto. 10.5.2010. Viitattu 21.11.2018.
  26. ↑ Janhonen, Ulla: Mikael Jungner ei kadu Maailman rauha -patsaan tervaamista: ”Tuntuu hyvältä, että joskus on ollut oikealla asialla” Seura-lehti. 11.9.2018. Viitattu 21.11.2018.
  27. ↑ Kujanpää, Elisa, s. 38.
  28. ↑ Viita, Lauri: Moreeni, s. 45. Wsoy, 1969.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakentaminen ja kestävä kehitys
Yhdyskuntasuunnittelu
Suunnitteluperiaatteet
Lämmitys
Talotekniikka
Rakennustekniikka
Perinnerakentaminen
Organisaatiot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Terva&oldid=22722399”