Tel Quel

Tel Quel
Lehtityyppi	kirjallinen vikkolehti
Kustantaja	Louis Dreyfus
Julkaisija	Édition du Seuil
ISSN	ISSN 0040-2419
Perustettu	1960
Lakkautettu	1982
Kotikunta	Pariisi
Kotimaa	Ranska
Ilmestymistiheys	viikoittainen
Kieli	ranska
Infobox OK

Tel Quel oli ranskalainen kulttuurilehti, alkuun kirjallisuuslehti. Se ilmestyi vuosina 1960–1982 ja alkoi ilmestyä vuonna 1983 uudella nimellä L’infini. Lehteen kirjoittivat useat ranskalaisajattelijat. Julkaisun kantavia voimia olivat sen perustajat kirjailijat Philippe Sollers ja Jean-Edern Hallier. Muita johtohahmoja olivat Jacqueline Risset, Denis Roche ja Jean Thibaudeau.

Lehden ensimmäisessä numerossa maaliskuussa 1960 siteerattiin Nietzscheä, joka halusi maailman sellaisenaan: "Je veux le monde et le veux tel quel." Tel Quel -ryhmä halusi päästä eroon erilaisista ismeistä, kuten marxismi ja eksistentialismi. Samalla ryhmä otti etäisyyttä perinteiseen kirjallisuuteen ja myös vallinneesen avantgarde-kirjallisuuteen, jota kutsutaan nimellä uusi romaani. Ohjelmajulistus toi mieleen lähinnä surrealismin manifestin. Alussa tarkoitus oli keskittyä vain kirjallisuuteen.

Telqueliläiset määrittelivät kuitenkin itsensä "taidetta taiteen vuoksi" -käsityksen kannattajiksi. Syksyllä 1968 ilmestyi Théorie d’ensemble, joka oli ryhmän kollektiivinen manifesti. Sartrelaisen kantaa ottavan kirjallisuuden sijaan Tel Quelin julistus halusi pikemminkin olla kantaa ottamatonta kirjallisuutta.

Stéphane Mallarmén runousoppi nousi kunniaan. Sollersin elämänkumppani Julia Kristeva valitsi väitöskirjansa aiheeksi Mallarmén ja Comte de Lautréamontin runokielen uudistamisen. Heidän lisäkseen libertiinikirjailijoiden Georges Bataillen ja Antonin Artaud'n maine palautettiin.

Tel Quel tunnetaan myös nimellä uusi uusi romaani (Nouveau nouveau roman). Uuden romaanin kirjailija Alain Robbe-Grillet esiintyi aluksi mielellään uuden koulukunnan isänä, mutta Sollers halusi välttää mielikuvaa, että hän olisi oppi-isänsä klooni. Sollersin romaania Le Parc (1960]) pidetään Robbe-Grillet'n romaanien pastissina. Sollersille selvisi, ettei hän oikeastaan olekaan romaanikirjailija. Niinpä myös Tel Quel -lehden nimestä hävisi sana "kirjallinen" (littéraire), ja se muuttui "ihmistieteiden julkaisuksi" (une revue des sciences humaines). Suurin osa uuden romaanin kirjailijoista – Claude Ollier, Michel Butor, Claude Simon, Alain Robbe-Grillet ja Nathalie Sarraute – julkaisi kirjoituksiaan myös Tel Quelissä. Samoin Tel Quelin piirissä toimivat jälkistrukturalistiset teoreetikot, kuten Roland Barthes, Jacques Derrida, Michel Foucault ja Julia Kristeva.

Tel Quel -ryhmä radikalisoitui 1960-1970-lukujen vaihteessa ja muuttui avoimen poliittiseksi liikkeeksi, jonka ideologia oli marxilais-leninistinen ja myöhemmin maolainen. Sollers oli aatetovereidensa kanssa vakuuttunut siitä, että itäblokki voittaa. Sollers painotti kirjoittamisessa ryhmätyön merkitystä ja kollektiivista työskentelytapaa. "Kirjallisuuden työntekijöiden on oltava anonyymejä, elettävä yhteiskunnan varjopuolella. Se on aika vaikeaa nykyään, kun tähtisysteemi leviää kaikkialla, jopa kokeilevassa taiteessa", toteaa Sollers.

Lehden viimeinen numero ilmestyi talvella 1982. Tel Quelin seuraajan 'L’Infini-lehden ensimmäinen numero ilmestyi seuraavana vuonna. Lehti siirtyi Sollersin mukana Seuil-kustantajalta Gallimardille. Toimitusneuvoston sijasta toimitustyöstä vastaa siitä alkaen Sollers yksin.

Kirjallisuutta

• Forest Philippe (1995) Histoire de Tel Quel 1960–1982. Paris: Seuil.
• Kauppi, Niilo (1991) Tel Quel: la constitution sociale d’une avant-garde. Helsinki: The Finnish Society of Sciences and Letters.
• Kauppi, Niilo (1994) The making of an avant-garde: Tel Quel. Berlin: Mouton de Gruyter.
• Kristeva, Julia (1974) Révolution du language poétique: l'avant-garde du XIXe siècle: Lautréamont et Mallarmé. Paris: Seuil.

Aiheesta muualla

• Historia, Tel Quel (ranskaksi)
• Philippe Sollersin sivusto
• L’Infini (Arkistoitu – Internet Archive)