Tanzimat
Tanzimat (osmaniksi تنظيمات, suom. uudelleenjärjestäminen) on nimitys sarjalle uudistuksia, jotka toteutettiin Osmanien valtakunnassa Abdul Mejid I:n ja Abd-ul-Azizin sulttaanikausilla vuosina 1839–1876. Uudistusten tarkoituksena oli modernisoida valtakuntaa eurooppalaisten esikuvien pohjalta.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanzimat-uudistusten lähtölaukauksena toimi 3. marraskuuta 1839 annettu niin sanottu Gülhanen edikti. Julistuksessa luvattiin perustaa uusia instituutioita, jotka suojelisivat valtakunnan jokaisen kansalaisen turvallisuutta, omaisuutta ja kunniaa näiden uskonnosta tai etnisestä ryhmästä riippumatta. Siinä määrättiin myös luotavaksi yhtenäinen verotusjärjestelmä sekä oikeudenmukaisempi kutsunta- ja sotilaskoulutusjärjestelmä.[1] Jokaisen tuli olla lain edessä tasa-arvoinen uskonnostaan riippumatta.[2] Lisäksi teloitukset ilman oikeudenkäyntiä kiellettiin. Mallia haettiin Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä annetusta ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksesta.[3]
Julistus annettiin hetkellä, jolloin Osmanivaltakunta tarvitsi kipeästi Euroopan maiden tukea Egyptin käskynhaltijaa Muhammad Alia vastaan, joten jotkut ovat myöhemmin tulkinneet sen vain propagandatempuksi, jolla yritettiin vedota eurooppalaisiin. Erityisesti tasa-arvoisuus uskonnosta riippumatta saattoi olla propagandaa Venäjän lisääntyvän paineen alla.[2] Myös kaksi muuta tanzimatin kannalta keskeistä asiakirjaa julkistettiin vastaavanlaisissa tilanteissa: helmikuun 1856 julistus Krimin sodan ja vuoden 1876 perustuslaki Balkanin kriisin aikana. Eurooppalaisia kiinnostaneet lupaukset tasavertaisesta kohtelusta ei-muslimeille, erityisesti kristityille, eivät aina toteutuneetkaan. Esimerkiksi ei-muslimeille määrätty henkivero lakkautettiin vuonna 1855 mutta korvattiin samalla toisella vastaavalla maksulla.[4] Monia valtakunnan kannalta tärkeitä uudistuksia vietiin joka tapauksessa eteenpäin. Gülhanen ediktin ja useiden muiden reformien toteutuksesta vastasi pääasiassa Mustafa Reşid pašša, joka toimi kuusi kautta suurvisiirinä.[1]
Ennen tanzimatin virallista alkua Osmanien valtakunnassa oli jo tehty joitakin yksittäisiä toimia maan modernisoimiseksi: esim. sulttaani Mahmud II määräsi kaikkia sotilaita ja virkamiehiä käyttämään fetsiä uutena kansallispäähineenä. Myös janissari-joukot oli lakkautettu hiljattain.[5]
Uudistusten sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanzimat-uudistuksiin kuuluivat muun muassa ei-uskonnollisen koulujärjestelmän kehittäminen, armeijan uudelleenjärjestäminen Preussin kutsuntalaitoksen mallin mukaisesti, maakunnallisten edustuslaitosten perustaminen sekä kauppa- ja rikoslakien uudistaminen pääasiassa Ranskan esikuvan mukaan. Lisäksi perustettiin uusia oikeusistuimia, jotka olivat riippumattomia islamilaisesta ulamasta.[1] Lainsäädännön ja oikeuslaitoksen reformien tavoitteena oli Osmanien valtakunnassa asuneita eurooppalaisia koskeneen kapitulaatiojärjestelmän poistaminen. Kaikkien uudistusten toteuttamista hankaloitti ja hidasti varojen ja pätevien virkamiesten puute sekä vanhoillisten tahojen vastahanka.[4]
Tanzimat-uudistusten toteuttaminen seisahtui Abd-ul-Azizin viimeisinä hallitsijavuosina 1870-luvun puolivälissä. Pyrkimykset hallinnon keskittämiseen olivat johtaneet vallan kasautumiseen sulttaanille, mikä mahdollisti aiempaa suuremman vallan väärinkäyttämisen.[1] Kun Abd-ul-Azizin politiikka oli ajanut valtakunnan kriisiin, hänet syrjäytettiin toukokuussa 1876. Hänen seuraajakseen tullut Abdul Hamid II joutui 23. joulukuuta 1876 antamaan Osmanien valtakunnalle sen ensimmäisen varsinaisen perustuslain. Sitä seurannut Abdul Hamid II:n itsevaltainen valtakausi on usein nähty vastareaktiona Tanzimat-vaiheelle, vaikkakin armeijan ja hallinnon kehittämistä jatkettiin edelleen.[4]
Uudistuksen tärkeimmät kohdat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Osmanikansalaisten turvallisuuden, elämisen, kunnian ja omaisuuden turvaaminen (1839)
- Ensimmäisten paperiseteleiden käyttöönotto (1840)
- Ensimmäisen postitoimiston avaaminen (1840)
- Finanssijärjestelmän perustaminen (1840)
- Siviili- ja rikoslain ottaminen käyttöön (1840)
- Ensimmäisen parlamentin prototyypin käyttöönotto (1876)
- Armeijan uudelleenorganisointi ja säännöllinen rekrytointi, asevelvollisuuden toteutus ja sotilaspalvelun muuttaminen määräaikaiseksi (1843–1844)
- Osmanien kansallislaulun ja kansallislipun käyttöönotto (1844)
- Ensimmäisen valtakunnallisen väestönlaskennan suorittaminen (vain miehille, 1844)
- Ensimmäisten kansallisten henkilölisyystodistusten käyttöön ottaminen (1844)
- Opetusneuvoston (1845) ja opetusministeriön perustaminen (1857)
- Orjakaupan ja orjuuden lopettaminen valtakunnassa (1847)
- Ensimmäisen modernin yliopiston (1848), akatemian (1848) ja opettajakoulun perustaminen (1848)
- Terveysministeriön perustaminen (1850)
- Kaupallisen säännöskokoelman luominen (1850)
- Tiedeakatemian perustaminen (1851)
- Höyrylauttaliikenneyhtiön perustaminen (1851)
- Konstantinopolin kunnallishallinnon (1854) ja kaupunginvaltuuston perustaminen (1855)
- Kaikkien uskontokuntien täydet oikeudet takaaminen (1856)
- Devşirme-järjestelmän kumoaminen asevelvollisuudesta, sallien aikuisten ei-muslimien tulla sotilaiksi (1856)
- Erilaiset säännökset julkisen palvelun parantamisessa hallinnossa ja kaupankäynnin edistämisessä
- Lennätin- (1847–1855) ja rautatieverkoston perustaminen (1856)
- Kiltojen korvaaminen tehtailla
- Keskuspankin perustaminen (1856 ja 1863)
- Maalaki (1857)
- Yksityisten julkaisujen ja painotalojen salliminen (1857)
- homoseksuaalisuuden dekriminalisointi (1858)[6]
- Korkeakouluopetuksen perustaminen (1859)[7]
- Talous- ja valtiotieteiden korkeakoulun perustaminen (1859)
- Lehdistöasetus (1864)[8]
- Keisarillisen Ottomaanisen lyseon perustaminen Galatasarayssa, joka oli toinen korkeakoulu siviileille (1868)[7]
- Kansalaisuuslaki, joka loi yhden uskonnosta ja etnisyydestä riippumattoman kansalaisuuden (1869)
Seurauksia ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanzimatin nostettua mm. kristityt ja juutalaiset tasavertaisiksi kansalaisiksi muslimien kanssa se oli yksi ensimmäisistä askelista kohti sekularismia Turkissa. Uudistukset myös länsimaalaistivat Osmanien valtakuntaa. Ulaman lisäksi muiden uskontojen kuin vain muslimien johtajat vastustivat uudistuksia, koska he kokivat nämä uhaksi omalle asemalleen.[3][10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Tanzimat | Modernization, Reforms & Reorganization Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 10.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Erik Jan Zürcher: Turkey: A Modern History, s. 52–54. I. B. Tauris & Co, 2004. ISBN 0857730541
- ↑ a b Tanzimat Reforms Harvard Divinity School. 2024. Viitattu 10.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Ottoman Empire | Facts, History, & Map Encyclopædia Britannica. 5.10.2024. Viitattu 10.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Buğra Ekinci, Ekrem: Fez: A time-honored Ottoman hat from the Mediterranean Daily Sabah. 16.5.2016. Viitattu 10.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Ozsoy, Elif Ceylan: Decolonizing Decriminalization Analyses: Did the Ottomans Decriminalize Homosexuality in 1858? Journal of Homosexuality, 15.10.2021, 68. vsk, nro 12, s. 1979–2002. doi:10.1080/00918369.2020.1715142 ISSN 0091-8369 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ a b Cleveland & Bunton, A History of the Modern Middle East, Chapter 5 pg.84 of 4th edition
- ↑ a b Sultan Abdülmecid: İlklerin Padişahı. NTV Tarih, heinäkuu 2011, 2011. vsk, s. 46-50. Doğuş Yayın Grubu. (turkiksi)
- ↑ Ishtiaq Hussain: The Tanzimat: Secular Reforms in the Ottoman Empire 15. helmikuuta 2011. Faith Matters.
- ↑ Közleme, Arif Olgun: Tanzimat: A Prototype of Turkish Moderinization and a Westernization Movement. Journal of Turkish Studies, 29.8.2024, 13. vsk, nro Volume 13 Issue 10, s. 515–539. doi:10.7827/TurkishStudies.13537 Artikkelin verkkoversio. (englanti)