Tanimbarinluri
| Tanimbarinluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Punalurit Eos |
| Laji: | reticulata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Tanimbarinluri (Eos reticulata) on punalurien sukuun kuuluva kaija.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 31 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään kirkkaan punainen. Pään sivuilla on purppuransininen leveä kuvio. Pyrstö on ruskehtavan musta ja siivillä on mustia kuvioita. Nokka on punainen, iiris oranssi ja koivet harmaat. Nuoren linnun rintahöyhenissä on sinimustaa kirjailua ja siipien peitinhöyhenissä on selvät mustat täplät. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanimbarinluri esiintyy luontaisesti vain Indonesian Tanimbarisaarilla. Ihminen on siirtänyt lajia Indonesian Kai- ja Damarsaarille.[2]
Tanimbarinlurin kanta on silmälläpidettävä. Se on melko yleinen lemmikkilintu,[1] joskaan Suomessa sitä ei tavata ollenkaan tai juuri ollenkaan.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanimbarinlurit elävät alavien maiden metsissä sekä istutusmetsiköissä. Lajin elintavat ovat huonosti tunnettuja.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanimbarinlurit liikkuvat parvissa ja ruokailevat enimmäkseen puiden latvuksissa. Ne syövät ilmeisesti pääasiassa siitepölyä, mettä ja hedelmiä, ehkä myös hyönteisiä, ja niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Eos reticulata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3