Taistelulaiva Bismarck

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Bismarck (1939).
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Bismarck
Bismarck
Bismarck
Aluksen vaiheet
Rakentaja Blohm Voss, Hampuri
Hinta 196 000 000 RM
Kölinlasku 1. heinäkuuta 1936
Laskettu vesille 14. helmikuuta 1939
Palveluskäyttöön 24. elokuuta 1940
Loppuvaihe upotettu 27. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 39 517 t (standardi)
50 405 t (max)
Pituus 250,5 m (kokonaispituus)
241,55 m (vesiraja)
Leveys 36 m
Syväys 9,3 m (suunniteltu)
10,2 m (max)
Koneteho 150 170 hv (max)(110 MW)
Nopeus 30,8 solmua (max)
Toimintamatka 8 525 merimailia @ 19 solmua
9 280 merimailia @ 16 solmua
Miehistöä 103 upseeria
1 962 miestä ( 27 miestä vuonna 1941)
Aseistus
Aseistus 8 × SK 38 cm C34
12 × SK 15 cm C28
16 × 10,5 cm C33
16 × 3,7 cm C30
20 × 2 cm C30
4 × lentokonetta

Bismarck oli Saksan laivaston vuonna 1939 vesillelaskettu Bismarck-luokan taistelulaiva, joka saavutti yhden voiton toisessa maailmansodassa upottaessaan Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimien lippulaivan taisteluristeilijä HMS Hoodin. Britannian Kotilaivaston aloittamassa kolmipäiväisessä takaa-ajossa Bismarck lopulta löydettiin ja upotettiin.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Bismarck-luokka

Alus tilattiin 16. marraskuuta 1935 Blohm Vossin Hampurin telakalta, missä köli laskettiin 1. heinäkuuta 1936. Alus laskettiin vesille 14. helmikuuta 1939 kumminaan Otto von Bismarckin lapsenlapsi, Dorothea von Loewenfeld. Vesillelaskuseremoniassa Adolf Hitler piti uhmakkaan palopuheen.[1] Alus otettiin palvelukseen 24. elokuuta 1940.[2]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten koeajojen päätyttyä ja oltuaan telakalla viimeisteltävänä alus oli valmis operaatioihin keväällä 1941. Hitler vieraili 5. toukokuuta Bismarckilla. Hän oli aluksella neljä tuntia, jona aikana alus teki häneen hyvin suuren vaikutuksen[3]. Alus lähti 18. toukokuuta 1941 Gdanskista raskaan risteilijän Prinz Eugenin kanssa murtautuakseen Atlantille operaatio Rheinübungissä.

Operaatio Rheinübung ja Royal Navyn vastatoimenpiteet ilmahyökkäyksineen.

Alusten tehtävänä oli tuhota Atlantilta tavoittamansa kauppalaivat, jotka kuljettivat tarvikkeita Yhdysvalloista Britanniaan. Alukset havaittiin kuitenkin jo Kattegatissa[4]. Alukset tankattiin Norjassa Kalvanesissa lähellä Bergeniä, missä ne havaittiin uudelleen ja Norjan vastarintaliike lähetti sanoman Britanniaan. Brittiläinen Supermarine Spitfire valokuvasi alukset 21. toukokuuta[5]. Prinz Eugen tankkasi, mutta Bismarck ei[6].

Tanskansalmen taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tanskansalmen taistelu

County-luokan raskas risteilijä HMS Suffolkin (komentaja Robert Ellis) tutkaoperaattori havaitsi Bismarckin 23. toukokuuta. Sen jälkeen risteilijät Suffolk ja HMS Norfolk varjostivat saksalaisaluksia.

Britannian amiraliteetti lähetti taisteluristeilijä HMS Hoodin (vara-amiraali Lance Holland/kommodori Ralph Kerr) ja keskeneräisen taistelulaivan HMS Prince of Walesin (kommodori John C. Leach) pysäyttämään saksalaisalukset. Alukset kohtasivat toisensa 24. toukokuuta Tanskansalmessa Grönlannin ja Islannin välissä.

Bismarck tulittamassa Tanskansalmen taistelussa

Hood aloitti taistelun ampumalla Prinz Eugenia, jota mahdollisesti erehtyi luulemaan Bismarckiksi. Bismarck vastasi tuleen. Alusten välillä käytiin vain kolmen minuutin mittainen tykistötaistelu, kun Bismarckin ampuma kranaatti läpäisi Hoodin ohuen kannen ajopanosvarastoon ja räjähdyksen voimasta katkennut laiva upposi parissa minuutissa.[7]

Hoodin 1 418 hengen miehistöstä[8] pelastettiin vedestä vain kolme eloonjäänyttä. Upotettuaan Hoodin molemmat saksalaisalukset keskittivät tulen Prince of Walesiin, joka irtautui pahoin vaurioituneena taistelusta ja liittyi Suffolkin ja Norfolkin seuraan. Tappion jälkeen Bismarckin tuhoamisesta tuli briteille pakkomielle.[9]

Bismarckiin osui muutama tykin ammus, joista yksi muodostui tärkeäksi. Se osui keulan öljytankkeihin, päästi merivettä öljyn sekaan ja öljyä mereen sekä tuhosi venttiilit, joiden kautta öljyä olisi voitu käyttää.[10] Vaurioitunut alus alkoi jättää öljyvanaa ja ennen kaikkea öljy oli nyt niin vähissä, että laivan oli pakko suunnata Ranskaan korjattavaksi[11].

Takaa-ajo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiyöllä 24.–25. toukokuuta Kotilaivaston lentotukialus HMS Victoriousilta nousseet yhdeksän Fairey Swordfish -torpedokonetta hyökkäsivät Bismarckin kimppuun. Ne saivat yhden 18 tuuman torpedon (338 naulan taistelukärki) osumaan keskilaivaan 320 millimetrin panssarivyöhön juuri savuhormin etupuolelle. Räjähdys aiheutti shokkiefektin ja surmasi yhden ja haavoitti kuutta merimiestä. Kattilahuoneen riippumattojen kiinnikkeet irtosivat laipiosta, mikä mahdollisti vuodon osastossa. Lisäksi räjähdyksen voima aiheutti aiemmin keulaan tehtyjen paikkausten saumojen repeämisen.[12]

Norfolk ja Suffolk olivat seuranneet Bismarckia ja Prinz Eugenia yli vuorokauden eivätkä huomanneet niiden eroamista illalla 25. toukokuuta. Pian torpedohyökkäyksen jälkeen Bismarck kaarsi ensin länteen, sitten pohjoiseen ja lopuksi itään siten, että se ylitti lopuksi oman reittinsä. Vaurioiduttuaan Tanskansalmen taistelussa Bismarck suuntasi Brestin satamaan. Britit hukkasivat tässä vaiheessa Bismarckin ja alus pääsi karkuun[13].

Viimeinen taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kello 10.35, noin 30 tuntia sen jälkeen kun britit olivat kadottaneet saksalaisaluksen näkyvistään, Consolidated Catalina -lentovene havaitsi sen ja onnistui nipin napin pakenemaan paikalta täynnä ilmatorjunnan aiheuttamia reikiä.

Lentotukialus HMS Ark Royalilta nousi 26. toukokuuta kello 14.50 viisitoista Fairey Swordfish -torpedokonetta komentajakapteeni J. A. Stewart-Mooren johtamana. Lentäjille oli ilmoitettu, että alueella ei ole omia aluksia. Force H:n risteilijä Sheffield oli kuitenkin jo ehtinyt alueelle. Noin puolen tunnin lennon jälkeen tutkalla varustettu Swordfish havaitsi aluksen ja laivue hyökkäsi sen kimppuun. Yhdestätoista laukaistusta torpedosta kaksi räjähti pudotessaan veteen ja kolme Sheffieldin takana aallokossa. Loput aluksen onnistui väistää. Laivue palasi Ark Royalille kello 17.20.[14]

Ark Royalilta nousi kello 19.15 samat viisitoista Swordfishiä tällä kertaa komentajakapteeni Cooden johtamana. Hyökkäysosastoon kuului neljä 810, neljä 818 ja kolme 820 laivueen konetta. Sheffield ohjasi koneet maaliinsa. Ainoastaan kaksi torpedoa osui vaurioittaen Bismarckia. Hyökänneet koneet palasivat lentotukialukselle kello 22.05, jolloin kolme konetta tuhoutui laskussa.[15]

Aluksen perään osunut torpedo jumitti peräsimen akselin. Korjausmiehistö sai peräsimen vapautettua, joten alusta kyettiin ohjaamaan hitaasti käsin. Huonon sään vuoksi näin ohjattuna alus oli ainoastaan osittain hallittavissa.[16]

Kommodori Philip Vianin Tribal-luokan hävittäjistä koostuva 4. hävittäjälaivue hyökkäsi seuraavaksi laukaisten kuusitoista torpedoa. Laivueen johtoalus HMS Cossack sekä HMNZS Maori (komentaja Harold T. Armstrong) ja HMIS Sikh (komentaja Graham H. Stokes) havaiten kaksi osumaa. Laivueen aluksista Puolan laivaston ORP Piorun (komentaja E. Plawski) meni uhmakkaasti lähimmäs Bismarckia tulittaen sitä kaikilla aseillaan, kunnes konehuoneeseen tulleen osuman johdosta joutui vetäytymään.[17]

Taistelulaivat HMS Rodney (9 x 406 mm) (kommodori Frederick H. G. Dalrymple-Hamilton) ja laivaston lippulaiva HMS King George V (10 x 354 mm) (amiraali John Tovey/kommodori Wilfred Patterson) pääsivät lopulta taistelukontaktiin avaten tulen kohti Bismarckia kello 8.47.[18]

Bismarck vastasi tuleen, mutta täpäristä ohilaukauksista huolimatta se ei osunut kertaakaan. Se sai kaksi pahaa osumaa komentotorniin ja tulenjohtolaitteisiin, ja alle tunnissa alus oli ilmiliekeissä. Suurin osa siitä ei enää muistuttanut taistelulaivaa, ja miehistö oli joko veden varassa tai kannella tekemässä kuolemaa.[19]

Bismarckin päällikkö Ernst Lindemann antoi hieman kello 10 jälkeen miehistölle käskyn avata pohjaventtiilit ja aktivoida niiden runkoläpivienteihin sijoitetut aikasytytteiset räjähteet. Kun näin oli tehty, Lindemann määräsi kaikki miehet hyppäämään yli laidan.[20]

Uppoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Dorsetshire pelastaa Bismarckin miehistöä 27. toukokuuta 1941.

County-luokan raskas risteilijä HMS Dorsetshire (kommodori Benjamin Martin) ampui alukseen kolme torpedoa, joista yksi räjähti keskilaivassa ja yksi aluksen perässä, repien peräosan kokonaan irti. Puoli yhdentoista maissa, 27. toukokuuta, puolentoista tunnin taistelun jälkeen, Bismarck vajosi aaltoihin. Silminnäkijöiden mukaan päällikkö Lindemann seisoi uppoavan laivan keulassa tehden kunniaa seurassaan henkilökohtainen lähettinsä, joka käskystä huolimatta ei jättänyt päällikköään.[21] Ennen uppoamistaan laiva kääntyi ylösalaisin, jolloin sen kannella laakeriensa varassa olleet neljä päätykkitornia irtosivat. Lopulta alus vajosi pinnan alle kääntyen vajotessaan oikein päin. Uppoamisesta aiheutuneen virran voima repi laivan komentosillan, savupiipun ja maston irti. Upotessaan alus törmäsi vedenalaiseen vuoreen ja liukui seinämää pitkin 4 790 metrin syvyyteen.[22]

Pelastusveneitä ei kuitenkaan voitu laskea mereen kovan merenkäynnin vuoksi. Saksalaisia yritettiin pelastaa heittämällä heille köysiä, mutta monet olivat niin pahoin haavoittuneita, etteivät jaksaneet vetää itseään ylös. Lisäksi vesi oli vain 13–asteista ja siinä kelluva öljy teki köysistä liukkaat. Juuri kun pelastustoimet oli saatu käyntiin, brittialukset joutuivat poistumaan sukellusveneuhan vuoksi paikalta mukanaan vain ne 110 saksalaista, jotka olivat jo kiivenneet laivoihin tai roikkuivat vielä köysissä. Cossackin miehistö pelasti hylyn kappaleilla ajelehtivan öljyturkkisen Bismarckin laivakissan, jonka Cossackin miehistö nimesi Herr Oskariksi[23].

Seuraavana päivänä Saksan laivaston sukellusvene U-74 pelasti vielä kolme ja huoltoalus Sachsenwald kaksi miehistön jäsentä[24]. Kuultuaan taistelun lopputuloksen puolueettoman Espanjan diktaattori kenraali Franco lähetti uppoamispaikalle espanjalaisen laivasto-osaston, mutta enempää pelastuneita ei löytynyt[25]. Bismarckin miehistöstä sai surmansa kaikkiaan 1 977 miestä, mukaan lukien amiraali Günther Lütjens ja aluksen päällikkö Ernst Lindemann.[26]

Hylyn löytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen meriarkeologi Robert Ballard, joka löysi uponneen Titanicin, löysi Bismarckin hyvin säilyneen hylyn 8. kesäkuuta 1989.[27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: Battleship of the Bismarck Class - Bismarck and Tirpitz: Culmination and Finale of German Battleship Construction. Lontoo: Greenhill Books, 1998. ISBN 1-85367-320-X (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
  • Kennedy, Ludovic: Pursuit: The sinking of the Bismarck. Lontoo: Cassell, 2004. ISBN 0-304-35526-7 (englanniksi)
  • Tippelskirch, Kurt von: Toisen maailmansodan historia, osa II. Porvoo: WSOY, 1959. ISBN 951-0-03601-3
  • Tamelander, Michael & Zetterling, Niklas: Bismarck: taistelu Atlantin herruudesta. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30305-4
  • Roberts, John: The Final Action: The Sinking of Bismarck, 27 May 1941. Warship, 1983, VII. vsk, nro 4, s. 262-271. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-309-5 (englanniksi)
  • Jameson, William: Ark Royal – The Life of an Aircraft Carrier at War 1939-41. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing Ltd, 2004. ISBN 1-904381-27-8 (englanniksi)
  • Konstam, Angus: The Bismarck 1941 – Hunting Germany´s greatest battleship. Oxford, UK: Osprey Publishing Ltd, 2011. ISBN 978-1-84908-383-6 (englanniksi)
  • Ballantyne, Iain: Killing the Bismarck – Destroying the Pride of Hitler's Fleet. Barnsley, UK: Pen & Sword Maritime, 2010. ISBN 1-8441-5983-3 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tamelander & Zetterling 2005, 42
  2. ↑ Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 35
  3. ↑ Kennedy s. 33
  4. ↑ Kennedy s. 36
  5. ↑ Kennedy s. 43
  6. ↑ Kennedy s. 45
  7. ↑ Tamelander & Zetterling 2005, s. 201–203
  8. ↑ Kennedy s. 93
  9. ↑ Tamelander & Zetterling 2005, s. 215–216
  10. ↑ Tamelander & Zetterling 2005, 219
  11. ↑ Kennedy s. 98
  12. ↑ Garzke, William H. Jr et al s. 113-114
  13. ↑ Kennedy s. 123
  14. ↑ Jameson, William s. 299
  15. ↑ Jameson, William s. 300-304
  16. ↑ Jameson, William s. 302-305
  17. ↑ Jameson, William s. 305
  18. ↑ Jameson, William s. 306
  19. ↑ Tippelskirch 1959
  20. ↑ Roberts, John s. 270
  21. ↑ Tamelander & Zetterling 2005, 333
  22. ↑ Konstam, Angus s. 86
  23. ↑ Ballantyne, Iain s. 201
  24. ↑ Konstam, Angus s. 87
  25. ↑ Whitley 1996 s. 221
  26. ↑ Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 39
  27. ↑ Konstam, Angus s. 92

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taistelulaiva_Bismarck&oldid=22623452”