Taateliluumu
| Taateliluumu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Eebenpuukasvit Ebenaceae |
| Suku: | Eebenpuut Diospyros |
| Laji: | lotus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Diospyros lotus |
|
| Katso myös | |
Taateliluumu eli lootusluumu on eebenpuiden sukuun kuuluva puulaji. Sitä tavataan luonnonvaraisena laajalla alueella Aasiassa. Lajia myös viljellään sen hedelmien takia.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taateliluumun rungon kaarna on karkeaa, tummaa ja pienilevyistä. Kuumina, tyyninä päivinä puun ympärillä leijuu mustaherukkamainen tuoksu. Lehdet ovat suikeita ja kiiltäviä. Ne pysyvät puussa pitkälle syksyyn mutta putoavat lopulta vihreinä. Hede- ja emikukat sijaitsevat eri puissa. Kukkien teriö on uurnamainen, neliliuskainen ja väriltään punertavan- tai vihertävänvalkoinen. Hedelmät ovat pieniä ja maultaan tympeänimeliä.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taateliluumua tavataan luonnonvaraisena alkuperäislajina Japanista ja Kiinasta aina Vähään-Aasiaan saakka. Lajin levinneisyysalueen länsirajaa on tosin hankala määritellä, koska puuta on jo kauan viljelty Etelä-Eurooppaa myöten.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taateliluumu on vanha viljelykasvi, jota kasvatetaan syötävien hedelmiensä takia. Lajia käytetään myös koristepuuna.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas. Suom. Arto Kurtto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2009 (1997).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Participants of the FFI/IUCN SSC Central Asian regional tree Red Listing workshop, Bishkek, Kyrgyzstan: Diospyros lotus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2007. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Euroopan puuopas 2009, s. 251.