T-38
| T-38 | |
|---|---|
 T-38 20 mm tykillä. |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot | |
| Tyyppi | amfibinen panssarivaunu |
| Pituus | |
| – putki edessä | 3,78 m |
| Leveys | 3,33 m |
| Korkeus | 1,63 m |
| Taistelupaino | 3,3 t |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 40 km/h |
| Toimintasäde | 170 km |
| Pääase | DT-pikakivääri tai 20 mm tykki |
| Panssarointi | 3-9 mm |
| Moottori | GAZ-AA |
| – hevosvoimat | 40 hv |
| – kilowattia | 30 kW |
| Miehistö | 2 |
T-38 oli neuvostoliittolainen kevyt amfibio-tiedustelupanssarivaunu, jota käytettiin toisessa maailmansodassa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]T-38 suunniteltiin vuonna 1936 AMO-ajoneuvopajassa. T-38 oli kehitelty aikaisemmasta T-37A:sta, joka perustui ranskalaiseen kevyeen AMR 33 -tiedustelupanssarivaunuun. Panssarivaunussa oli normaali GAZ (Ford) -moottori, joka oli halpa valmistaa. Kelluvuus perustui suureen runkotilavuuteen ja kylkikellukkeisiin. Vedessä ajoneuvo kulki pienen kolmilapaisen potkurin voimalla.
T-38 oli suunniteltu tiedustelutehtäviin ja jalkaväen tueksi. Tiedustelukäytössä sen etuina olivat profiilin mataluus sekä hyvä liikkuvuus kelluvuudesta johtuen. T-38:sta suunniteltiin tehdä myös ilmateitse kuljetettava versio; Kiovassa järjestetyissä sotaharjoituksissa vuonna 1936 panssareita kuljetettiin Tupolev TB-3 -pommikoneiden rungon alle kiinnitettyinä. Jokainen jalkaväkipataljoona sai 38 kappaletta T-38:aa ja jokainen lentokuljetettava panssaripataljoonalle sai 50 vaunua. Ohut panssari ja ainoastaan yksi pikakivääri aseistuksena rajoittivat T-38:n taistelukäyttöä. Radion puuttuminen useimmista vaunuista rajoitti taas niiden tiedustelukäyttöä. T-38:n puutteiden vuoksi se aiottiin korvata T-40:llä, mutta toisen maailmansodan alkamisen vuoksi sen valmistusmäärä jäi vähäiseksi. T-40:n pohjalta puolestaan kehitettiin T-60.
T-38:aa valmistettiin kaikkiaan noin 1 500 kappaletta, mikä kertoo amfibisten tiedustelupanssarivaunujen tärkeydestä puna-armeijalle. Jotkin vaunut varustettiin 20 millimetrin ShVAK-tykillä.
Palvelushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]T-38 oli puna-armeijan palveluksessa talvisodassa Suomea vastaan vuosina 1939–1940, mutta vaunut olivat heikon panssarointinsa ja aseistuksensa vuoksi lähinnä käyttökelvottomia suomalaismaastossa. Malli ei menestynyt myöskään saksalaisia vastaan, jotka saivat runsaasti T-38-vaunuja sotasaaliiksi. T-38:aa nähtiin harvoin taistelukäytössä vuoden 1941 jälkeen, vaikkakin niitä käytettiin Dnepr-joen ylityksessä vuonna 1944. Toisen maailmansodan aikana puna-armeijan tärkein amfibioajoneuvo oli kuitenkin Ford GPA -maastoauto, joita Yhdysvallat toimitti Neuvostoliitolle Lend-Lease-ohjelman myötä.
Wehrmacht ei juurikaan käyttänyt T-38:aa varsinaisena taisteluvaununa, toisin kuin T-26:ia ja T-34:iä, tai muita parempia panssarivaunuja. Osan T-38:ista väitetään muutetun 37 millimetrin ilmatorjuntatykkien alustoiksi, vaikka kyseinen ase kuulostaakin liian kookkaalta T-38:n rungolle.
Variaatiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- T-38RT (1937), radiovaunu
- OT-38 (1937), liekinheitinvaunu
- T-38M1 (1937), paremmalla voimansiirrolla varustettu prototyyppi, jota pidettiin liian monimutkaisena tuotantomalliksi
- T-38M2 (1938), paremmalla vaihteistolla ja GAZ M1 -moottorilla varustettu malli
- T-38TU, lisäradioantennilla varustettu komentovaunumalli
- SU-45 (1936), 45 mm tykillä varustettu koemalli
- T-38TT (1939), kauko-ohjattava koemalli
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bean, Tim & Fowler, Will (2002): Russian Tanks of World War II – Stalin’s Armored Might
- Bishop, Chris (1998): The Encyclopedia of Weapons of World War II
- Chamberlain, Peter & Ellis, Chris (1972): Tanks of the World, 1915–1945
- Fleischer, Wolfgang (1999): Russian Tanks and Armored Vehicles 1917–1945
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T-38 Wikimedia Commonsissa
- Toisen maailmansodan ajoneuvot (englanniksi)
- On War (englanniksi)