Swingfire
Swingfire on brittiläinen ajoneuvoalustalta ammuttava panssarintorjuntaohjus. Se kehitettiin 1960-luvun alussa ja oli tuotannossa vuosina 1966–1993. Britannian asevoimissa se korvasi aiemmin käytössä olleen Vickers Vigilant -ohjuksen. Swingfiren kehitti Fairey Engineering Ltd ja British Aircraft Corporation.
Toimintaperiaate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjuksen englanninkielinen nimi tulee sen kyvystä tehdä nopea jopa 90 asteen ohjausliike. Tämän ansiosta ohjuksen ampuva ajoneuvo kyetään piilottamaan näkyvistä ja ampuja itse voi asettua edulliseen asemaan erillisen liikuteltavan tähtäys- ja ohjauslaitteen kanssa.
Sen lisäksi että Swingfire asennettiin FV438 Swingfire- ja FV102 Striker -taisteluajoneuvoihin, siitä oli kolme muuta versiota:
- Beeswing – Land Roverin alustalle
- Hawkswing – Lynx-helikopteriin
- Golfswing – ("mönkijätyyppiseen") maastoajoneuvoon
Käyttö taisteluissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Swingfire-ohjuksia käytettiin sekä Persianlahden sodassa (1991)[1] että Irakin sodassa (2003).
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pituus: 1 070 mm
- Halkaisija: 170 mm
- Kärkiväli: 390 mm
- Massa: 27 kg
- Taisteluosa: 7 kg ontelopanos
- Kantama: 150...4000 m
- Lähtönopeus: 185 m/s
- Lankavälitteinen komento-ohjaus
- Panssarinläpäisy: 800 mm[2]
- Yksikköhinta: 7 500 puntaa
Käyttäjävaltiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Units in Operations Desert Shield and Desert Storm britains-smallwars.com. 2008. Arkistoitu 29.6.2014. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Stephen Bull: Encyclopedia of military technology and innovation, s. 257. Greenwood Press, 2004. (englanniksi)