Svenska Teatern
| Svenska Teatern Ruotsalainen teatteri |
|
|---|---|
 Svenska Teatern vuonna 2012. |
|
| Osoite |
Pohjoisesplanadi 2 00130 Helsinki |
| Sijainti | Kaartinkaupunki |
| Valmistumisvuosi | 1866 |
| Suunnittelija | Nicolas Benois |
 |
|
Svenska Teatern (suom. Ruotsalainen teatteri[1]) on Helsingissä toimiva ruotsinkielinen teatteri. Teatterin rakennus sijaitsee Erottajalla Esplanadin puiston länsipäässä, Eteläesplanadi- ja Pohjoisesplanadi-nimisten katujen välissä.
Svenska Teaternilla on tätä nykyä kolme näyttämöä, Stora scenen eli Suuri näyttämö, Amos-näyttämö ja Nicken. Suuren näyttämön katsomoon mahtuu enimmillään noin 650 henkeä, Amos-näyttämön katsomoon 140 henkeä ja Nickenille 70 henkeä. Teatterilla on kymmenkunta ensi-iltaa vuodessa, ja se tekee yhteistyötä monen kulttuurilaitoksen kanssa. Vakituista henkilökuntaa teatterilla on noin 90.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen teatteri puusta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syksyllä 1825 alkoi Helsingfors Theaterhus Bolag -nimisen osakeyhtiön osakeanti, jolla kerättiin varoja uuteen puiseen teatteritaloon Helsingissä. Osakkeita merkittiin 141 kappaletta, ja ne maksoivat 100 pankkoruplaa kappaleelta. Osakkeille suunniteltiin maksettavan 10 %:n vuosittainen osinko. Yhtiö oli yksi Suomen ensimmäisistä osakeyhtiöistä.[2]
Helsingin ensimmäinen teatterirakennus vihittiin käyttöön vuonna 1827. Kyseessä oli pieni puurakennus, joka sijaitsi keskellä Esplanadipuistoa hieman nykyistä idempänä. Rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel.
Teatterin käyttöönoton yhteydessä teatterilla ei ollut omaa, vakituista näyttelijäkuntaa, mutta Helsingissä vieraili tuolloin useita kiertueella olevia teatteriryhmiä. Ne olivat useimmiten matkalla joko Pietariin tai Pietarista pois. Ennen teatterirakennusta nämä teatteriryhmät olivat esittäneet näytelmänsä vaatimattomissa tiloissa.
Kun Helsingissä nyt oli oikea teatteri, teatterissa käynnistä tuli nopeasti suosittu ajanviete.
Taloudellisesti teatteri menestyi hyvin. Vuosina 1828–1847 jaettu osinko ylitti osakkeiden nimellisarvon.[2]
Toinen teatteri kivestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Engelin suunnittelema teatterirakennus kävi pian ahtaaksi.[3] 1840-luvulla jotkut osakkeenomistajat alkoivat ajaa uuden teatteritalon rakentamista kivestä. Ajatuksen kannattajat yrittivät hankaloittaa vanhan teatteriyhtiön toimintaa monin tavoin. Suojautuakseen hyökkäyksiltä yhtiö laati yhtiöjärjestyksen vuonna 1846. Kivitalon kannattajat jatkoivat toimiaan yhtiön purkamiseksi. Kotimaisen oopperan Kaarle-kuninkaan metsästys ensi-ilta 1852 johti siihen, että hanke sai tuulta purjeisiinsa. Uusi yhtiö Nya Theaterhus-Bolaget perustettiin 1858. Vanha yhtiö lakkautettiin kaksi vuotta myöhemmin sen jälkeen, kun uusi yhtiö oli lunastanut osake-enemmistön vanhasta yhtiöstä.[2]
Toinen teatterirakennus, joka sijaitsi nykyisen Svenska Teaternin paikalla Erottajalla, vihittiin käyttöön 28. marraskuuta 1860. Sen suunnitteli arkkitehti Georg Theodor Chiewitz ja se oli kivirakennus. Ensimmäinen rakennuksessa esitetty näytelmä oli Sakari Topeliuksen ja Fredrik Paciuksen Kypron prinsessa.
Svenska Teatern
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusi rakennus tuhoutui tulipalossa muutaman vuoden kuluttua. Jälleenrakennustyöt aloitettiin melkein heti, ja vuonna 1866 käyttöön vihittiin käyttöön rakennus, joka myöhemmin jäi ruotsinkieliseksi näyttämöksi nimellä Svenska Teatern. Rakennuksen suunnitteli venäläinen arkkitehti Nicolas Benois.[4]
Vuoteen 1887 saakka teatteria kutsuttiin Nya Teaterniksi eli Uudeksi teatteriksi, mutta suomenkielisen teatterin perustettua Helsinkiin uuden näyttämön vuonna 1872 nimeksi muutettiin Svenska Teatern.
Svenska Teaternin laajennustyöt käynnistyivät vuonna 1935 Eero Saarisen ja Jarl Eklundin johdolla. Tällöin teatterin ulkoasua muokattiin perusteellisesti. Arkkitehti Benois’n 1860-luvulla luomat salonki ja lämpiö sekä rakennuksen pyöreä osa säilyivät lähes alkuperäisessä muodossa.
1900-luvun alussa, vielä ennen Suomen itsenäistymistä, teatterin taiteellinen johto koostui lähinnä ruotsalaisista. Myös suuri osa näyttelijöistä tuli Ruotsista. Virallinen päätös siitä, että teatterista tulisi suomenruotsalaisen yleisön kansallisnäyttämö tehtiin vuonna 1915. Teatteri siis suomenruotsalaistuisi, ja ammattitaitoisten näyttelijöiden pulaa helpottamaan perustettiin vuonna 1908 Svenska Teaterns elevskola, joka koulutti suomalaisia näyttelijöitä. Kun Suomen teatterikoulu 1979 muutettiin Teatterikorkeakouluksi, tämä koulu yhdistettiin siihen.
Peruskorjaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Teatterissa tehtiin 2010–2012 peruskorjaus. Teatteri on uusi kantavia rakenteita lukuun ottamatta. Teatteriin tuli uusi Amos-näyttämö, joka on teknisesti hyvin monipuolinen, ja sinne saadaan avautumaan näkymä puistoon. Lavasteet siirretään paikalleen kokonaisina, ja esimerkiksi esirippu avautuu koneellisesti. Näyttämö on pyörivä, ja sen lattiassa on 16 hissiä. Istumapaikkojen määrä kasvoi, sillä valaistustekniikka siirrettiin pois salista. Kattomaalaukset ja sisustus entistettiin, ja vaatesäilytystila on kaksinkertainen. Kahvilan nimi vaihtui Kafé Kafkasta Café Thaliaksi. Suunnittelijaksi valittiin vuonna 2005 arkkitehti Stefan Ahlman. Kustannukset olivat 50 miljoonaa euroa.[5]
Johtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Johtaja | Virkavuodet |
|---|---|
| August Arppe | 1919 |
| Nicken Rönngren | 1919–1954 |
| Runar Schauman | 1954–1963 |
| Carl Öhman | 1963–1982 |
| Jack Witikka | 1982–1987 |
| Georg Dolivo | 1987–1996 |
| Lars Svedberg | 1996–2002 |
| Johan Storgård | 2002–2017 |
| Joachim Thibblin | 2017– |
Näyttelijöitä ja ohjaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bo Andersson (–1979)[6]
- Thomas Backlund (1981–)[7]
- Kyllikki Forssell (1981–1983)[7]
- Stig Fransman (1979–)[6]
- Lilga Kovanko (–1979)[6]
- Märta Laurent (–1981, 1983–)[7]
- Tom Lindblom (1981–)[7]
- Leif Lönnqvist (1981–)[7]
- Svante Martin (1979–)[6]
- Roger Nikkanen (–1979)[6]
- Erik Pöysti (1981–)[7]
- Johanna Ringbom (–1981, 1983–)[7]
- Susanne Ringell (1981–)[7]
- Göran Sjöblom (–1981, 1983–)[7]
- Göran Sjöholm (1979–)[6]
- Rabbe Smedlund (–1979)[6]
- Mats Stenlund (1981–)[7]
- Tom Wentzel (–1981, 1982–)[7]
- Gustav Wiklund (1979–)[6]
- Cita Örndal (–1979)[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Varpio, Yrjö (päätoim.): Suomen kirjallisuushistoria 1: Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin. (Päätoimittaja: Yrjö Varpio. Toimittaneet Yrjö Varpio ja Liisi Huhtala) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1999. ISBN 951-717-886-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia 12, s. 9200. Helsinki 1983. ISBN 951-1-07198-X
- ↑ a b c Schybergson, Per: Aktiebolagsformens genombrott i Finland, s. 130–131. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten, 1964.
- ↑ Esplanadin teatteri 1827−1861 Teatterimuseo. Viitattu 19.12.2017.
- ↑ Suomen kirjallisuushistoria 1, s. 333.
- ↑ Tulonen, Hannele: Svenska Teatern säilytti remontissa sielunsa. Helsingin Sanomat 23.2.2012, s. A 11.
- ↑ a b c d e f g h i Näyttelijäkiinnitykset loppusuoralla. Helsingin Sanomat, 19.2.1979, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d e f g h i j k Teatterin korttipakka sekoittuu. Helsingin Sanomat, 1.2.1981, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svenska Teatern Wikimedia Commonsissa
- Svenska Teatern i Helsingfors
- Svenska teatern hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
