Surgut
| Surgut (Сургут) |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
 Hanti-Mansian sijainti, alla kaupungin sijainti piirikunnassa |
|
  Surgut |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Ural |
| Piirikunta | Hanti-Mansia |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 211 km² |
| Korkeus | 40 m |
| Väkiluku (2010) ([1]) | 306 675 |
| Aikavyöhyke | UTC 5 (MSK 2) |
| Postinumero | 628400–628433[2] |
| Suuntanumero(t) | 7 3462 [3] |
Surgut (ven. Сургу́т) on Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan suurin kaupunki ja Venäjän tärkeimpiä öljyntuotannon keskuksia.[4][5][6] Se sijaitsee Länsi-Siperian alangolla Objoen varrella. Vuonna 2010 kaupungin asukasluku oli 306 675.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Surgutin seudut ovat olleet asuttuja jo kivikaudella. Obin rannalta, noin 20 kilometriä Surgutista länteen, sijaitsee 60 entistä kylää tai asuinpaikkaa sisältävä arkeologinen alue, josta on löydetty jälkiä esimerkiksi 3 000 asuinrakennuksesta, haudoista ja pyhäköistä. Löydöistä vanhimmat ovat kivikaudelta.[4]
Vuonna 1863 tsaari Fjodor I:n määräyksestä perustettu Surgut on Siperian vanhimpia kaupunkeja.[4][5] Aluksi se oli vain aiemman ostjakkilinnoituksen paikalle rakennettu pieni linnoitus. Surgut oli Venäjän Aasian laajentumisen tärkeimpiä keskuksia 1600- ja 1700-luvuilla. Vuodesta 1782 lähtien se toimi Tobolskin kuvernementin tärkeänä kauppapaikkana ja kaupunkina. Siellä sijaitsi kuvernementin laajan Surgutin piirikunnan keskus. Kaupunki oli esimerkiksi useiden dekabristien poliittinen karkotuspaikka.[4]
Vuodesta 1868 alkaen kaupunki kuului Tobolskin provinssiin. 1890-luvulla paikkakunta paloi suurelta osin.[4] 1800-luvun lopulla kaupungissa toimi neljä kauppaa ja neljä seppää. Asukkaiden pääelinkeinoja olivat kalastus, marjastus, kauppankäynti, karjanhoito ja polttopuiden keruu. Surgurtista vietiin kalaa, turkiksia, marjoja ja sembramännyn siemeniä markkinoille esimerkiksi Tobolskiin, ja kaupunkiin tuotiin erityisesti leipää ja kangasta. 1926 paikkakunnan status muutettiin pienen asukasluvun (1 300 asukasta) vuoksi kyläksi.[4] Vuodesta 1930 se oli osa Ostjakkien ja vogulien kansallista piirikuntaa.[4]
1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla alueelta löydettiin suuria maaöljy- ja maakaasuesiintymiä, ja kaupunki alkoi kehittyä ja kasvaa muuttovirran ansiosta nopeasti. Se sai kaupunkioikeudet uudestaan 1965.[4]
Väkiluvun kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Surgutin asukasluku |
|---|---|
| 1887[4] | 1 100 |
| 1926[4] | 1 300 |
| 1959[4] | n. 6 000 Surgut (oli osa 18 686 as. Surgutin piiriä[7]) |
| 1970[8] | 34 011 |
| 1979[9] | 107 343 |
| 1989[10] | 247 823 |
| 2002[11] | 285 027 |
| 2010[1] | 306 675 |
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään Surgut on koko Venäjän tärkeimpiä öljyntuotantokeskuksia[4][5] ja Länsi-Siperian öljy- ja kaasuputkiverkoston solmukohta. Täällä yhtyvät Nižnevartovskista, Novyi Urengoista, Novosibirskistä, Permistä ja Tšeljabinskistä tulevat öljy- ja kaasulinjat. Paikkakunnan merkittävimpiä yrityksiä ovat Surgutneftegaz sekä Gazpromiin kuuluva Surgutgazprom. Sähköntuotannosta vastaavat voimalat GRES-1 ja GRES-2 kuuluvat maailman suurimpiin ja tuottavat yli 8000 megawatin teholla edullista sähköä alueelle. Näistä jälkimmäinen kuuluu E.ON Rossija-pörssiyhtiön voimaloihin. Paikkakunnalla on metsänjalostus- ja elintarviketeollisuutta.[4]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Surgutin kansainväliseltä lentoasemalta lennetään muun muassa Moskovaan, Dubaihin, Pietariin ja Irkutskin. Kaupunki on Tjumenin–Novyi Urengoin radan varrella.
Surgutissa on Obin jokisatama. Surgutin silta on maailman pisin yhden pylvään varaan rakennettu vinoköysisilta.
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupungissa toimii Surgutin valtionyliopisto, pedagoginen valtionyliopisto, maailmantalouden instituutti sekä useiden muiden yliopistojen haaraosastoja. Myös museotoimintaa.[4]
Ystävyyskaupungit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katerini, Kreikka
Sioux Falls, Etelä-Dakota, Yhdysvallat
Zalaegerszeg, Unkari
Ivano-Frankivsk, Ukraina[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Hanty-Mansijski avtonomyi okrug: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Hanty-Mansijski avtonomyi okrug: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Goroda Rossii: Surgut Goroda Rossii (1994) kirjan Surgut-artikkelin nettiversio. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b c Khanty-Mansi Autonomous Area - General Information kommersant.com. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 ( 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 5.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ "Офіційний сайт міста Івано-Франківськаӧ." www.mvk.if.ua. Viitattu 4.1.2011. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Surgut Wikimedia Commonsissa
- Surgutin portaali (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Kaupunginhallinnon sivu (venäjäksi)
- Goroda Rossii, 1994: Surgut (venäjäksi)
- Surgut mojgorod.ru (venäjäksi)
- Surgutin valtionyliopisto (venäjäksi)
Belojarsk • Berjozovo • Hanti-Mansijsk • Hanty-Mansijsk • Jugorsk • Kogalym • Konda • Langepas • Megion • Neftejugansk • Neftejugansk • Nižnevartovsk • Nižnevartovsk • Njagan • Oktjabrskoje • Pokatši • Pyt-Jah • Radužnyi • Sovetski • Surgut • Surgut • Urai