Sture Bergwall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sture Bergwall vuonna 2016.

Sture Ragnar Bergwall (vuosina 1993–2002 Thomas Quick; s. 26. huhtikuuta 1950 Falun, Ruotsi) on ruotsalainen mies, joka tuomittiin useista murhista mutta jonka murhatuomiot purettiin myöhemmin uusintaoikeudenkäynneissä.

Tunnustukset ja tuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Quick joutui vuonna 1991 hoitoon Säterin vankimielisairaalaan useista alaikäisten raiskauksista, törkeästä tapon yrityksestä ja pankkiryöstöstä. Hän alkoi tunnustaa henkirikoksia terapiaistunnoissa pari vuotta myöhemmin, kun häntä oltiin kotiuttamassa.[1]

Quick tunnusti yli 20 Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa tehtyä murhaa, mutta hänet tuomittiin kuudessa oikeudenkäynnissä vain kahdeksasta vuosina 1976–1988 tehdystä murhasta.[2] Teknisten todisteiden puuttuessa ainoat todisteet Quickia vastaan olivat hänen omat kertomuksensa, jotka hän perusti murhien uutisointeihin.[1] Quick tuomittiin elinikäiseen pakkohoitoon Säterin vankimielisairaalaan.[1]

Tuomionpurut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2008 Quick perui Ruotsin television dokumenttiohjelmassa tunnustuksensa ja kielsi olleensa osallinen mihinkään niistä murhista, joista hänet oli tuomittu. Hän kertoi tunnustaneensa murhat lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja terapeuttien sekä poliisin johdattelemana.[3] Hän myös palautti nimensä Sture Bergwalliksilähde?.

  • 28. toukokuuta 2010 tuomioistuin katsoi uusintaoikeudenkäynnissä Quickin syyttömäksi israelilaisen Yenon Levin vuonna 1988 Taalainmaalla tapahtuneeseen murhaan. Syyttäjä katsoi myös, että todisteet eivät riittäneet Quickin tuomitsemiseen toistamiseen ja luopui syytteestä.[4]
  • Syyskuussa 2010 Quickille myönnettiin uusintaoikeudenkäynti vuonna 1988 Norjassa tapahtuneesta 9-vuotiaan[5] Therese Johannesenin murhasta, jonka tuomio perustui täysin Quickin antamiin tietoihin.[6] Oikeus vapautti Quickin kesäkuussa 2011 syytteestä.[7]
  • Tammikuussa 2012 hovioikeus purki tuomion, joka koski yksitoistavuotiaan Johan Asplundin murhaa. Asplund katosi Sundsvallissa 7. marraskuuta 1980, eikä hänen ruumistaan ole löytynyt. Quick oli tunnustanut 13 vuotta myöhemmin surmanneensa pojan. Rikostekninen näyttö oli puutteellista.[8] Tuomioistuin palautti jutun käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Maaliskuussa 2012 syyttäjä Jonas Almström kuitenkin luopui syytteestä.[9]
  • Syyskuussa 2012 purettiin tuomio, jonka Quick sai kahden norjalaisen naisen murhasta.[10]
  • Toukokuussa 2013 Quick vapautettiin hollantilaisen parin vuonna 1984 tapahtuneesta murhasta.[11]
  • 31. heinäkuuta 2013 Quick vapautettiin viimeisistäkin murhasyytteistä.[12]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisen tuomionpurun jälkeen Bergwall anoi hallinto-oikeudelta vapautusta pakkohoidosta. Ennen päätöksen tekemistä hallinto-oikeus määräsi Bergwallin 23. lokakuuta 2013 uuteen mielentilatutkimukseen.[13] Joulukuussa 2013 valmistuneessa mielentilatutkimuksessa todettiin, että Bergwallin hoidon pitää jatkua, mutta hänet pitäisi päästää suljetusta pakkohoidosta avohoitoon.[14]

Falunin hovioikeus päätti maaliskuussa 2014, että Bergwall pääsee välittömästi vapaaksi. Päätöksen mukaan hän ei saa käyttää alkoholia tai huumaavia aineita ja hänen on säännöllisesti käytävä avohoidossa. Bergwall aikoi muuttaa asumaan Jämtlandiin,[15] ja hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Bara jag vet vem jag är (2016).[16][17]

Ruotsin korkeimman oikeuden oikeusneuvos Göran Lambertz on tuomionpurkujen jälkeen yhä väittänyt, että Bergwallille langetetut tuomiot olivat oikeita, ja hän julkaisi vuonna 2015 kirjan Quickologi, jossa puolustaa kantaansa. Kirjasta löytyy kuitenkin virheitä ja eräästä vahvasta perustelusta löytyi olennainen asiavirhe, mutta hän sanoo etteivät virheet muuta kokonaiskuvaa.[18]

Vuonna 2019 Ruotsissa julkaistiin Mikael Håfströmin ohjaama elokuva Quick – bortom allt rimligt tvivel, pääroolissa David Dencik.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Lumikero, Kari: Ruotsin rikoshistorian emämoka? Murhista syyttömänä tuomittu vapautumassa MTV. 11.12.2013. Arkistoitu 20.7.2016. Viitattu 12.12.2013.
  2. ↑ Kahdeksasta murhasta tuomittu saa uuden oikeudenkäynnin Ruotsissa (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 17.12.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  3. ↑ Ruotsalainen sarjamurhaaja perui tunnustuksensa Helsingin Sanomat. 15.12.2008. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 24.9.2010. (Archive.org)
  4. ↑ Kymmeniä murhia tunnustanut ruotsalaismies vapautui syytteestä (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 28.5.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  5. ↑ Polisen: Nytt spår i norska Therese-fallet, Aftonbladet 24.10.2013, viitattu 16.6.2021 (ruotsiksi)
  6. ↑ Murhia tunnustanut ruotsalaismies saa uuden oikeudenkäynnin (Vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 24.9.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24.9.2010.
  7. ↑ Murhia tunnustanut ruotsalaismies vapautui jo toisesta murhasta Lapin Kansa. 10.6.2011. Viitattu 19.6.2011. [vanhentunut linkki]
  8. ↑ Thomas Quick får resning i Johan-målet Aftonbladet. 18.1.2012. Viitattu 25.3.2012. (ruotsiksi)
  9. ↑ Quick-åtal i Johanfallet läggs ned Aftonbladet. 14.3.2012. Viitattu 25.3.2012. (ruotsiksi)
  10. ↑ Ruotsi purkaa muka-sarjamurhaajan tuomioita Iltalehti. 24.9.2012. Viitattu 26.9.2012.
  11. ↑ Sarjamurhat tunnustaneen tuomioista kaksi purettiin Ruotsissa Iltalehti. 21.5.2013. Viitattu 22.5.2013.
  12. ↑ Viimeisetkin syytteet sarjamurhaajaksi epäiltyä vastaan nurin Ruotsissa Ilta-Sanomat. 31.7.2013. Arkistoitu 1.8.2013. Viitattu 31.7.2013.
  13. ↑ Mielonen, Matti: Ruotsin "syytön sarjamurhaaja" uuteen mielentilatutkimukseen Helsingin Sanomat. 23.10.2013. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 23.10.2013. (Archive.org)
  14. ↑ Kauhanen, Anna-Liisa: Ruotsissa sarjamurhatuomioista vapautetun miehen pakkohoito jatkuu Helsingin Sanomat. 16.12.2013. Arkistoitu 16.12.2013. Viitattu 16.12.2013. (Archive.org)
  15. ↑ Kervinen, Elina: Syyttömäksi todettu Ruotsin tunnetuin "sarjamurhaaja" laskettiin vapaaksi Helsingin Sanomat. 19.3.2014. Arkistoitu 19.3.2014. Viitattu 19.3.2014. (Archive.org)
  16. ↑ Ruotsalainen valesarjamurhaaja vapaaksi yli 20 vuoden jälkeen Ilta-Sanomat. 19.3.2014. Viitattu 19.3.2014.
  17. ↑ Ann Charlott Altstadt, Under huden på Quick Aftonbladet 2.12.2016, viitattu 28.1.2023 (ruotsiksi)
  18. ↑ Gazett, Daniel: Lambertz: Ett pinsamt fel och det beklagar jag SVT Nyheter. 15.5.2015. (ruotsiksi)
  19. ↑ Quick Internet Movie Databasessa (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sture Bergwall, Bara jag vet vem jag är. Forum 2016 ISBN 978-91-37-14535-8
  • Josefsson, Dan: Mannen som slutade ljuga. Stockholm: Lind & Co., 2013. ISBN 978-91-7461-210-3
  • Kwast, Christer van der: Bortom rimligt tvivel: Thomas Quick och rättvisan. Bladh by Bladh, 2015. ISBN 978-91-87371-51-6
  • Lambertz, Göran: Quickologi. Lidingö: Fri tanke, 2015. ISBN 978-91-8751-327-5
  • Mattsson, Janne: Gåtan Thomas Quick. Stockholm: Leopard, 2002. ISBN 91-7343-008-0
  • Råstam, Hannes: Fallet Thomas Quick: Att skapa en seriemördare. Stockholm: Ordfront, 2012. ISBN 978-91-7037-604-7
  • Råstam, Hannes: Kuinka tehtiin sarjamurhaaja: Thomas Quickin tapaus. ((Fallet Thomas Quick, 2012.) Alkusanat Leif G. W. Persson. Jälkisanat Mattias Göransson. Suomentanut Tarja Lipponen) Helsinki: Johnny Kniga, 2013. ISBN 978-951-0-39868-5
  • Svartström, Anna: Samsyn i utredningen ledde till att Quick fälldes. Hufvudstadsbladet, 6.6.2015, s. 17.
  • Svensson, Pelle: Quick: Den stora rättsskandalen. Stockholm: Blue Publishing, 2009. ISBN 978-91-977382-3-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sture_Bergwall&oldid=22119958”