Stevie Ray Vaughan

Stephen "Stevie" Ray Vaughan
Henkilötiedot
Syntynyt	3. lokakuuta 1954 Dallas, Texas
Kuollut	27. elokuuta 1990 (35 vuotta) East Troy, Wisconsin
Muusikko
Aktiivisena	1965–1990
Tyylilajit	blues rock
Soittimet	kitara
Levy-yhtiöt	Epic Records
Aiheesta muualla
srvofficial.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Stephen "Stevie" Ray Vaughan (3. lokakuuta 1954 Dallas, Texas – 27. elokuuta 1990 East Troy, Wisconsin) oli yhdysvaltalainen blues-rock-kitaristi ja laulaja. Vaughan teki läpimurron vuoden 1983 ensilevyllään ja on varsinkin kuolemansa jälkeen saanut mainetta yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä kitaristeista.

Elämä ja ura

Uran alkutaipaleet

Stevie Ray Vaughan aloitti kitaransoiton 11-vuotiaana. Harjoittelukaverinaan hänellä oli isoveli Jimmie Vaughan, josta tuli niin ikään tunnettu R&B-kitaristi ja laulaja. Veljekset kasvoivat Texasissa ja soittivat paikallisissa yhtyeissä. Stevie Vaughan jätti koulun kesken 17-vuotiaana keskittyäkseen soittamiseen.

Vaughanin ensimmäinen oma yhtyeensä oli Cobras, joka oli koossa 1970-luvun puolivälissä. Seuraavaksi hän perusti yhtyeen nimeltä Triple Threat, johon kuului jo rumpali Chris Layton, jonka kanssa Vaughan jatkoi yhteistyötä myöhemmillä levyillään. Kun yhtyeen laulusolisti erosi vuonna 1978, yhtyeen nimeksi vaihtui "Double Trouble". Ryhmän basistiksi vakiintui lopulta Johnny Winterinkin kanssa soittanut Tommy Shannon, ja Vaughan itse otti laulajan tehtävät hoidettavakseen. Yhtyeestä tuli pian Texasin suosituimpia, vaikkei se ollut vielä levyttänyt mitään. Vaughan pääsi vuonna 1982 mukaan David Bowien levylle Let's Dance. Hän kuitenkin jätti yhteistyön Bowien kanssa tämän levytyksen jälkeen keskittyäkseen soolouraansa.

Esikoisalbumi

Ensimmäinen soololevy, Texas Flood, ilmestyi vuonna 1983. Melkein kolmekymmenvuotias Vaughan oli tässä vaiheessa jo kypsynyt artistina, ja ensilevy nosti hänet heti suureen maineeseen. Levyn materiaali koostui enimmäkseen bluesista ja blues-rockista, mutta mukana oli laajemmin rock-perinteestä ammentavia kappaleita, kuten levyn avaava Vaughanin oma rock and roll -kappale, "Love Struck Baby". Levyn nimikappale on sovitus vanhasta blues-kappaleesta, ja siinä tulee esiin Vaughanin persoonallinen, joskin hyvin vahvasti Albert Kingiltä vaikutteita saanut blues-soittotyyli. Vaughanin vahva kitarasoundi liittyy osaksi hänen käyttämiinsä hyvin paksuihin kieliin.

Maininnan arvoinen raita ensilevyltä on myös "Rude Mood", joka on yksi levyn kolmesta instrumentaalikappaleesta. Tässä tempoltaan erittäin nopeassa kappaleessa Vaughan pääsi näyttämään teknistä osaamistaan, joka oli muihin blues-rock -kitaristeihin verrattuna aivan omalla tasollaan. Bluesmaisessa musiikissa soiton nopeutena näkyvä tekninen taituruus ei auta kovin pitkälle, mutta Vaughan osoitti, että pitkälle vietyä teknistä osaamista on mahdollista soveltaa myös blues-rockin piirissä.

Vanhoista blues-artisteista Vaughanin ensilevylle saivat coverinsa Howlin' Wolf sekä Buddy Guy, joiden kappaleita Vaughan esitti myös myöhemmillä levyillään. Levyn toinen raita on Vaughanin tunnetuimpiin kuuluva, "Pride and Joy", joka julkaistiin singlenä. Muiden ansioidensa ohella voidaan nähdä, että Vaughanin ensilevy oli voittamassa bluesille taas selvästi edellisvuosia enemmän yleisöä 1970-luvun taantuman jälkeen.

Kaksi seuraavaa levyä ja romahdus

Toinen levy, Couldn't Stand the Weather, ilmestyi vuotta myöhemmin. Albumi ei saanut yhtä varauksetonta kiitosta kuin ensilevy. Vaughanin omaa aineistoa oli mukana varsin vähän. Näistä merkittävimmät ovat levyn avaava instrumentaalikappale "Scuttle Buttin'" sekä levyn nimikappale, joka on suoraviivainen rock-kappale. Levyllä on myös cover-versio Jimi Hendrixin tunnetuimpiin kuuluvasta kappaleesta "Voodoo Child (Slight Return)", sekä Guitar Slimin tunnetuin kappale, "Things that I Used to Do". Levyn päättää Vaughanin säveltämä instrumentaalikappale, jossa hänen ilmaisunsa laajentuu yllättäen perinteisen jazzin puolelle.

Kolmannella levyllä, Soul to Soul (1985), Double Troubleen liittyy mukaan kosketinsoittaja Reese Wynans (yhtyeen nimeä ei kuitenkaan vaihdettu takaisin Triple Threatiksi). Levylle on otettu mukaan nyt myös puhallinsoittimia, joilla soundia laajennetaan blues-rockista perinteisemmän rhythm and bluesin puolelle. Mukana on ensimmäistä kertaa säveltäjä Doyle Bramhall, jonka kanssa Vaughan jatkoi yhteistyötä myös myöhemmin.

Vaughanin neljästä sooloalbumista Soul to Soul on saanut vähiten kehuja, vaikkei levyä pidetäkään epäonnistuneena. On epäilty, että tässä vaiheessa Vaughanin tuotannossa heijastuivat jo selvästi hänen alkoholi- ja huumeongelmansa. Ongelmista huolimatta vuonna 1986 ilmestyi live-albumi, Live Alive, ja vuonna 1987 yhtye lähti vielä laajalle Amerikan kiertueelle. Tämä kiertue kuitenkin loppui ennen aikojaan Vaughanin tuuperruttua Lontoossa kesken keikan. Hän aloitti katkaisuhoidon Lontoossa ja jatkoi AA-kerhon ohjelmaa päättäväisesti seuraten Yhdysvalloissa. Yhtye piti vuoden ajan hiljaiseloa. Vaughan oli tottunut viettämään Austinissa rajua yöelämää, joten hän oleskeli nyt Dallasissa pitääkseen itsensä kurissa.

Comeback

Seuraava levy, In Step, ilmestyi vuonna 1989. Nyt absolutistiksi ryhtynyt Vaughan onnistui tekemään levyn, jota pidetään yleisesti hänen parhaanaan heti ensilevyn jälkeen. Levy menestyi myös kaupallisesti edeltäjiään paremmin nousten albumilistalla sijalle 33, ja voitti Grammy-palkinnon sarjassa "Contemporary blues records". Musiikillisesti levyllä jatketaan varsin samoilla linjoilla kuin aiemminkin. Levy alkaa rock and roll -kappaleella, jonka jälkeen seuraa perus-rockia ja blues-klassikoita. Levyn lopussa on pitkä jazz-vaikutteinen raita.

Wynans soitti edelleen koskettimissa ja puhallinsektio on mukana parilla raidalla. Levyllä on kolme Bramhallin kanssa sävellettyä Vaughanin omia elämänvaiheita heijastavaa rock-kappaletta, joista varsinkin "Tightrope" on noussut suosituksi. Ensilevyn tapaan Buddy Guyltä ja Howlin' Wolfilta on molemmilta mukana cover-kappale. Vaughan ei kuitenkaan Buddy Guyn kappaleessa "Leave my little Girl alone" innostu alkuperäisesityksen tavoin huutamaan äänijänteitään käheiksi, vaan tyytyy hillitympään tulkintaan.

Uran loppu

Vaughanin viimeiseksi jäänyt levy oli Vaughan Brothers -nimellä julkaistu rock-henkinen levy, Family Style, jonka hän teki yhdessä isoveljensä Jimmien kanssa. Jimmie oli soittanut 1970-luvun lopulta alkaen Fabulous Thunderbirds -nimisessä blues-rock -yhtyeessä, jonka varhaiset levyt ovat myöhemmin kohonneet erittäin arvostetuiksi. Levy Family Style on tyyliltään Stevie Rayn aiempia levyjä kevyempää rockia. Molemmat veljeksistä vuorottelivat laulajan roolissa.

Ennen levyn julkaisua Stevie Ray Vaughan kuitenkin kuoli helikopterionnettomuudessa Wisconsinissa 27. elokuuta 1990 palatessaan konsertista, jossa hän oli veljineen esiintynyt Eric Claptonin ja Buddy Guyn kanssa. Jimmie Vaughanin kanssa tehty levy julkaistiin kohta Stevien kuoleman jälkeen. Myöhemmin Jimmie Vaughan kirjoitti kappaleen "Six Strings Down" veljensä muistoksi ja aloitti oman soolouransa.

Vaughanin kuoleman jälkeisenä vuonna 1991 julkaistiin vielä aiempien albumeiden levytyssessioiden jäljiltä ylijääneistä kappaleista viides uutta levytysmateriaalia sisältänyt albumi, The Sky is Crying. Se koostuu enimmäkseen vanhojen blues-klassikoiden ja erilaisten instrumentaalikappaleiden uusista sovituksista.

Muuta

• Vaughan yleensä soitti vuoden 1963 Fender Stratocasteria. Tätä lempikitaraansa hän kutsui nimellä "Number One". Kitara oli kasattu Fenderin osista, esimerkiksi talla oli vasenkätisestä Stratocasterista, jonka takia vibrakampi sijaitsi eri paikassa.
• Vaughanin sanotaan laittaneen liimaa sormiinsa helpottaakseen soittamista paksuilla kielillä. Hän myös käytti puolisävelaskeleen verran alaspäin laskettua viritystä.
• Ensilevyn kappaleeseen "Testify" on usein virheellisesti merkitty säveltäjäksi "G.Clinton/D.Taylor", mutta kyseessä on Isley Brothersin kappale vuodelta 1965. Kappaleen alkuperäisessä levytyksessä kitaristina oli Jimi Hendrix. Parliamentillä on samanniminen kappale, mikä on aiheuttanut sekaannusta kappaleen säveltäjistä.

Studioalbumit

• Texas Flood (1983)
• Couldn't Stand The Weather (1984)
• Soul To Soul (1985)
• In Step (1989)
• Family Style (esittäjäksi merkitty "Vaughan Brothers") (1990)
• The Sky Is Crying (1991, ylijääneestä materiaalista koostettu postuumi albumi)

Muita julkaisuja

• Live Alive (1986)
• In The Beginning (1992)
• Greatest Hits (1995)
• The Essential Stevie Ray Vaughan and Double Trouble (1995)
• Live at Carnegie Hall (1997)
• The Real Deal: Greatest Hits Volume 2 (1999)
• Albert King with SRV (1999)
• Blues At Sunrise (2000)
• SRV (3 CD 1 DVD) (2000)

DVD:t

• Live at the El Mocambo (1991)
• Live From Austin, Texas (1995)
• A Tribute to Stevie Ray Vaughan (1995)
• Live at Montreux 1982 & 1985 (2000)
• Crossfire – live
• Live at Tokyo (Konsertti vuodelta 1985)

Esiintymiset Suomessa

• Kulttuuritalo, Helsinki (27. maaliskuuta 1984)
• Tampereen Teknillinen Opisto, Tampere (28. maaliskuuta 1984)
• Urheilutalo, Oulu (29. maaliskuuta 1984)
• Pori Jazz, Pori, Kirjurinluoto sekä Yyteri (11. heinäkuuta 1985)

• Kuusrock, Oulu (17. heinäkuuta 1988)

Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut
• Stevie Ray Vaughan Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Videokuvaa kaksi päivää ennen helikopterionnettomuutta