Sinivalmuska
| Sinivalmuska | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Helttasienet Agaricales |
| Heimo: | Tricholomataceae |
| Suku: | Rusomalikat Lepista |
| Laji: | nuda |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sinivalmuska (Lepista nuda) on helttasieni, jota tavataan havu- ja lehtimetsissä. Muut Lepista-suvun sienet ovat yleensä nimeltään malikoita.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinivalmuska on tanakka, lakki on 5–15 senttiä leveä ja väriltään sini- tai ruskeanvioletti, märkänä laikkuinen. Lakin pinta on sileä, nuorempana pallomainen, vanhemmiten laakeita, reunat alas kääntyneitä ja mutkaisia. Jalka tukeva ja lyhyt, 6-10 cm pitkä ja 2-3 cm leveä, tyvestä leveämpi. Sinipunertavan värinen, valkohärmeinen, sen yläosa on itiöpölystä vaaleampi. Heltat ovat kolotyviset violetit, vanhemmiten muuttuvat ruskehtaviksi. Sinivalmuskan malto on vaalean violetinruskeaa ja itiöpöly on väriltään vaaleanpunertavaa. Malto on vaaleanviolettia, kiinteää ja maku mieto. Tuoksu aromaattinen, ja vähenee sientä kypsennettäessä.[2][3][4][5]
Samankaltaiset lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinivalmuskan kanssa saman näköisiä lajeja ovat syötäväksi kelpaamattomat haisu- ja löyhkäseitikki, mutta ne ovat metsäsieniä ja niiden itiöpöly on ruskeaa.[3] Lisäksi ne erottaa sinivalmuskasta muun muassa niiden toisenlaisen voimakkaan hajun perusteella.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleinen Etelä-Suomessa, Keski-Suomeen asti, harvinaisena tavataan Lapissa käsivarteen asti.[3]
Kasvupaikka ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinivalmuskan itiöemät ilmestyvät maan pinnalle myöhään, yleensä syyskuun jälkeen. Sienet kasvavat usein suurina yhdyskuntina, joita voi tavata vielä marraskuussa. Sienen kasvupaikoilla on usein paljon lahoavaa lehtiainesta, elinpaikkoja ovat muun muassa kompostit, hakamaat, lehdot ja puistot.[2][4] Härmämalikka kasvaa samanlaisilla paikoilla.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinivalmuska on miellyttävän tuoksuinen ja makuinen ja sitä käytetäänkin ruokasienenä. Sienen voi käsitellä kuivaamalla tai pakastamalla omassa nesteessään keittämisen jälkeen. Joidenkin tietojen mukaan voisi syödä ilman esikäsittelyä, mutta ryöppääminen miedontaa sienen makua,[3][5] minkään sienien syömistä raakana kuitenkaan ei suositella.[6]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
.jpg)
_H.E._Bigelow_%26_A.H._Sm_289.jpg)
.jpg)
.jpg)
_H.E._Bigelow_%26_A.H._Sm_217559.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 162-163. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9
- Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 184-185. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6
- Bo Nylén ; suom. Kirsi Tanner: Herkulliset ruokasienet, s. 110. Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-4237-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 22.11.2017
- ↑ a b Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 162-163. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9
- ↑ a b c d e Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 184-185. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6
- ↑ a b Bo Nylén ; suom. Kirsi Tanner: Herkulliset ruokasienet, s. 110. Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-4237-1
- ↑ a b UPM Metsämaailma -metsätieto: Sinivalmuska Lepista nuda metsamaailma.fi. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 22.11.2017.
- ↑ Seura-lehti: Mitä tapahtuu, jos syön raakoja sieniä? seura.fi. Viitattu 22.11.2017.