Simeon Sakskoburggotski
| Simeon Sakskoburggotski Simeon II |
|
|---|---|
_in_2017.jpg) Simeon Sakskoburggotski vuonna 2017. |
|
 Bulgarian tsaari |
|
| Edeltäjä | Boris III |
| Seuraaja | monarkia lakkautettu |
| Bulgarian pääministeri | |
| Presidentti |
Petăr Stojanov Georgi Părvanov |
| Edeltäjä | Ivan Kostov |
| Seuraaja | Sergei Stanišev |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. kesäkuuta 1937 Sofia, Bulgaria |
| Kansalaisuus |
bulgarialainen |
| Ammatti | poliitikko |
| Puoliso | Margarita Gómez-Acebo y Cejuela |
| Lapset | 5 |
| Tiedot | |
| Puolue | NDSV |
| Uskonto | ortodoksi |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| kingsimeon.bg | |
Simeon Borisov Sakskoburggotski eli Simeon II (bulg. Симеон Борисов Сакскобургготски; s. 16. kesäkuuta 1937 Sofia) on bulgarialainen poliitikko ja entinen Bulgarian viimeinen tsaari. Hän oli tsaarina vuodet 1943–1946 ollessaan lapsi sekä Bulgarian pääministerinä vuosina 2001–2005.[1]
Simeon käyttää nykyisin siviilinimeään Simeon Sakskoburggotski, joka viittaa Saksi-Coburg-Gotha-hallitsijasukuun. Monissa maissa hänet tunnetaan suvun englanninkielisen muodon Saxe-Coburg-Gotha mukaan. Hän puhuu äidinkielensä bulgarian lisäksi saksaa, italiaa, arabiaa, espanjaa, ranskaa, portugalia ja englantia.
Bulgarian ortodoksinen kirkko ilmoitti vuonna 2015, että se aikoo viitata Simeoniin tittelillä "Bulgarian tsaari" kaikissa yhteyksissä.[2]
Varhainen elämä ja Bulgarian tsaarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Simeonin vanhemmat olivat tsaari Boris III ja Savoijin hallitsijasukuun kuulunut tsaaritar Giovanna. Simeonista tuli tsaari kuusivuotiaana 28. elokuuta 1943 isänsä yllättävän kuoleman jälkeen. Simeonin alaikäisyyden ajaksi Bulgarian johtoon asetettiin kolmihenkinen valtionhoitajakunta, johon kuuluivat hänen setänsä prinssi Kiril, pääministeri Bogdan Filov ja kenraaliluutnantti Nikola Mihov. Heidät vangittiin vuoden 1944 vallankaappauksessa, jonka myötä Bulgaria irtautui akselivalloista ja joutui puna-armeijan miehittämäksi. Tilalle asetettiin uusi valtionhoitajakunta, mutta monarkia päätettiin lakkauttaa syyskuussa 1946 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen. Yhdeksänvuotias Simeon pakeni maasta äitinsä kanssa.[1]
Maanpaossa ja perhe-elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Simeon eli maapaossa 50 vuotta. Ensin hän asui Egyptissä, jonne tsaaritar Giovannan isä Viktor Emanuel III oli paennut Italiasta. Heinäkuussa 1951 Francisco Francon hallitus antoi tsaariperheelle turvapaikan Espanjasta. Simeon opiskeli Yhdysvalloissa.[3]
Vuonna 1962 Simeon nai espanjalaisen aristokraatin, Margarita Gomez-Acebo y Cejuelan. Heillä on viisi lasta, pojat Kardam, Kyril, Kubrat ja Konstantin sekä tytär Kalina.[3] Simeon työskenteli liikemiehenä ja ranskalaisen puolustus- ja elektroniikka-alan yhtiön Thomsonin Espanjan toimintojen johdossa.
Bulgarian politiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1996 Simeon sai palata Bulgariaan. Hän sai takaisin kommunistihallituksen takavarikoiman omaisuuden.[4]
Huhtikuussa 2001 Simeon ilmoitti muodostaneensa uuden poliittisen puolueen nimeltä ”kansallinen liike Simeon II:n puolesta” (Национално движение Симеон Втори) eli NDSV. Puolue sai kesäkuun 2001 parlamenttivaaleissa 42,7 % äänistä[5] ja 120 paikkaa 240:stä parlamentissa.[4][1] Simeon muodosti hallituksen turkkilaisvähemmistöä edustavan Oikeuksien ja vapauksien liikkeen kanssa ja aloitti Bulgarian pääministerinä 24. heinäkuuta 2001, missä yhteydessä hän alkoi myös käyttää sukunimeä Sakskoburggotski.[1]
Sakskoburggotskin pääministerikautena Bulgaria liittyi Naton jäseneksi vuonna 2004 ja myös EU-jäsenyyttä valmisteltiin.[1] Hallituksen suosio laantui nelivuotisen pääministerikauden aikana ja luvatun sadan päivän pikakuurin epäonnistuttua kohentamaan taloutta. Myös syytöksiä korruptiosta yksityistämisen yhteydessä esitettiin. Kesäkuun 2005 vaaleissa NDSB jäi 20 %:n ääniosuuteen ja sosialistit voittivat 31 %:n ääniosuudella. Pitkään kestäneiden hallitusneuvottelujen jälkeen pääministeriksi nousi sosialistien Sergei Stanišev,[6] joka muodosti koalition turkkilaisten ja Sakskoburggotskin puolueen kanssa.
Simeon II käytti maanpaossa titteliä "bulgarialaisten tsaari" poliittisena kannanottona. Palattuaan kotimaahansa, hän on pidättäytynyt ottamasta kantaa siihen, pitäisikö monarkia palauttaa Bulgariassa.[7]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bulgarialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen ritarikunta (Bulgaria)
Pyhän Aleksanterin ritarikunta (Bulgaria)
Urhoollisuuden ritarikunta (Bulgaria)
Siviiliansion ritarikunta (Bulgaria)
Sotilasansion ritarikunta (Bulgaria)
Stara planinan ritarikunta (Bulgaria)[8]
Lähde:[9]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leopold II:n ritarikunta (Belgia)
Kunnialegioona (Ranska)
Vapahtajan ritarikunta (Kreikka)
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia)
Pyhän Januariuksen ritarikunta (Parma)
Siunattu sotilaallinen konstantinolainen Pyhän Yrjön ritarikunta (Parma)
Kaarle III:n ritarikunta (Espanja)
Kultaisen taljan ritarikunta (Espanja)
Itsenäisyyden ritarikunta (Jordania)
Palestiinan ritarikunta (Palestiina, 2022)[10]
Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjä)[11]
.png){kind=small}
.png){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
Lähde:[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Simeon Saxecoburggotski (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.3.2023.
- ↑ Simeon Saxe-Coburg-Gotha Enthroned by Holy Synod Bulgarian News Agency. 1.5.2015. Arkistoitu 2015. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b La boda que censuró Franco El Mundo. Viitattu 20.3.2016. (espanjaksi)
- ↑ a b Ex-King Simeon returns to power as Bulgarian PM The Telegraph. 2001. Viitattu 20.3.2016.
- ↑ Once upon a time in Bulgaria The Guardian. 2001. Viitattu 20.3.2016.
- ↑ Timeline Bulgaria BBC. Viitattu 20.3.2016.
- ↑ Vassilev, Rossen: Will Bulgaria Become Monarchy Again? The Ohio State University, 2003. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Orders and Decorations of King Simeon II kingsimeon.bg. 2023. Viitattu 15.7.2023. (englanti)
- ↑ The Grand Master of the Bulgarian Orders H.M. King Simeon II. 2023. Viitattu 11.7.2023. (englanti)
- ↑ Цар Симеон II беше награден с почетния знак на Държавата Палестина kingsimeon.bg. 13.12.2022. Viitattu 15.7.2023. (bulgaria)
- ↑ List of recipients saintanna.ru. Arkistoitu 2012. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Simeon Sakskoburggotski Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Boris III |
Bulgarian tsaari 1943–1946 |
Seuraaja: monarkia lakkautettu |
