Seksiturismi

”Ukraina ei ole bordelli.” Femenin mielenosoitus vuonna 2008.

Seksiturismi on matkailusektorin kautta järjestettyä tai sen rakenteita ja verkostoja hyödyntävää matkailua, jossa matkailijan päätarkoituksena on saada aikaan kaupallinen seksisuhde kohdemaan asukkaan kanssa (YK:n alaisen Maailman matkailujärjestön määritelmän määritelmän mukaan). Kohdemaan asukkaat voivat olla prostituoituja. Seksituristit ovat yleensä teollistuneiden maiden miehiä, ja kohdemaita ovat kehitysmaat. Miespuoliset seksituristit suosivat usein Kaakkois-Aasiaa, ja naispuoliset seksituristit Afrikkaa ja Karibiaa.

Historia

Seksiturismi lähti kasvuun 1960-luvulla, jolloin kansainvälinen turismi alkoi yleistyä nopeasti. Yhdysvaltain sotilastukikohtien ympärille Koreaan, Filippiineille, Thaimaahan, Taiwaniin ja Vietnamiin oli syntynyt 1950-luvulta alkaen järjestäytynyttä prostituutiota, ja seksiturismista tuli maailmanlaajuinen toimiala Aasiassa Vietnamin sodan aikoihin.

Kohdemaiden seksiala

Seksiturismi on merkittävä tulonlähde kohdemailleen: Kansainvälisen työjärjestön mukaan noin 2–14 prosenttia Intian, Malesian, Filippiinien ja Thaimaan bruttokansantuotteesta syntyy seksiturismista.

Seksiturismia kiihdyttää nykyisin globalisaatio, matkailun helppous ja halpuus, sekä Internet, josta seksituristit voivat löytää matkavinkkejä ja mainoksia. Kohdemaissa seksiturismia suosii köyhyys, löyhä lainsäädäntö ja hallinnon korruptio.

Kohdemaissa voi toimia kaupallisen seksialan rinnalla myös epävirallinen seksiala, jossa itsenäiset seksityöntekijät vaihtavat seksipalveluita lahjoihin, lastensa koulu- tai lääkärimaksuihin, tai lupauksiin avioliitosta tai viisumista ulkomaille.

Prostituoidut voivat olla ihmiskaupan uhreja, mutta seksityö voi olla myös vapaavalintaista.

Seksiturismiin joskus liittyvä lapsiseksiturismi sekä ihmiskauppa herättävät huolta kansainvälisissä järjestöissä, ja niiden estämiseksi on säädetty kansainvälisiä lakeja, joiden pohjalta rikollisia voidaan saada syytteeseen.

Seksituristit

Seksituristit ovat useimmin länsimaisia miehiä, jotka matkustavat kehitysmaihin saadakseen maksullista seksiä aikuisten prostituoitujen tai lasten kanssa. Seksiturismia on kuitenkin monenlaista, ja seksituristi voi hakea matkaltaan kaikkea romanssin ja maksullisen seksin väliltä.

Miesturistit

Miespuoliset seksituristit hakevat yleensä kaupallista ja hyväksikäyttävää seksisuhdetta. He haluavat halpaa seksiä ja saattavat nähdä kohdemaiden erirotuiset naiset sosiaalisesti alempiarvoisina käyttökohteina, joiden tehtävä on tyydyttää miehen seksifantasiat. Jotkut miehet vaihtelevat kumppaneita matkan aikana, mutta toiset valitsevat yhden koko matkan ajaksi. Joskus mies voi jatkaa kumppaninsa yhteydenpitoa ja tukemista matkan jälkeenkin.

Jotkut seksituristit kuvaavat matkansa aikana myös pornografiaa.

Lapsiseksiä hakevat seksituristit käyttävät hyväkseen pienempää kiinnijäämisriskiä kohdemaissa. He saattavat jäädä maahan pidemmäksi aikaa työskentelemään jossain eristyneessä yhteisössä avustajana tai opettajana, jotta he pääsevät lasten kanssa tekemisiin. Lapsiseksituristien uhreina on sekä tyttöjä että poikia, ja uhrit ovat useammin 6–11-vuotiaita kuin sitä vanhempia. Lapsiseksituristit puolustelevat tekojaan usein sillä, että he samalla tukevat uhrejaan ja näiden perheitä rahallisesti.

Naisturistit

Naispuoliset seksituristit suosivat esimerkiksi Gambiaa, Keniaa tai Karibiaa useammin kuin miehet. Varttuneet naisturistit etsivät matkaltaan usein ensisijaisesti romanssia paikallisten parikymppisten nuorten miesten, "rantapoikien", kanssa. Seksistä ei makseta suoraan, vaan maksu tapahtuu yleensä miehen ylläpitona ja lahjoina. Naiset ovat seksimatkansa aikana usein vain yhden partnerin kanssa. Naisseksituristit eivät tyypillisesti harjoita matkoillaan lapsiseksiä, eikä heidän suhteissaan esiinny väkivaltaa.

Lähteet

• Alexis A. Aronowitz (toim. Ciment, James; Bates, Christopher G.; M.E. Sharpe, Inc; Sharpe Reference): Global Social Issues : An Encyclopedia, luku Sex Tourism and the Sex Trade. M.E. Sharpe, 2013. ISBN 9780765682925