Scorpions

Scorpions
Scorpions esiintymässä vuonna 2010.
Tiedot
Toiminnassa	1965–
Tyylilaji	hard rock, heavy metal
Kotipaikka	Hannover, Saksa
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Klaus Meine Rudolf Schenker Matthias Jabs Paweł Mąciwoda Mikkey Dee
Levy-yhtiö	Rhino Entertainment RCA Records Mercury Records EMI Atlantic Records Warner Music Group BMG
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK

Scorpions on saksalainen hard rock -yhtye, joka perustettiin Hannoverissa vuonna 1965. Yhtye nousi kuuluisuuteen 1980-luvun vaihteen albumeillaan. Yhtyeen alkuperäisjäsenistä on mukana enää rytmikitaristi Rudolf Schenker. Nykyisen kokoonpanon jäsenistä laulaja Klaus Meine sekä kitaristi Matthias Jabs ovat olleet yhtyeessä yli 40 vuotta.

Suosionsa huipulla Scorpions oli julkaistuaan Love at First Sting -albumin vuonna 1984. Yhtye sai paljon suosiota myös albumillaan Crazy World, joka julkaistiin vuonna 1990. Scorpions on yli 50-vuotisella urallaan myynyt 75-100 miljoonaa albumia, ja on täten eniten levyjä myynyt saksalainen yhtye. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Wind of Change", "Still Loving You", "Holiday", Send Me an Angel", "No One Like You" ja "Rock You Like a Hurricane".

Scorpions ilmoitti tammikuussa 2010 verkkosivustollaan saman vuoden maaliskuussa ilmestyneen Sting in the Tail -albumin olevan yhtyeen viimeinen ja yhtyeen lopettavan toimintansa "vielä kun ovat huipulla".

Vaikka yhtye ilmoitti lopettavansa vuonna 2010, se kuitenkin palasi kiertueelle vuonna 2013. Syyskuussa 2016 Motörheadin virallisilla sivuilla ilmoitettiin, että James Kottakia tuurannut Motörheadin ex-rumpali Mikkey Dee on vastedes Scorpionsin vakituinen jäsen.

Historia

Yhtyeen perustaminen ja esikoisalbumi Lonesome Crow (1965-1973)

Laulaja Klaus Meine.

Rytmikitaristi Rudolf Schenker perusti Scorpionsin vuonna 1965. Perustamisensa aikana yhtye suuntautui musiikillisesti beat-musiikkiin, ja Schenker toimi itse myös yhtyeen laulajana. Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon täydensivät basisti Achim Kirchoff, rumpali Wolfgang Dziony ja soolokitaristi Karl-Heinz Vollmer, mutta yhtyeen uran alussa kokoonpanojen kesto oli hyvin vaihteleva. Yhtye alkoi löytää lopullisen kokoonpanonsa vasta vuonna 1969, kun Rudolf Schenkerin nuorempi veli, soolokitaristi Michael Schenker ja laulaja Klaus Meine liittyivät Scorpionsiin. Ennen Meinen liittymistä yhtyeen laulajaksi, pestiä olivat hoitaneet jo sekä Werner Hoyer että Bernd Hegner.

Vuoden 1971 lokakuussa Schenkerin veljesten, Meinen, Dzionyn ja basisti Lothar Heinbergin muodostama Scorpions levytti yhtyeen uran ensimmäisen studioalbumin Lonesome Crow. Albumin äänittäminen kesti noin viikon, ja se julkaistiin vuoden 1972 helmikuussa Länsi-Saksassa huumeidenvastaisen dokumenttielokuvan Das Kalte Paradies soundtrack-albumina. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin vuoden 1973 toukokuussa. Albumin singlenä julkaistiin kappale ”I’m Going Mad” b-puolenaan ”Action”. Jo esikoisalbumillaan yhtyeen musiikki sisälsi sille hyvin ominaisia elementtejä, ja se rakentui kahden kitaran ympärille pohjautuvaan, melodiseen rockmusiikkiin sekä Klaus Meinen voimakkaaseen ja puhtaaseen lauluääneen.

Lonesome Crowin julkaisemisen jälkeen Scorpions kiersi brittiläisen UFO -yhtyeen lämmittelijänä, ja UFO:ssa huomioitiin kitaristi Michael Schenkerin lahjakkuus. Schenker liittyikin UFO:n soolokitaristiksi hieman ennen kiertueen päättymistä, ja Scorpionsin kitaristiksi lopun kiertueen ajaksi hänen tilalleen valittiin Schenkerin veljesten pitkäaikainen tuttava Uli Jon Roth. Schenkerin päätös liittyä UFO:n kitaristiksi yhtyeen pyynnöstä oli helppo, sillä UFO oli noussut kansainvälisesti hyvin menestyneeksi ja arvostetuksi yhtyeeksi.

Michael Schenkerin ero hajotti Scorpionsin vuonna 1973, sillä Uli Jon Roth oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta pysyvästä toimesta yhtyeen kitaristina, koska hän oli vakituisesti Dawn Road -yhtyeen kitaristi. Scorpionsin hajoamisen myötä Rudolf Schenker liittyi Dawn Roadin toiseksi kitaristiksi, sillä hän halusi jatkaa yhteistyötään Rothin kanssa. Dawn Roadin kokoonpanon täydensivät basisti Francis Buchholz, kosketinsoittaja Achim Kirschning ja rumpali Jürgen Rosenthal. Pian Roth ja Buchholz painostivat Rudolf Schenkerin pyytämään Klaus Meinen liittymään yhtyeen laulajaksi. Meinen liittymisen myötä Dawn Road päätyi vaihtamaan nimensä Scorpionsiksi, koska Lonesome Crowin julkaisun ansiosta yhtye oli onnistunut tekemään itsensä varsin tunnetuksi saksalaisen rockmusiikin saralla.

Nousu kuuluisuuteen (1974-1978)

Yhtyeen kitaristit Rudolf Schenker ja Matthias Jabs.

Uuden kokoonpanonsa myötä hajoamisen jälkeen paluun tehnyt Scorpions aloitti toisen studioalbuminsa Fly to the Rainbow äänittämisen, ja albumi julkaistiin vuoden 1974 marraskuussa. Albumi onnistui vankistamaan yhtyeen tunnettavuutta, ja muun muassa sen kappaleet ”Speedy’s Coming” ja ”Fly to the Rainbow” vahvistivat jo Lonesome Crow -albumilla kuultua, Scorpionsille ominaista rockmusiikkia. Albumin äänittämisen jälkeen sekä kosketinsoittaja Achim Kirschning että rumpali Jürgen Rosenthal jättivät yhtyeen. Uutta kosketinsoittajaa Scorpions ei Kirschningin eron jälkeen enää pestannut, mutta sen sijaan uudeksi rumpalikseen yhtye valitsi Jurgen Fechterin. Fechterin taival yhtyeessä kuitenkin jäi varsin lyhyeksi, sillä hänen tilallaan vuonna 1975 yhtyeen uutena rumpalina vaikutti Rudy Lenners, joka soitti myös Scorpionsin vuoden 1975 syyskuussa julkaisemalla studioalbumilla In Trance. Albumi aloitti merkittävän ja pitkän yhteistyön yhtyeen ja tuottaja Dieter Dierksin kanssa, ja se oli yhtyeelle musiikillisesti valtava edistysaskel vakiinnuttaen Scorpionsin musiikin lopullisesti hard rockiksi ja kasvattamalla yhtyeen fanipohjaa sekä Saksassa että sen ulkopuolella.

Vuoden 1976 lokakuussa Scorpions julkaisi neljännen studioalbuminsa Virgin Killer, jonka kansikuvitus herätti heti julkaisustaan lähtien valtavasti kielteistä huomiota, mikä johti albumin julkaisun kieltämiseen useassa eri maassa. Huolimatta kansikuvakohun kielteisestä huomiosta Virgin Killer sai musiikillisesti hyvin positiivisen vastaanoton sekä yhtyeen faneilta että kriitikoilta ja nousi Japanin albumilistalla 32. sijalle. Rudy Lenners erosi yhtyeestä vuonna 1977, ja hänen tilalleen yhtyeen rumpaliksi valittiin Herman Rarebell.

Virgin Killerin seuraaja Taken by Forcen oli Scorpionsin uran ensimmäinen albumi, jota kaupattiin merkittävästi myös Yhdysvalloissa. Levy-yhtiö RCA Records teki mittavan työn edistääkseen albumin kappalemateriaalin näkyvyyttä radioasemien soittolistoilla ja saadakseen albumille huomiota levykaupoissa. Virgin Killerin aiheuttaman kansikuvakohun tavoin myös Taken by Forcen kansikuvitus onnistui herättämään kielteistä huomiota, ja edeltäjänsä tavoin myös uuden albumin kansikuva jouduttiin vaihtamaan.

Soolokitaristi Uli Jon Roth ei ollut tyytyväinen kaupalliseen suuntaan ja levy-yhtiö RCA Recordsin vaatimiin muutoksiin, joihin yhtye oli kaiken aikaa hänen mielestään etenemässä liian nopeasti. Hän esiintyi Scorpionsin kanssa vielä Japanin kiertueen ajan, jolloin yhtye taltioi myös uransa livealbumin Tokyo Tapes. Albumin julkaisemisen aikaan Roth oli jo eronnut yhtyeestä perustaakseen uuden yhtyeensä Electric Sun, ja Scorpions oli pestannut uudeksi soolokitaristikseen Matthias Jabsin.

(1979-1992)

Jabbsin liityttyä yhtyeen uudeksi soolokitaristiksi Scorpions jätti levy-yhtiönsä RCA Recordsin, ja yhtyeen seuraavan albumin Lovedrive julkaisi Yhdysvalloissa Mercury Records ja kansainvälisesti Harvest/EMI Electrola. Albumin äänittämisen aikana Michael Schenker palasi hetkellisesti Scorpionsin kitaristiksi, sillä hänet oli erotettu UFO:sta liiallisen alkoholinkäyttönsä vuoksi. Näin ollen vuoden 1979 helmikuussa julkaistulla Lovedrivella Scorpionsin musiikissa vaikutti kolmen kitaristin kokoonpano. Vaikka myös Lovedrive sai osakseen kielteistä palautetta kansikuvansa vuoksi, se nousi yhtyeen siihenastisen uran menestyneimmäksi albumiksi ja sai positiivisen vastaanoton kriitikoiden ja fanien keskuudessa.

Vuonna 1980 yhtye julkaisi albumin Animal Magnetism, joka menestyi Yhdysvalloissa yli odotusten. Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat The Zoo, Make It Real ja alun perin vain singlenä julkaistu Hey You. Albumit olivat aina edellistä suositumpia, kuten osoitti myös vuonna 1982 julkaistu Blackout, joka vauhditti bändin maailmankiertueelle. Vuonna 1983 Kaliforniassa Scorpions tähditti us-festivaaleja noin 400 000 ihmisen edessä.

Kenties kaikkein menestynein albumi on Love at First Sting vuodelta 1984, joka sisältää kuolemattomia kappaleita kuten Big City Nights, Bad Boys Running Wild, Still Loving You ja Rock You Like A Hurricane. Albumi ylsi korkeimmillaan Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan kuudenneksi, ja myi multi-platinaa (2 miljoonaa kappaletta) julkaisuvuotena. Tähän mennessä se on myynyt yli 3 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa. Levyn balladi Still Loving You on äänestetty maailman kaikkien aikojen parhaaksi powerballadiksi. Levyn julkaisun jälkeen Scorpions teki maailmankiertueen "Live At First Sting",josta saatiin kokoon livealbumi World Wide Live. Tämän jälkeen yhtye odotti pari vuotta ennen seuraavan albumin tekoa, joka tapahtui vuonna 1988. Levyn nimellä Savage Amusement on yhteys Scorpionsin yhteen tavaramerkkiin: heidän Savage Amusementiksi kutsuttuun ihmispyramidiin, jota he olivat esitelleet live-esityksissään. Vuonna 1990 julkaistu albumi Crazy World saavutti suosiossa Love at First Stingin. Balladi Wind of Change nousi välittömästi hitiksi, jonka suosio ei ole vielä tänäkään päivänä laantunut. Muuten levy koostuu enimmäkseen tarttuvista, melodisista heavy rock -kappaleista, joista tunnetuimpia ovat Tease Me Please Me ja Don´t Believe Her.

(1993-1999)

Vuoden 1993 syyskuussa Scorpions julkaisi uransa kahdennentoista studioalbumin Face the Heat, joka oli yhtyeen viimeinen rumpali Herman Rarebellin kanssa ja samalla myös ensimmäinen basisti Ralph Rieckermanin kanssa. Albumin tuotti aiemmin muun muassa Bon Jovin ja Aerosmithin suurimpien kaupallisten menestysten taustalla vaikuttanut Bruce Fairbairn, ja albumilta julkaistiin neljä singleä. Face the Heat myös markkinoi Scorpionsin mainetta poliittisena yhtyeenä, sillä esimerkiksi kappale “Alien Nation“ käsitteli Saksan jälleenyhdistymistä. Saksassa Face the Heat oli albumilistan neljäs, ja Yhdysvalloissa sen korkein listasijoitus Billboard 200 -listalla oli 24. Albumin neljästä singlestä “Alien Nation“, “Woman“ ja “Under the Same Sun“ nousivat kahdenkymmenen parhaan joukkoon Billboardin Hot Mainstream Rock Tracks -listalla, ja Face the Heat menestyi Euroopassa kaupallisesti ylittämällä kultalevyrajan Ranskassa ja Sveitsissä jo julkaisuvuotensa aikana. “Under the Same Sun“ oli myös mukana Steven Seagalin ohjaamassa ja tähdittämässä toimintaelokuvassa Vaarallisella alueella vuonna 1994. Musiikillisesti Crazy Worldia raskaampi Face the Heat ei kuitenkaan onnistunut uusimaan edeltäjänsä singlemenestystä.

James Kottak oli yhtyeen rumpali vuodesta 1996.

Vuonna 1996 julkaistulla Pure Instinct -albumilla rumpalina oli sessiomuusikko Curt Cress. Pure Instinct joutui alastomuutta sisältäneen kansikuvansa vuoksi sensuurin kohteeksi, ja se julkaistiin myös vaihtoehtoisella kansikuvituksella. Albumilta julkaistiin viisi singleä, joista balladi “You and I“ oli pieni hitti Euroopassa ja “Wild Child“ kahdenkymmenen parhaan joukkoon yltänyt listamenestyjä Yhdysvalloissa. Pure Instinct saavutti listamenestystä Euroopassa nousemalla esimerkiksi Saksan albumilistan kahdeksanneksi ja Suomen albumilistan kymmenenneksi, mutta Yhdysvalloissa sen menestyminen oli heikkoa ja se ylsi Billboard 200 -listalla vaivoin sijalle 99. Albumi ylitti vuoden 1996 aikana kultalevyrajan Suomessa, Ranskassa ja Saksassa. Pure Instinct oli jälleen musiikillinen tyylivaihdos yhtyeelle, sillä raskaan Face the Heatin jälkeen yhtyeen musiikki otti vaikutteita poprockista ja sisälsi monia balladeja. Albumin äänittämisen jälkeen Scorpionsin uudeksi, vakituiseksi rumpaliksi valittiin James Kottak.

Vuonna 1999 Scorpions julkaisi uransa seuraavan studioalbumin Eye II Eye, joka ammensi yhä enemmän vaikutteita poprockista. Tämä vieraannutti monia yhtyeen faneja, ja se näkyi myös albumin menestymisessä: albumi ylsi Saksan ohella listoille ainoastaan Suomessa, Sveitsissä, Ranskassa ja Japanissa, eikä se ylittänyt kultalevyrajaa yhdessäkään maassa. Tästä huolimatta albumin single “Mysterious“ nousi Hot Mainstream Rock Tracks -listalla sijalle 26.

(2000-)

Vuosituhannen vaihteessa julkaistiin Moment of Glory, jossa yhtye esitti Berliinin filharmonikoiden säestämänä uransa tunnetuimpia kappaleita. Moment of Glory oli Saksassa albumilistan kolmas ja ylitti kultalevyrajan, ja vuonna 2004 albumin DVD-julkaisu myi kultaa Kanadassa.

Vuotta myöhemmin Scorpions julkaisi livealbumi Acoustica:n.

Scorpionsin seuraavaa studioalbumia odotettiin yli viiden vuoden ajan, kunnes yhtye julkaisi uransa viidennentoista studioalbumin Unbreakable vuoden 2004 kesäkuussa. Albumilla yhtye palasi tavanomaisempaan, raskaan rockin tyyliin kokeellisempien Pure Instinct- ja Eye II Eye -albumien jälkeen. Unbreakable menestyi hyvin Euroopan albumilistoilla, mutta levy-yhtiön vähäisen markkinoimisen takia albumin kaupallinen menestyminen jäi lopulta pienimuotoiseksi. Albumin markkinoimisen edistämiseksi Scorpions teki mittavan Unbreakable World Tour -maailmankiertueen, ja esiintyi myös Judas Priestin lämmittelijänä Britannian-kiertueella vuonna 2005.

Vuoden 2007 toukokuussa yhtye julkaisi uuden studioalbuminsa Humanity: Hour 1, joka julkaistiin Yhdysvalloissa myöhemmin elokuussa. Albumi oli tyyliltään konseptialbumi, ja se perustui tuottaja Desmond Childin ja futuristi Liam Carlin kehittämään kertomukseen, jossa tulevaisuuden maailma tuhoutuu ihmisten ja robottien välisessä sisällissodassa. Albumin julkaisua seurasi jälleen mittava, kaksivuotinen Humanity World Tour -maailmankiertue.

Marraskuussa 2009 Scorpions ilmoitti julkaisevansa seuraavan studioalbuminsa Sting in the Tail alkuvuodesta 2010, ja että albumi äänitettäisiin Hannoverissa tuottajina toimivien Mikael Anderssonin ja Martin Hansenin kanssa. Sting in the Tail julkaistiin maaliskuussa 2010, mutta ennen albumin julkaisua yhtye oli kertonut tammikuussa Sting in the Tailin jäävän Scorpionsin uran viimeiseksi studioalbumiksi. Albumia seuranneen maailmankiertueen ilmoitettiin aluksi jäävän niin ikään yhtyeen uran viimeiseksi, mutta myöhemmin yhtye päätti jatkaa uraansa aiempien aikeiden vastaisesti. Sting in the Tail oli Suomessa albumilistan kuudes ja Saksassa toinen, ja Yhdysvalloissa se teki parannuksen Humanity: Hour 1 -albumin listamenestyksestä noustessaan Billboard 200 -albumilistan sijalle 23.

Yhtyeestä kertovan elokuvan Wind of Change ensi-ilta on vuonna 2025. Elokuvan tuottaa ESX Entertainment ja ohjaa Alex Ranarivelo.

Kohua

Loppuvuodesta 2008 brittiläinen Internet Watch Foundation (IWF) -järjestön mukaan Scorpionsin Virgin Killer -levyn alkuperäinen kansikuvitus on lapsipornoa, jonka johdosta Wikipedian artikkeli kyseisestä levystä sensuroitiin Isossa-Britanniassa. Suomessakin Wikipedian artikkeli joutui suodatuslistalle, mutta asiaan perehdyttyä esto purettiin.

Kokoonpano

Nykyiset jäsenet

• Rudolf Schenker - rytmikitara ja soolokitara, taustalaulu (1965-)
• Klaus Meine - laulu (1970-)
• Matthias Jabs - soolo- ja rytmikitara, taustalaulu (1978, 1979-)
• Mikkey Dee - rummut (2016-)
• Paweł Mąciwoda - Bassokitara, taustalaulu (2004-)

Entiset jäsenet

• Lothar Heimberg - bassokitara, taustalaulu (1965-1973)
• Wolfgang Dziony - rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu (1965-1973)
• Karl-Heinz Vollmer - kitarat, taustalaulu (1965-1970)
• Michael Schenker - kitarat, taustalaulu (1970-1973, 1978-1979)
• Francis Buchholz - bassokitara, taustalaulu (1973-1983, 1984-1992)
• Uli Jon Roth - kitarat, taustalaulu, laulu kappaleissa "Drifting Sun", Fly to the Rainbow", "Dark Lady", "Sun in My Hand", "Hell Cat", "Polar Nights" (1973-1978)
• Jürgen Rosenthal - rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu (1973-1975)
• Achim Kirschning - koskettimet (1973-1974)
• Rudy Lenners - rummut, lyömäsoittimet (1975-1977)
• Joe Wyman - rummut, lyömäsoittimet (1977)
• Herman Rarebell - rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu (1977-1983, 1984-1995)
• Ralph Rieckermann - bassokitara, taustalaulu (1993-2000, 2000-2003)
• Curt Cress - rummut, lyömäsoittimet (1996)
• Ken Taylor - bassokitara, taustalaulu (2000)
• Ingo Powitzer - bassokitara, taustalaulu (2004)
• James Kottak - rummut (1996-2016)

Aikajana

Diskografia

Pääartikkeli: Scorpionsin diskografia

Studioalbumit

• Lonesome Crow  (1972)
• Fly to the Rainbow  (1974)
• In Trance  (1975)
• Virgin Killer  (1976)
• Taken By Force  (1977)
• Lovedrive  (1979)
• Animal Magnetism  (1980)
• Blackout  (1982)
• Love at First Sting  (1984)
• Savage Amusement  (1988)

• Crazy World  (1990)
• Face the Heat  (1993)
• Pure Instinct  (1996)
• Eye II Eye  (1999)
• Moment of Glory  (2000) (yhdessä Berliinin filharmonikot -orkesterin kanssa)
• Unbreakable  (2004)
• Humanity: Hour 1  (2007)
• Sting in the Tail  (2010)
• Comeblack  (2011) (uusia versioita ja cover-kappaleita)
• Return to Forever  (2015)
• Rock Believer  (2022)

Livealbumit

Scorpions klassisessa ihmispyramidissa: Francis Buchholz, Matthias Jabs, Rudolf Schenker, Klaus Meine ja Herman Rarebell Savage Amusement-albumin kuvalevyversiossa.

• Tokyo Tapes (1978)
• World Wide Live (1985)
• Live Bites (1995)
• Acoustica (2001)

Kokoelmat

• Action (1972)
• Rock Galaxy (1980)
• Hot & Heavy (1982)
• Best Of Scorpions (1984)
• Best Of Scorpions, Vol. 2 (1984)
• Gold Ballads (1985)
• Best of Rockers 'n' Ballads (1989)
• Hot & Slow (The Best Of The Ballads) (1991)
• Still Loving You (1992)
• Deadly Sting: The Mercury Years (1997)
• Big City Nights (1998)
• Master Series (1998)
• Best Of Scorpions: Millenium Collection (2001)
• Box Of Scorpions (2004)
• The Platinum Collection (2006) (3 CD)

Singlet

• In Trance (1975)
• He's A Woman - She's A Man (1977)
• All Night Long (1979)
• Lovedrive (1979)
• Is There Anybody There (1979)
• Another Piece Of Meat (1979)
• Make It Real (1980)
• The Zoo (1980)
• Hey You (1980)
• Can't Live Without You (1982)
• Now (1982)
• No One Like You (1982)
• Still Loving You (1984)
• Big City Nights (1984)
• Rock You Like A Hurricane (1984)
• Coming Home (1984)
• Rhythm Of Love (1988)
• Believe In Love (1988)
• Passion Rules The Game (1988)
• Can't Explain (1989)
• Living For Tomorrow (1989)
• Wind of Change (1990)
• Send Me an Angel (1990)
• Hit Between The Eyes (1990)

• Tease Me Please Me (1990)
• Don't Believe Her (1990)
• White Dove (1992)
• Alien Nation (1993)
• No Pain No Gain (1993)
• Under The Same Sun (1993)
• Woman (1993)
• You And I (1996)
• Does Anyone Know (1996)
• Wild Child (1996)
• Where The River Flows (1996)
• Over The Top (1997)
• Edge Of Time (1997)
• When You Came Into My Life (1997)
• To Be No. 1 (1999)
• 10 Light Years Away (1999)
• Eye To Eye (1999)
• Mysterious (1999)
• Aleyah (1999)
• Moment Of Glory (2000)
• Hurricane 2000 (2000)
• Here In My Heart (2000)
• When Love Kills Love (2001)

Esiintymiset Suomessa

Scorpions Ankkarockissa vuonna 2003.

Blackout Tour 1983 Oulu Kuusrock-festivaali Savage Amusement Tour 1988-1989 18.1.1989 Helsingin Jäähalli. Lämmittelijän tehtävää hoiti Vixen Crazy Wold Tour 1990-1991 21.1.1991 Helsingin Jäähalli. Lämmittelijän tehtävää hoiti Winger Pure Instinct Tour 1996-1997 1.7.1998 Oulun pesäpallostadion Eye II Eye tour 1999 26.6.1999 Nummirock World Tour 2003 03.08.2003 Ankkarock 2003 Unbreakable Tour 2004-2006 4.9.2004 Tuuri Miljoona Rock 5.9.2004 Helsingin jäähalli, lämmittelijänä Zero Nine 16.7.2005 Vaasa Rockperry festivaali Humanity Tour 2007-2009 14.7.2007 Tuuri Miljoona Rock 7.6.2008 Tampere Sauna Open Air 25.8.2008 Kotka Kotkan meripäivät 1.8.2009 Tuuri Miljoona Rock

Get Your Sting and Blackout Tour 22.07.2011 Saimaa Open Air 23.07.2011 Tuuri Miljoona Rock Rock'n'Roll Forever Tour 13.11.2013 Helsinki Hartwall Arena 15.11.2013 Seinäjoki Seinäjoki-areena 16.11.2013 Oulu Ouluhalli 12.7.2014 Lahti Lahden Yöt 26.7.2014 Kuopio Kuopio Rockcock 50th Anniversary World Tour 31.7.2015 Hamina Bastioni 1.8.2015 Pietarsaari Keskuskenttä 29.7.2016 Rockin' Kaarina 30.7.2016 Rockin' Tahko Crazy World Tour 27.11.2017 Helsinki Hartwall Arena Rock Believer World Tour 03.06.2022 Hyvinkää Rockfest 60th Anniversary World Tour 09.06.2025 Tampere Nokia Areena

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Scorpions Wikimedia Commonsissa

• Scorpionsin virallinen sivusto
• Scorpions Last.fm:ssä (englanniksi)

Scorpions

Rudolf Schenker Klaus Meine - laulu Matthias Jabs Mikkey Dee - rummut Paweł Mąciwoda
Lothar Heimberg Wolfgang Dziony Karl-Heinz Vollmer Michael Schenker Francis Buchholz Uli Jon Roth Jürgen Rosenthal Achim Kirschning Rudy Lenners Joe Wyman Herman Rarebell Ralph Rieckermann Curt Cress Ken Taylor Ingo Powitzer James Kottak

Studiolbumit	Lonesome Crow Fly to the Rainbow In Trance Virgin Killer Taken By Force Lovedrive Animal Magnetism Blackout Love at First Sting Savage Amusement Crazy World Face the Heat Pure Instinct Eye II Eye Moment of Glory Unbreakable Humanity: Hour 1 Sting in the Tail Comeblack Return to Forever Rock Believer
Livealbumit	Tokyo Tapes World Wide Live Live Bites Acoustica Live 2011: Get Your Sting & Blackout MTV Unplugged - Live in Athens
Kokoelmat	Action Rock Galaxy Hot & Heavy Best Of Scorpions Best Of Scorpions, Vol. 2 Gold Ballads Best of Rockers 'n' Ballads Hot & Slow (The Best Of The Ballads) Still Loving You Deadly Sting: The Mercury Years Big City Nights Master Series Best Of Scorpions: Millenium Collection Box Of Scorpions The Platinum Collection No. 1's Gold Deadliest Stings: Greatest Hits Icon Icon 2 Wind of Change: The Collection Born to Touch Your Feelings: Best of Rock Ballads
Singlet	In Trance He's A Woman - She's A Man All Night Long Lovedrive Is There Anybody There Another Piece Of Meat Make It Real The Zoo Hey You Can't Live Without You Now No One Like You Still Loving You Big City Nights Rock You Like A Hurricane Coming Home Rhythm Of Love Believe In Love Passion Rules The Game Can't Explain Living For Tomorrow Wind of Change Send Me an Angel Hit Between The Eyes Tease Me Please Me Don't Believe Her White Dove Alien Nation No Pain No Gain Under The Same Sun Woman You And I Does Anyone Know Wild Child Where The River Flows Over The Top Edge Of Time When You Came Into My Life To Be No. 1 10 Light Years Away Eye To Eye Mysterious Aleyah Moment Of Glory Hurricane 2000 Here In My Heart When Love Kills Love