Schrödingerin kissa

50 % todennäköisyydellä myrkky vapautuu tunnin aikana ja tappaa kissan.

Schrödingerin kissa on Erwin Schrödingerin kehittelemä ajatuskoe, joka yrittää kuvata kvanttimekaniikan epätäydellisyyttä siirryttäessä atomitasolta makroskooppisiin systeemeihin. Ajatuskokeen hän esitteli kolmiosaisessa esseessä nimeltä Die gegenwärtige Situation der Quantenmechanik vuonna 1935. Kirjoitus julkaistiin saksalaisessa Naturwissenschaften-lehdessä.

Ajatuskokeen sisältö on seuraava: ”Suljetussa laatikossa on kissa. Laatikkoon on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja myrkkykaasuastiasta. Koe on järjestetty niin, että 50 prosentin todennäköisyydellä ydin hajoaa tunnin sisällä. Jos ydin hajoaa, se lähettää hiukkasen, joka käynnistää laitteiston avaten myrkkyastian, mistä syystä kissa kuolee. (Kvanttimekaniikan mukaan ei-havainnoitua ydintä kuvaillaan hajonneen ja hajoamattoman ytimen superpositioksi). Kuitenkin kun laatikko sitten avataan, nähdään vain joko ”hajonnut ydin / kuollut kissa” tai ”hajoamaton ydin / elävä kissa”.

Kysymys kuuluu: "milloin systeemi lakkaa olemasta näiden kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi niistä?”

Kokeen tarkoituksena on osoittaa, että kvanttimekaniikka on epätäydellistä ilman sääntöjä, jotka kuvaavat, milloin aaltofunktio romahtaa ja kissa kuolee tai säilyy hengissä sen sijaan, että olisi kumpaakin.

Vastoin yleistä luuloa Schrödinger ei tarkoittanut tällä kokeella, että hänen mielestään kissa voisi olla sekä kuollut että elävä samanaikaisesti. Schrödinger oli ennemminkin sitä mieltä, että kvanttimekaniikan teoria oli epätäydellinen, eikä pystynyt kuvaamaan todellisuutta tässä tapauksessa. Koska kissan täytyy olla joko kuollut tai elävä, saman pitää päteä myös ytimeen: sen pitää olla joko hajonnut tai ehjä.