Saviour Machine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saviour Machine
Tiedot
Toiminnassa 1989–
Tyylilaji goottimetalli, sinfoninen metalli
Kotipaikka Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Eric Clayton, laulu
Charles Cooper, basso
Carl Johan Grimmark, kitara
Nathan van Hala, basso
Thomas Weinesjö, rummut

Entiset jäsenet

Jeff Clayton, kitara (1989–2001)
Victor Deaton, rummut (1999–2001)
Chris Fee, rummut (1989–1995)
Dean Forsyth, basso (1989–2001)
Jayson Heart, rummut (1994–1998)
Sam West, rummut (1993)
Levy-yhtiö

Massacre Records, 1996–2006
MCM Music, 1996–2006
Frontline Records, 1993

Aiheesta muualla
SaviourMachine.com

Saviour Machine on yhdysvaltalainen, Kaliforniasta kotoisin oleva yhtye, joka soittaa sinfonista goottimetallia. Perustamisvuotensa 1989 jälkeen yhtye julkaisi kaksi albumia yhdysvaltalaisella Frontline Recordsilla ja kolme albumia metallimusiikkiin erikoistuneella Massacre Records -levymerkillä. Vuonna 1997 yhtye esiintyi Wacken Open Airissa. Saviour Machine tunnetaan musiikistaan ja sanoituksistaan, jotka käsittelevät maailmanloppua. Yhtyeen kolmen viimeisen albumin muodostamaa sarjaa, Legend-trilogiaa, on kutsuttu "maailmanlopun epäviralliseksi soundtrackiksi".

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen (1989–1993)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saviour Machinen perustivat veljekset Jeff (kitara) ja Eric Clayton (laulu) kesällä 1989. Yhtye nimettiin David Bowien albumin The Man Who Sold the World kappaleen mukaan. Saviour Machine levytti ja julkaisi ensimmäisen demonsa Saviour Machine vuonna 1990.

Vuonna 1993 Saviour Machine teki levytyssopimuksen kristillisen Frontline Records -levy-yhtiön kanssa, ja yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Saviour Machine I Intense Records -levymerkin alla. Albumin sanoitukset käsittelevät henkilökohtaisia kokemuksia, havaintoja ja henkistä kamppailua uskon säilyttämistä elämän synkimpien aikojen läpi. Muu sisältö on erityisesti peräisin Ilmestyskirjan teksteistä. Toiset osat taas käsittelevät poliittisia ja sosiaalisia mielipiteitä, perustuksia ja voimia. Yhtye oli kehittänyt rockkitaravoittoisen soundin, jossa on melodisia riffejä ja pitkäkestoisia sooloja.

Huolimatta valtavirran myönteisestä vastaanotosta ja kasvavasta maailmanlaajuisesta ihailijamäärästä, ihmiset joissain kristillisissä piireissä pitivät Saviour Machinen lyyristä ilmaisua ja tyyliteltyjä lavaesityksiä uhkaavina, varsinkin goottilaisia kasvomaskeja ja laulaja Eric Claytonin otsakorua. Vuoden 1993 kiertueella thrash metal -yhtye Deliverancen kanssa eripura purkautui eräässä konsertissa New Unionissa, joka oli kristillinen musiikkiklubi Minneapolisissa. Muutaman kappaleen soitettuaan lavan virta katkaistiin, ja yhtye karkotettiin paikalta. Tätä seurasi henkilökunnan ilmoitus siitä, että he eivät pitäneet esityksen tietyistä yksityiskohdista. Tapauksen jälkeen kuitenkin monet yleisöstä saapuivat tukemaan yhtyeen jäseniä erääseen paikalliseen ravintolaan.[1]

Vuodet 1994–1996

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekaannus ja poliittinen hälinä Frontline Recordsilla aiheuttivat hankalat olosuhteet yhtyeen toisen albumin Saviour Machine II levytykselle vuonna 1994. Pianisti Nathan van Hala, joka soitti aiemmin deathrock-yhtyeessä Shadow Project, lisäsi klassisen musiikin vaikutteita yhtyeen soundiin. Monet kappaleet sisältävät piano- ja kosketinsoitinorkestraatioita.

Julkaistuaan Saviour Machine II:n yhtye alkoi tavoitella uutta ilmaisua. Euroopassa ja erityisesti Saksassa oli yhtyeelle kasvanut ihailijajoukko. Tämä synnytti pian MCM Musicin, riippumattoman levy-yhtiön Saviour Machinen Projekteille, jonka oli luonut Eric Clayton ja hänen eurooppalainen työnhoitajaryhmänsä. Yhtye myös onnistui saamaan jakelusopimuksen Massacre Recordsin kanssa. Huonojen kokemuksien jälkeen Saviour Machine otti etäisyyttä kristillisiin musiikkipiireihin ja he esiintyivät Massacre Recordsin avustuksella Wacken Open Airin metallimusiikkitapahtumassa. [2] Yhtye sai täyden luomisvapauden tuleville projekteilleen.

Euroopan kiertueiden jälkeen vuosina 1995 ja 1996 Saviour Machine esiintyi Owen Teck Rocknight -tapahtumassa Saksassa, jossa yhtye äänitti ensimmäisen livealbuminsa Live in Deutschland, joka käsitti valikoiman kappaleita yhtyeen kahdelta ensimmäiseltä albumilta. Esityksestä myös kuvattiin ja julkaistiin video.

Legend-trilogia (1997–2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi Saviour Machine siirtyi Legend-trilogian pariin. Legend-trilogiaa on mainostettu "maailmanlopun epäviralliseksi soundtrackiksi". Trilogia koostuu neljästä täyspitkästä albumista sisältäen yli viisi tuntia musiikkia. Legend I ja Legend II julkaistiin vuosina 1997 ja 1998. Legend III:I julkaistiin vuonna 2001. Viimeinen albumi asetettiin julkaistavaksi 7. heinäkuuta 2007, mutta sitä ei ole toistaiseksi julkaistu. MCM Music ja Massacre Records julkaisuvat muut Legend-osat mutta Legend III:II julkaistaan itsenäisesti. [3] Clayton julkaisi näytteitä Legend III:II -albumilta SeventhCircle.netin kautta heinäkuussa 2009.[4]

Sanoitukset perustuvat Ilmestyskirjaan ja muihin raamatullisiin ennustuksiin. Legend-albumeilla on yhdistelty rockia ja klassista musiikkia. Legend-trilogian aloitettuaan Saviour Machine on esiintynyt rajoitetusti konserteissa Yhdysvalloissa, Saksassa ja Mexico Cityssä.[5] Toinen livealbumi julkaistiin vuonna 2002 jälleen Owen Teck Rocknight -tapahtumasta Owenista, Saksasta. Live in Deutschland 2002 sisältää valikoiman kappaleita albumeilta Legend I, Legend II ja Legend III:I. Esitys kuvattiin videolle ja julkaistiin tupla-DVD:nä vuoden 1996 esityksen ja making of -dokumentin.

Viimeiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eric Clayton on toistuvasti tiedottanut, että yhtyeen työ päättyy Legend-trilogian valmistumiseen. 3. syyskuuta 2009 julkaistussa videoviestissään, Clayton sanoi, että terveysongelmistaan huolimatta hän voi hyvin. Claytonin vuodesta 1997 saakka pidetyistä päiväkirjamerkinnöistään julkaistiin kirja.[6]

Sivuprojektit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eric Clayton esiintyi Ayreonin albumilla The Human Equation (2004), roolissa "Reason". Levyllä esiintyivät myös James LaBrie ja Devin Townsend muiden muassa. Vuonna 1998 hän esiintyi Wedding Partyn albumilla Anthems. Eric Clayton myös esiintyi Eva O:n albumilla Damnation: Ride the Madness. Lisäksi hän laulaa Eva O:n kanssa duettona 'O Holy Night'-kappaleen Projekt Recordsin albumilla Excelsis - A Dark Noel.
  • Nathan van Hala on nykyisin kosketinsoittajana yhtyeissä West Indian Girl ja Duchess. Hänen entisiin projekteihinsa lukeutuvat muun muassa X-electra, Shadow Project, ja Strychnine Kiss, jossa hän oli laulaja ja pääasiallinen lauluntekijä.
  • Entinen rumpali Victor Deaton soitti rumpuja Wedding Partyn albumilla Anthems kappaleilla "Raven's Warning" ja "Alliance" sekä marssirumpuja War Memorial -kappaleella. Huhutaan myös että Victor Deaton soitti rumpuja Rackets & Drapes -yhtyeen albumilla Trick or Treat. Albumin sivuhuomautuksissa yhtye nimittäin kiittää Victoria musiikkioppitunneista. Victor Deaton on myös levyttänyt kitaristi Phil Keaggyn kanssa.
  • Entinen rumpali Sam West on nykyisin Stavesacren jäsen, ja on viimeksi esiintynyt Scaterd Fewn ja The Violet Burningin kanssa.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Live In Deutschland VHS (1996)
  • Live In Deutschland 2002 DVD (2002)

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jeff Clayton – kitara (1989–2001)
  • Victor Deaton – rummut (1999–2001)
  • Chris Fee – rummut (1989–1992)
  • Dean Forsyth – basso (1989–1995)
  • Jayson Heart – rummut (1994–1998)
  • Sam West – rummut (1993)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saviour_Machine&oldid=21918472”